Tähtien Sota –pelien
laadukkuus tuntuu kehittyvän aalloissa. 90-luvulla todistettiin
lisenssin nerokasta käyttöä tietokonepuolella suorastaan loistavissa X-Wing ja Tie Fighter –avaruustaistelupeleissä. Sen jälkeen Star Wars -nimen alla tehtiin jokseenkin hengettömiä tekeleitä varsinkin konsoleilla, esimerkkinä pohjanoteerausta koskettava Obi-Wan. Sitten alkoi taas hiljalleen nousu huipulle, joka saavutettiin sensaatiomaisella roolipelillä Knights of the Old Republic. Aivan samanlaista klassikkostatusta Star Wars: Battlefront ei saa, mutta kelpo viihdettä tämäkin on pikkuvioista huolimatta.
Hajoita ja hallitse
Ne jotka ovat pelanneet PC:llä Battlefield 1942:sta
tulevat ymmärtämään pelin periaatteen välittömästi, sillä Star Wars:
Battlefront toimii kuten Battlefieldin conquest-pelimuoto.
Tarkoituksena on valloittaa kartalta komentopisteitä ja vielä
onnistuttava pitämään niitä hallussaan taistelun loppuun asti, joka
tapahtuu kun toiselta joukkueelta loppuu reserviläisjoukot kesken, tai
mikäli toinen onnistuu saamaan haltuunsa kaikki komentopisteet 20
sekunnin ajaksi. Perusidea on siis yksinkertainen, eikä muita
pelimuotoja löydy, kuten lipunryöstö tai deathmatch.
Star
Wars: Battlefront on tehty Live-moninpeliä silmällä pitäen, mutta
mukana on kaksi yksinpelimuotoa. Historical Campaign vie pelaajan
kronologisessa järjestyksessä elokuvista tutuille taistelutantereille.
Kampanjan läpi peluusta pelaaja palkitaan fani-sälällä, eli lähinnä
elokuvarekvisiittojen konseptipiirroksilla. Hieman mielenkiintoisempi
pelimuodoista on Galactic Conquest, jossa mukana on jo strategisiakin
elementtejä. Tässä pelaaja saa valita itse planeetan jolle hyökkää.
Jokainen planeetta koostuu kahdesta taistelutantereesta ja mikäli
onnistuu voittamaan kummallakin, saa pelaaja planeetan hallintaansa.
Lisäksi jokainen hallittu planeetta tarjoaa oman hyödykkeensä pelaajan
käyttöön. Esimerkiksi Tatoiinen valloitettuaan saa pelaaja taisteluihin
mukaansa Jedi-sankarin, kuten Luke Skywalkerin, riippuen millä
ryhmittymällä pelaa. Historical Campaignin ja Galactic Conquest
-moodien lisäksi mukana on myös Instant Action, jolloin pelaaja voi
hypätä suoraan taisteluun valitsemallaan kartalla ja ryhmittymällä.
Pelissä on neljä ryhmittymää, joiden puolella pelaaja voi taistella – Episodista II tutut Tasavallan kloonisotilaat ja separatistien droidiarmeija, sekä Episodeissa IV, V ja VI
tunnetuksi tulleet kapinalliset ja Imperiumin iskusotilaat. Eri
aikakauden armeijoita ei luonnollisesti voi laittaa taistelemaan
toisiaan vastaan, joten esimerkiksi kapinallisia ei voi laittaa
droideja vastaan. Karttoja on yhteensä 16, joista joitakin voi pelata
kummankin aikakauden ryhmittymillä. Esimerkiksi Endorilla tapahtuvissa
kahakoissa ottavat yhteen vain kapinalliset ja Imperiumi, kun taas
Geonosiksella nähdään vain droidien ja kloonien keskinäisiä
välienselvittelyitä. Toisaalta Bespinin Pilvikaupungissa voivat
kapinalliset sotia Imperiumia vastaan, kuten myös separatistit
Tasavaltaa vastaan.
Tykinruokaa vai eliittiä?
Jokaisen ryhmittymän sotilasluokat ovat varsin samankaltaisia, joista
pelaaja voi valita tilanteeseen sopivimman. On perusrivimies, joka
ampuu sarjatulittavalla laserkiväärillä, kuten esimerkiksi Imperiumin
iskusotilas. Tietenkin mukana on myös ohjuksia ampuva sinkomies, jonka
soveltuu parhaiten ajoneuvojen tuhoamiseen. Sitten on tark'ampuja,
jolla on hauska niputtaa pahaa-aavistamattomia vihollisia kaukaa.
Neljäntenä sotilasluokkana on pilotti, joka huolehtii itse asiassa
monesta eri asiasta. Tämä hahmo pystyy heittämään pelaajille
lisäammuksia ja ensiapulaukkuja palauttamaan taistelun tuoksinassa
menetettyjä osumapisteitä. Kuten nimestäkin voi päätellä, on tämä paras
hahmo kartalta löytyvien ajoneuvojen käyttämiseen, sillä ottaessaan
vahinkoa alkaa ajoneuvo automaattisesti korjautua hiljalleen pilotin
ollessa kyydissä.
Näiden neljän lisäksi löytyy jokaiselta
ryhmittymältä viides, uniikki hahmoluokkansa. Kapinallisilla se on
wokiee, joka kantaa mukanaan ristijousipyssyä muistuttavaa
bowcaster-kivääriä. Tämä hahmo kestää eniten vahinkoa. Imperiumin
erikoishahmo on Dark Trooper, jonka ase ampuu haulikon tapaan rykelmän
lasereita kerralla. Varsinainen etu tällä hahmolla on eräänlainen
rakettireppu, jonka avulla Dark Trooper voi tehdä pitkiä loikkia.
Tasavallan erikoishahmo Jet Trooper on samantapainen kuin Dark Trooper,
tosin tällä kertaa rakettireppu toimii kuten Boba Fettillä, eli sen
avulla voi lentää nopeasti paikasta toiseen, tai vain leijua
paikallaan. Separatistien erikoishahmo on varsinkin Episodi I:stä tuttu
droideka, joka liikkuu pallomaisessa muodossa nopeasti paikasta
toiseen, josta sitten tarvittaessa muuntautuu taisteluasentoon, jossa
liikkuminen on tuskaisan hidasta ja kömpelöä. Etuna tällä hahmolla on
kaksi tehokasta laserasetta sekä energiakilpi, joka tarjoaa varsin
hyvän suojan vihollistulelta.
Kartoilta löytyvät ajoneuvot ovat mukavaa vaihtelua ja dynaamisuutta
peliin tuova elementti. Lumista Hoth-karttaa pelatessa mikään ei saa
adrenaliinia paremmin virtaamaan kuin Imperiumin vastaiskusta
tutuilla kapinallisten lumikiitureilla ajelu ja niillä Imperiumin
sotilaiden ohjastamia AT-AT-kävelijöitä vastaan taistelu. Ja aivan
kuten elokuvassakin, voi yksi pelaaja ohjata lumikiituria samalla kun
toinen ampuu kaapelin AT-AT:n raajaan, jonka jälkeen kaapeli kierretään
jalkojen ympärille. Elokuvan nähneet ja muutkin osaavat varmasti
kuvitella tuloksen, sekä miten kivaa kyseisen stuntin toteuttaminen on
itse tehtynä. Näiden lisäksi eri kartoista löytyy monia muitakin
ajoneuvoja. Geonosiksessa voi kokeilla kuusijalkaista AT-TE kävelijää
tai nopeaa Hailfire-tankkia suurine pyörineen. AT-TE voi olla
todellinen massatuhon tuoja, kun saman kävelijän eri asesysteemien
taakse asettuu oma pelaajansa, jotka koordinoidusti vievät tankin
keskelle kiivainta taistelua.
Lumikiiturin lisäksi käytössä
ovat monet muutkin lentoalukset, kuten X-Wing, Tie Fighter tai Jedi
Starship. Taitava pelaaja voi antaa näillä ilmatukea maassa
taisteleville joukoille, tai sitten taistella ilman herruudesta
vihollispilotteja vastaan. Jos maassa kulkevien laitteiden käyttö on
suorastaan huisin hauskaa, niin lentävien tähtihävittäjien ei sitä
valitettavasti ole. Ongelmana on nimittäin karttojen pienuus. Kartat
ovat toki riittävän isoja ja suorastaan massiivisia maataisteluille,
mutta esimerkiksi nopealla X-Wingillä on varsin helppoa porhaltaa
vahingossa koko alueelta ulos. Muutenkin näiden laitteiden hallinta on
kaikkein vaikeinta, joten ne jäävät useimmiten tekoälysotilaiden
ohjastamaksi.
Klooneja ja botteja
Yksinpeliä pelatessa on pelaajan luonnollisesti taisteltava vain
tekoälyn ohjastamien sotilaiden rinnalla, mutta näitä ns. botteja
nähdään yleensä aina myös Live-moninpeleissä. Valinta on varsin
ymmärrettävä, sillä pelissä on mahdollista pitää korkeintaan 24
pelaajan servereitä - saavutus sinällään - eikä keskivertopelaajan
nettiyhteyksillä päästä edes lähelle tätä. Botit toki voi ottaa pois
pelistä, mutta silloin taistelun kiihkokin laimenee. Onneksi botit
sopivat menoon varsin luontevasti, sillä ne osaavat toimia yllättävän
fiksusti tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi tekoälypilotti tietää
heittää tarvittaessa pelaajalle ammuksia. Mistään älynjättiläisistä ei
silti voi puhua, sillä useimmiten ne ajavat vain tykinruoan virkaa.
Nettikoodin optimoiminen on asia, jota olisi Star Wars Battlefrontia
viimeisteltäessä ehkä kannattanut yrittää hioa parempaan kuntoon.
Todellakin, joudun käyttämään sanaa "ehkä", koska peli pyytää
asetuksissa pelaajan määrittelemään verkkoyhteydensä nopeuden, joka
asettaa sitten automaattisesti ylärajan pelaajamäärälle. Voidaan
olettaa, että Livestä löytyi useita sellaisia servereitä, joissa
yhteyden nopeus oli määritetty naiivin optimistisesti, koska erinäisiä
vasteaikaongelmia esiintyi testattaessa lähes jokaisessa pelissä.
Useimmiten ongelmat olivat vähäisiä, jotka eivät haitanneet pelaamista,
mutta silloin tällöin saattoi lagia esiintyä niin runsaasti, että sota
käytännössä jäätyi paikalleen. Tai jos ei jäätynyt, niin sotilaat
"warppailivat" paikasta toiseen niin, että osuman saaminen perille oli
suorastaan mahdottomuus. Hostaamista testatessa ongelmia ei yleensä
esiintynyt, kunhan asetukset olivat säädetty asianmukaisesti. Mikäli
siis pelin ylläpitäjä ymmärtää omat rajansa, on pelaaminen suht
jouhevaa.
Muuten toteutuksesta ei voi juuri valittaa.
Grafiikka tosin ei ole kaikkein näyttävintä, mutta silti erittäin
värikästä ja tekstuurit ovat kiitettävän tarkkoja. Varsinkin
ajoneuvomallinnukset ovat varsin yksityiskohtaisia, joten pelaajan
pitäisi tuntea olevansa keskellä Tähtien Sotaa. Yksinpelissä ei juuri
esiintynyt ruudunpäivitysongelmia, mutta Livessä niitä sattui aina
silloin tällöin. Koska näinä hetkinä ei yleensä ollut ruudulla
normaalia enempää toimintaa, voidaan olettaa tälläkin olevan jotain
tekemistä vasteaikaongelmien kanssa. Mistään peli-iloa tappavasta
ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse.
Ääni puoli on hienosti
reilassa, kuten Tähtien Sota –pelissä kuuluukin. Aseet ja laitteet
pitävät niille ominaisia ja tuttuja ääniä. Kun eksyy vielä keskelle
kiivainta toimintaa ja sattuu omistamaan 5.1-äänentoistolaitteet,
pitäisi paatuneimmankin pelaajan adrenaliinin virrata viimeistään siinä
vaiheessa kun jossakin takana harhaileva ohjus pyyhältää ohi. Ympärillä
laulavien blastereiden ja räjähdysten kaveriksi kun laitetaan vielä John Williamsin musiikit kaikista Star Wars –elokuvista, niin enempää ei voisikaan toivoa.
Star Wars: Battlefront on juuri sellainen peli, jolle on kysyntää. Ehkä
juuri sen vuoksi se ei yritä olla mitään erityisen omaperäistä, vaan
tarjoaa toimivaa Live-moninpeliä niille, jotka sitä haluavat kokea
Tähtien Sota –universumissa. Ei enempää, eikä taatusti vähempää.
Joitakin valitettavia teknisiä ongelmia Live-moninpeliä koskien on
jäänyt mukaan kummittelemaan, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista,
joka olennaisesti veisi terää muuten varsin vankalta tuotteelta. Täten
peli tulee varmasti viihdyttämään taistelunnälkäisiä pitkään, joten ei
kun blasterit kouraan ja menoksi.
