Dead or Alive: Ryu's Adventure
Räiskyvänä persoonana tunnetun Tomonobu Itagakin johtama Team Ninja pudotti keväällä 2004 pommin, joka herätti pinnan alla kyteneen legendan yli vuosikymmenen kestäneestä unestaan. NESillä ensiesiintymisensä tehnyt Ryu Hayabusa palaa tositoimiin Xboxin Ninja Gaidenissa lämmiteltyään viime vuodet Dead or Alivessa, Team Ninjan tunnetuimmassa pelisarjassa. Mahtavan ninjan notkeus ja nopeus eivät ole vuosien myötä karisseet – päinvastoin.
Ryu kuuluu Hayabusa-ninjaklaaniin, jonka tehtävänä on huolehtia muinaisesta paholaismiekasta. Ninjan seikkaillessa pelin perusteet opettavassa, useimmille luun kurkkuun lyövässä ensimmäisessä kentässä, hänen kotikyläänsä hyökätään ja eräs paholainen saa kuolemaa kylvävän miekan haltuunsa. Ryun on tietysti saatava miekka takaisin, mikä johtaa yli 20-tuntiseen tiukalla toiminnalla täytettyyn seikkailuun läpi keskiaikaisen kylän, vanhan kaupungin katujen, muinaisten katakombien, armeijan asevarastojen, laavaa pursuavien luolastojen ja pirullisten labyrinttien kohti pahan tyyssijaa. Tarina sinänsä ei missään nimessä ole kovin monimutkainen tai massasta poikkeava, mutta se tuo väsymättä mukanaan kohtauksia, jotka pistävät vaikuttavuudessaan monet muut kolmannen persoonan toimintapelit häpeämään.
Tyyliä ja taitoa
Ninja Gaiden yhdistää saumattomasti historiallista ja scifististä materiaalia. Alun ninjalinnake on tyyliltään keskiaikainen, ja vastaan asettuvat viholliset edustavat samaa maata. Pelin edetessä pelaaja pääsee kuitenkin seikkailemaan esimerkiksi moderneja luksustiloja tarjoavassa ilmalaivassa, jolloin viholliset vaihtuvat perusninjoista ampuma-aseita kantaviin erikoisjoukkoihin. Myöhemmin kuvioihin astuvat myös monenlaiset demonit sekä kehittynyttä teknologiaa hyödyntävät armeijan joukot sotakalustoineen. Perinteikkään toimintapelin tavoin kenttien lopuksi taistellaan erilaisia loppuvastuksia vastaan, jotka vaihtelevat ympäristöjen teemojen mukaan. Pelin alkupuolella harmaita hiuksia voi aiheuttaa esimerkiksi hevosella jolkuttava samurai, mutta pian pelaaja huomaa taistelevansa kyborgia, valtavia demoniolentoja ja jopa panssarivaunuja vastaan. Kenttien ja vihollisten osalta Ninja Gaidenissa piisaa vaihtelua, mutta pelin loistavin ominaisuus ei suinkaan ole tällä saralla.
Team Ninjan kokemus Dead or Alive -peleistä on kantanut hedelmänsä Ryun seikkailuun, sillä pelin pelimekaniikka ja taistelusysteemi hakevat vertaistaan. Erilaisten akrobaattisten liikkeiden suorittaminen, vihollisen iskujen torjuminen ja oman hyökkäyksen aloittaminen menevät hetken totuttelun jälkeen selkäytimeen, ja pelaaminen rupeaa muistuttamaan tanssia. Ninja Gaiden ei kuitenkaan ole helppo: Se vaatii jatkuvaa keskittymistä, hyviä refleksejä, raakaa harjoittelua. Viholliset käyttäytyvät taisteluissa älykkäästi, eikä pelissä ole yhtään kelvotonta vihollista; kaikki ovat tappavia ja hyödyntävät omalaatuisia vahvuuksiaan. Ryun tukena on melko monipuolinen asevalikoima. Pelaaja voi valita hahmolleen kättä pidempää aina katanasta ja nuntsa-kapuloista valtavaan sotakirveeseen tai jousipyssyyn. Jokaisella aseella on omat ominaisuutensa, ja lähitaisteluaseilla on myös yksilölliset liikesarjansa. Lisäksi tiettyjä aseita voi päivittää sepän luona, mikä maksaa hunajaa mutta on myös sen arvoista. Päivitysten myötä pelaaja saa käyttöönsä entistä monimutkaisempia liikkeitä, joilla voi kellistää kovimmatkin pahikset tyylikkäästi. Kun taistelumekaniikkaan lisätään vielä joukko erilaisia taikoja, vihollisten kurmotusmahdollisuudet tuntuvat lähes rajattomilta.
Poikkeus vahvistaa säännön
Ninja Gaidenissa on kuitenkin puutteensa. Pelin heikoin lenkki on kamerasysteemi, joka ei valitettavasti aina tahdo pysyä kiihkeässä toiminnassa mukana. Joskus pelaaja joutuu luottamaan vaistoihinsa ja puolustautumaan kuvan ulkopuolelta päälle käyvää vihollista vastaan. Kameraa ei voi normaalia yksinpeliä pelatessa vapaasti kontrolloida, vaan käytössä on ainoastaan kameran keskittävä nappi. Keskitysrytmin opeteltua tapahtumissa pysyy yleensä riittävän hyvin mukana, mutta parissa loppuvastuksessa kamera koettelee hermoja. Tallennuspisteiden sijoittelusta on myös annettava pientä kritiikkiä, koska välimatkat pisteiden välillä ovat paikoin liian suuret. Eniten tämä sapettaa silloin, jos ennen vaikeaa loppuvastusta ei voi tallentaa, koska samaa maisemaa saattaa joutua viilaamaan lukuisia kertoja. Peli olisi riittävän haastava ilman tällaisia keinotekoisia vaikeuttajiakin. Kolmas ja ehdottomasti pienin huomautus tulee toimintaa tauottavista pulmista, jotka voisivat olla hieman mielikuvituksellisempia kuin avainpalikoiden metsästystä.
Ninja Gaidenin meriittilistalle on laskettava kaiken hyvän lisäksi esimerkillisesti pelin elinikää kohentava Live-toteutus, vaikka paketista ei varsinaista moninpeliä löydykään. Xbox Liven avulla järjestetty Master Ninja Tournament toi peliin ranking-listat sekä kaksi ilmaista sisältöpäivitystä. Ensimmäinen sisältöpäivitys tarjoaa esimerkiksi uusilla vihollisilla, aseella ja hallittavalla kameralla ehostetun tarinatilan. Normaalisti pelin läpäisseet saavat ns. Hurricane Pack Vol. 1:stä lisää haastetta ja parhaimmillaan kymmeniä tunteja pelattavaa. Uusi kamerasysteemi ei kuitenkaan tarjoa suurta helpotusta kameraongelmiin, koska Ninja Gaidenissa ei yksinkertaisesti ehdi säätämään kuvakulmaa kesken taistelun. Toinen sisältöpäivitys, Hurricane Pack Vol. 2, puolestaan lisää peliin uuden minikampanjan, joka koostuu osittain vanhoista ja osittain uusista kentistä. Merkittävin seikka päivityksessä on kuitenkin sen vaikeus: vain todelliset Master Ninjat kykenevät läpäisemään lähes itsemurhalta tuntuvan, uskomattoman tappavilla vihollisilla täytetyn tuskien taipaleen.
Audiovisuaalinen napakymppi
Team Ninjan visuaalinen osaaminen on huippuluokkaa. Jo Dead or Alive -pelit tarjosivat runsaasti silmänkarkkia, mutta kuka olisi odottanut Xboxin venyvän lähestulkoon yhtä yksityiskohtaiseen kuvitukseen taistelupeliä merkittävästi laajemmassa toimintaseikkailussa? Maisemat ovat kauttaaltaan komeita, sopivan pyöreämuotoisia ja luonnollisesti teksturoituja. Hahmot ovat myös varsin yksityiskohtaisia, mutta vielä suuremman kiitoksen ansaitsee sulava animointi, joka herättää kuolleet polygonimöykyt eloon. Loistavaa graafista pakettia täydentävät monet pienet yksityiskohdat, kuten ilmaa komeasti ”leikkaavat” miekaniskut sekä valo- ja heijastusefektit. Ninja Gaiden kuuluu niihin valitettavan harvalukuisiin Xbox-yksinoikeuksiin, joissa kauneus ei ole tullut ruudunpäivityksen kustannuksella. Hektisimmissä tilanteissa esiintyvää hyvin lievää hidastumista lukuun ottamatta peli pyörii täysin sulavasti 60 ruutua sekunnissa.
Ninja Gaidenin äänimaailman ei onneksi tarvitse hävetä grafiikan rinnalla. Peliin luo vaikuttavan ja mieleenpainuvan tunnelman ennen kaikkea tyyliin sopiva monimuotoinen musiikki. Kentästä ja tilanteesta riippuen taustalla saattaa kuulua energistä konemusiikkia, odottavan ilmapiirin luovia orkestraalisia sävellyksiä tai selkäpiitä riipivän jännittynyttä kuoron ja pianon yhteistyötä, joka tuo mieleen lähinnä kauhupelin äänimaailman. Ääninäyttelyn voi valita japanin ja englannin väliltä, ja molemmat on toteutettu asiallisesti – joskin miesäänien kohdalla bassovoittoisesti. On täysin mielipidekysymys, kumpaan dialogikieleen tykästyy enemmän. Tasokkaan äänitoteutuksen täydentää vielä Dolby Digital 5.1 -tuki, joka tuo äänimaailmaan lisää syvyyttä.
Klassikko
Ninja Gaiden on loppuun asti kehitetty toimintapeli. Se on kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaimmista toimintaseikkailuista ja pelityypin valtias Xboxilla. Peli voi olla liian vaikea vähemmän pelaaville, mutta toisaalta läpipeluun jälkeen tuntee suunnatonta tyydytystä suoritetusta urakasta. Ninja Gaidenin palkitsevuus onkin valtava addiktoivuuden lähde: pelissä on aina pakko nitistää vielä yksi ylivoimaiselta näyttävä vihollinen. Uudelleenpeluuarvo on hyvä, ja lisäksi paketista löytyy piilotettuja bonuksia, joista kaikkein mielenkiintoisin on Team Ninjan emoyhtiö Tecmon koko Ninja Gaiden -trilogia NESiltä. Ryu Hayabusan kanssa riittää haasteita ja hupia monen räiskinnän, rooliseikkailun ja kaahailun verran – ja vielä enemmän mikäli Xbox Live on käytettävissä. Jos Xboxin kanssa muuttaisi kaukaisille maille ja mukaan saisi ottaa vain yhden pelin, se olisi ehdottomasti Ninja Gaiden.
