Ei ole tiikeriä karvoihin katsominen
Melkeinpä vuosikymmenen ajan Electronic Arts on julkaissut vuosittain monenlaisia urheilupelejä ties mille kaikille konsoleille ja koneille eikä tälle tavalle ole näillä näkymin tulossa muutosta - kiitos nimikkeiden vankan kaupallisen suosion. Uudistukset edellisvuosien versioihin tuntuvat yleensä olevan vain ulkoisia kohennuksia, kenties muutama uusikin kikka on hyvällä tuurilla mukaan ympätty. Mukana on kuitenkin myös muutamia sarjoja, jotka todella parantuvat vuosi vuodelta tarjoten kunnon uudistuksia pelkän kasvojenkohotuksen sijasta. Asiaan perehtymättömille saattaa ollakin pieni yllätys, että Tiger Woods PGA Tour kuuluu tähän pienen pieneen ryhmään. Edellisvuosien jo muutoinkin onnistuneet osat saavat väistyä nyt uuden 2003-version edestä, joka lunastaa roolinsa sarjan parhaana osana napaten samalla myös kaikkien aikojen parhaan golfpelin tittelin. Mikäli tämä seikka ei riitä vakuuttamaan pelin sopivan myös lajista vähemmän kiinnostuneille, voi Tiger Woods 2003:n todeta vedonneen myös useisiin urheilupeleistä piittaamattomiinkin henkilöihin - allekirjoittanut joukon etunenässä.
Golf on lajina huomattavasti erilainen kokonaisuus verrattuna muihin lajeihin, joita esimerkiksi Electronic Artsin urheilupelien kirjosta löytyy. Huomattavasti muita hidastempoisemman lajin salaisuuksia ovat strategisen pelisilmän lisäksi myös hyvät hermot, ja näitä ominaisuuksia tarvitaan myös videopelimuodossa. Vaikka Tiger Woods PGA Tour 2003 omaakin paljon simulaation ominaisuuksia, löytyy pelistä myös arcademaisiakin vaikutteita, joista suurimman osan saa kuitenkin halutessaan pois käytöstä valikoiden kautta. Eri tyylivaikutteiden välille saa siis juuri sellaisen tasapainon kuin itse haluaa, mikä onkin hyvä juttu alkuun pääsemisen kannalta. Näin pelin sisäistäminen onnistuu helposti myös golfpeleihin ensimmäistä kertaa perehtyville, jotka voivat kehittyessään sulkea pois käytöstä vaikkapa lyönteihin reilusti voimaa lisäävän Power Boost -toiminnon.
Uusi vuosi, todellakin uudet kujeet
Tiger Woods 2003:n pelimekaniikka onkin tänä vuonna sarjan suurin uudistus, joka itse asiassa muuttaa myös melkoisesti koko peligenren tyyliä ja normeja. Erilaiset mittarit ja ajoitettavat napinpainallukset ovat vain kaukainen muisto lyöntien latomisen tapahtuessa heiluttelemalla Dual Shockin toista analogitattia eteen- ja taaksepäin. Tatin heilautus tuntuukin luonnollisemmalta ratkaisulta verrattuna kuluneisiin mittareihin ja olisi ihme mikäli systeemistä ei muodostuisi standardi golfpelien keskuudessa. Kyseistä ominaisuutta päästään harjoittelemaan alun tutoriaalissa, jossa myös käydään läpi erilaiset lyönti- ja aluetyypit. Erilaiset apukeinot, kuten Power Boost ja kierteen kontrollointi, käydään läpi pelin kuluessa erilaisten vihjeiden kautta. Vaikka näillä tiedoilla pääseekin mukavasti alkuun, täytyy uhrata melkoisesti aikaa ja vaivaa oppiakseen sen, missä tiikerit ovat parhaita.
Pelissä riittää tekemistä, sen pitää huolen lukuisat pelimoodit ja -alueet. Moodeihin lukeutuu monenlaisia vaihtoehtoja aina kunnollisista otteluista ei niin vakavamielisiin hassutteluihin. Jälkimmäiseen kuuluvat tavalla tai toisella Speedgolf- ja Skillzone-moodit, joista Skillzone omaa oikeastaan ihan hyödyllisiäkin tarkkuusharjoituksia, Speedgolfin taas ollessa jo melko päätöntä menoa. Tarkoituksena on nimittäin juosta oman pallonsa perässä yrittäen saada se mahdollisimman nopeasti viheriölle häämöttävään reikään välittämättä juurikaan lyöntien määrästä. Tavallisempaan pelimakuun löytyy mm. 50 erilaista skenaariota, joiden haasteita pähkäillessä oppii samalla hyödyntämään pelin erilaisia pelityylejä. Myös lukuisia muitakin moodeja löytyy, kuten vaikkapa Skins, jossa palkintorahat kasvavat reikä toisensa jälkeen mikäli kukaan ei onnistu tekemään muita parempaa tulosta. Pelin pääpaino kuitenkin tuntuisi olevan Tiger Challenge -moodissa, joka omaa 27 eri kilpailua. Jokaisessa moodin ottelussa otetaan mittaa yleensä joko mies miestä vastaan tai erilaisten turnausten muodossa. Tiger Challengen pelaaminen onkin suositeltavaa, sillä sen edetessä ropsahtelee käytettäväksi dollarien ohella myös uusia kenttiä ja pelaajia.
Mukana onkin kiitettävä määrä hahmoja, joihin lukeutuu Tiger Woodsin lisäksi myös muita ammattigolfaajia PGA:n riveistä. Eipä Electronic Arts ole unohtanut omia hahmojaankaan, joiden värikkääseen katraaseen kuuluu niin entistä sumopainijaa kuin mafiamiestäkin. Pieneksi pettymykseksi täytyy todeta, ettei omaa hahmoaan pääse luomaan tyhjältä paperilta, ainakaan ulkoisesti paidan väriä tai kuviota lukuun ottamatta. Onneksi ominaisuuksien kohdalla tilanne on täysin toinen. Onkin mukava huomata, että eri hahmot poikkeavat toisistaan taitojensa osalta ja tämä näkyy itse pelissäkin. Vastustajina hahmot antavat kovan vastuksen, jokaisen ollessa hyvä jollakin pelin osa-alueella. Myös omaa hahmoaan pääsee muokkailemaan ostelemalla kisoista voitetuilla rahatukuilla ominaisuuspisteitä, joilla vähitellen kohotetaan hahmojen taitoja maksimiin. Mikäli pallo ei lennä tarpeeksi pitkälle tai edes haluttuun kohteeseen, on huolehdittava, että sijoittaa seuraavat palkintorahat tarvittaviin taitoihin. Omasta hahmosta kehkeytyykin helposti pelin paras, mikäli siihen jaksaa uhrata tarpeeksi peliaikaa. Viimeistään siinä vaiheessa kakkoseksi jää myös itse herra Woods.
Golfratoja pelistä löytyy puolisen tusinaa, joista suurin osa löytyy myös oikealta maailmankartalta. Pakkaa sekoittamasta löytyy myös muutama fiktiivinenkin pelialue, tosin aidot viheriöt ovat huomattavasti paremmalla maulla tehtyjä. Golfin ollessa tarkkuuslaji, on aina ennen lyöntiä tärkeä ottaa huomioon kenttien kaikki ominaisuudet tuulen voimakkuudesta alueen korkeusvaihteluihin. Keskittyminen on siis yksi Tiger Woods 2003:n avainsanoista, sillä hosumalla ei luonnollisestikaan synny tuloksia. Yrittäminen kieltämättä palkitaan onnistumisen tunteella, mikä nykyään onkin melko harvinainen ominaisuus pelien saralla. Kyseinen tunne on parhaimmillaan varsinkin juuri kun pelin kikkoja alkaa pikkuhiljaa oppimaan.
Swingaavaa
Pelin grafiikkamoottorin tuotos on kaunista katseltavaa ja etenkin pelaajat näyttävät upeilta. Varsinkin itse Tiger Woods muistuttaa sen verran elävää versiotaan, että monet saattavat aluksi luulla televisiossa pyörivän oikea golfkilpailu. Golfareiden eleet ovat luonnollisen näköisiä, tosin muutamat tuuletukset saattavat tuoda pariinkin otteeseen hymyn suupielille. Mukana on myös elokuvamaisia hidastuksia ja kamerazoomauksia, jotka onnistuvat tuomaan peliin hiukan lisäjännitystä. Hyvänä esimerkkinä kamera saattaa kuvata pelihahmon katsetta hänen seuratessaan pallon matkaa kohti viheriötä. Itse radatkin ovat ihan mukavaa katseltavaa, tosin lähietäisyydeltä tarkastellessa kenttien ympäriltä löytyvät puut ja pensaikot hieman latistavat yleisilmettä. Myös katsojat ovat melko yksityiskohdattomia palikoita, mutta kokonaisuus toimii kaikesta huolimatta kauniisti ja sulavasti. Ruudunpäivityskin pysyy lähes aina tasaisena, mutta pientä nykimistä näyttäisi tapahtuvan Speedgolf-moodia pelatessa.
Äänipuolella asiat ovat myös suhteellisen hyvin mallillaan ainakin Paul Oakenfoldin ja Salivan kappaleiden jyllätessä valikoiden taustalla. Itse pelin aikana harvemmin soi minkäänlaista musiikkia, muutamaa pelimoodia lukuun ottamatta, joten otteluita säestää selostajien lisäksi vain rauhoittavat luonnonäänet. Vaikka selostajakaksikolla ei yleensä olekaan mitään mielenkiintoista sanottavaa, on parivaljakosta edes jotain hyötyä rataesittelyiden ansiosta. Pidemmällä aikavälillä ärsyttäviksi käyvät jorinat saadaan onneksi kuitenkin pois käytöstä.
Harvinaisen selvää on, ettei Tiger Woods PGA Tour 2003 ole moninpelien ystäville mikään kovin suuri ihmetyksen aihe, vaikka pelin tiettyjä moodeja voikin pelailla kolmen kaverin kanssa. Vuorotellen ladottavien lyöntien välissä saa odotella reilusti omaa vuoroaan, mikä voi isommalla porukalla käydä sanalla sanoen pitkäveteiseksi. Tämä ei kuitenkaan juurikaan haittaa, sillä pelin viehätys on juuri yksinpelin varassa. Mikäli oikea golf ei suju toivotulla tavalla tai ei muuten vain jaksa raahautua paikalliselle golfradalle, löytyy tästä pelistä seuraavaksi paras vaihtoehto. Tiger Woods PGA Tour 2003 on loistava peli, jonka testaamista voin suositella melkeinpä kaikille, kiitos sen monipuolisten säätömahdollisuuksien. Pelistä jäi jopa niinkin hyvä jälkimaku, että allekirjoittanut odottaa jo innolla ensi vuoden versiota.
