Kolmen kirous
Kolme kloonikaveria rinnalla, kolme kampanjaa edessä ja kolme vihollisrotua listittävänä kolmea peliä apinoivassa lisenssituotteessa; Republic Commandon lähtökohdat eivät ole järin innostavat. Kyseessä ei ole kuitenkaan tyypillinen Star Wars -julkaisu jedeineen, vaan elokuvien tunnelmasta hyvinkin kauas kulkeutunut tummasävyinen räiskintäpeli. Miten kloonisoturin karu todellisuus on onnistuttu sovittamaan Xboxille?
Star Wars: Republic Commandon väitetään olevan alkusoittoa valkokankaalle tulevalle kolmannelle episodille. Sidokset rajoittuvat ilmeisesti kuitenkin vain joihinkin hahmoihin ja tapahtumapaikkoihin, sillä juonellisesti tasavallan kommandot pidetään tehokkaasti paitsiossa. Peliä kuljetetaan eteenpäin pelkillä tehtävänannoilla ilman varsinaisia välinäytöksiä, eivätkä iskuryhmän työmääräykset ole järin kiinnostavia: tarkoituksena on yleensä edetä johonkin, tuhota jotakin ja siirtyä seuraavaan paikkaan. Rutinoitunut Tom Clancykin vääntää tätä mielenkiintoisempia sotakertomuksia.
Pelin yksinpeliosuus on jaettu kolmeen kampanjaan, joista ensimmäinen sijoittuu jättiläishyönteisiä kuhiseviin Geonosiksen punamaisemiin. Sitä seuraa lyhyehkö visiitti avaruusaluksella, jolloin lähempää tuttavuutta pääsee hieromaan myös trandoshanlaisten liskomiesten kanssa. Yksinpeli viedään päätökseen vihreäsävyisellä ja puurakennelmien somistamalla Kaashyyk-planeetalla. Koko kampanjan ajan soppaa on sekoittamassa kauppaliiton peltipurtilot, joista kookkaimmat tarjoavat jo varsin kovan vastuksen pelin yleiseen vaikeustasoon nähden. Kokonaisuuden kannalta peli olisi kannattanut jakaa useammille erilaisille alueille, sillä suoraviivainen kenttäsuunnittelu tulee varsinkin ensimmäisen ja kolmannen kampanjan kohdalla liiankin tutuksi.
Halo-klooni ripauksella Metroid Primea ja Rainbow Sixiä
Republic Commando on pohjimmiltaan kuin mikä tahansa Halo-klooni: Peliä pelataan sujuvalla kahden tatin ohjauksella, ja käsikranaattien viskominen, lähitaisteluliikkeillä huiskiminen sekä kyykistely onnistuvat rinkulamaailmassa vierailleelta kuin tarpeilla käynti. Viholliset myös joutuvat puhkaisemaan kloonisotureiden itsestään latautuvat energiasuojat ennen näiden energiamittarin syövyttämistä. LucasArtsin Republic Commando -kehitystiimi on kuitenkin lisännyt peliin pari mielenkiintoista lisäominaisuutta, jotka antavat sille rahtusen persoonallisuutta.
Toinen näistä on GameCuben Metroid Primesta muistuttava kypäränäyttö, joka reikiintyy kovista osumista ja johon tuppaa inhasti roiskahtamaan lähellä kuolleista vihollisista mönjää laser-pyyhkimen pyyhittäväksi. Pelissä on tavallisen visiirin lisäksi myös kaksi vaihtoehtoista visiiriä: pimeään soveltuva night-vision ja omia ryhmänjäseniä väreillä korostava taktiikkamoodi. Eri visiirit tuntuvat kuitenkin vain päälle liimatuilta ominaisuuksilta, sillä pimeänäköä tarvitsee harvoin eikä taktiikkamoodi hyödytä taktikointia käytännössä millään tavalla.
Rainbow Sixeistä on Republic Commandoon lainattu ryhmän johtaminen. Pelaajalla on lähes koko pelin ajan kolme kaveria komennettavanaan, mutta ryhmän vetäminen on tehty liian yksinkertaiseksi. Muutoin vapaasti pelaajaa seuraavan kolmikon voi käskeä esimerkiksi avaamaan oven, etsimään ja tuhoamaan viholliset, keskittämään tulen yhteen viholliseen tai turvaamaan tähtäimellä osoitetun paikan kentältä. Lisäksi kentissä on "taktisia pisteitä", kuten esimerkiksi kiviä ja laatikoita, joiden taakse kaverin voi pyytää siirtymään. Systeemin ongelma on se, että taktiset pisteet ovat hyvin rajallisia, eikä pelaajalle anneta mahdollisuutta asetella ryhmäänsä juuri niin kuin itse haluaisi. Toisaalta yksinkertaisuuden ja esiasetettujen pisteiden ansiosta "taktikointiin" ei tuhraannu aikaa taistelulta, kun käskyttää voi vain kohdetta tähtäämällä ja A-nappia klikkaamalla.
Paukku Ponteva jäi kotirintamalle
Haaveet Star Wars: Republic Commandon viihdyttävyydestä kaatuvat lopulta FPS-pelien tyypillisiin perisynteihin. Suurin ongelma pelissä on tekoäly, jonka ainoa keino haastaa pelaaja on marssittaa ihmiskäden nitistettäväksi laumoittain naurettavan kestäviä pahiksia. Minkäänlaisia yllätyksiä tai järkevää taktiikkaa tekoäly ei rakenna. Omien ryhmänjäsenten älli on sentään silloin tällöin kohdallaan, ja paikoilleen komennettuna ryhmä kaataa vihollisia suhteellisen tehokkaasti. Silti varsinkin lähitaistelutilanteisiin ajautuneena tekoälyhahmot jäävät usein odottamaan vastustajansa seuraavaa siirtoa, mikä lienee syy siihen, miksi ryhmäänsä saa olla säännöllisesti elvyttämässä. Samassa tilanteessa pelaajan ei tarvitsisi kuin vilauttaa veistään ja siirtyä seuraavan saaliin kimppuun.
Veitsi onkin yksi pelin mieluisimmista aseista: se tappaa perusviholliset kertaiskusta. Helpoimmalla vaikeustasolla suurimman osan pelistä voisi juosta läpi teräasettaan heilutellen, jos tähtäykseen ei tarvitsisi samaa sormea kuin melee-iskuun. Pelin ampuma-aseet sitä vastoin ovat pääsääntöisesti alitehoisia hernepyssyjä, joissa ei ole räiskintätunnelmaan vaadittavaa potkua. Keskinkertaista peruskonsua voi käyttää myös kiikarikiväärinä ja kranaatinheittimenä, mutta suurta helpotusta muuntelumahdollisuudet eivät tarjoa. Tarpeen vaatiessa pelihahmo osaa napata maasta jonkin vihollispyssykän, joiden toteutus tosin vaihtelee suuresti. Pelin tehokkaimmat kanuunat tuntuvat nielevän niukkoja ammusvarantoja turhan ahneesti, minkä takia niistä ei voi nauttia hetkeä kauempaa. Aseissa ainoa positiivisesti yllättänyt seikka on mahdollisuus ampua konekiväärillä paitsi lonkalta myös "jyvänäkymästä". Ominaisuuden käytännön hyöty on kuitenkin kyseenalainen, koska tarkkuutta tai tehoa se ei juurikaan paranna.
Yksinpelin oheen on lyöty yksinkertainen moninpeli, joka toimii nelinpelinä samalla koneella ja 16 pelaajan mittelöinä System Linkin ja Liven välityksellä. Tarjolla on neljä mielikuvituksetonta pelimuotoa: tappomatsi, tiimitappomatsi, lipunryöstö ja lipunryöstön käänteisversio Assault. Moninpelikentät ovat symmetrisiä, kookkaita ja muistuttavat yksinpelistä. Joskus samalta näyttävät sokkelot ovat sekoittaa suuntavaiston. Live-tuen toteutus tuo mieleen lähinnä Unreal Championshipin ilman Unreal-maailman asevalikoimaa, pelimuotojen muunneltavuutta ja adrenaliinisysteemiä, koska nettikoodin optimointi ja Live-ominaisuudet ovat pari vuotta aikaansa jäljessä. Moninpelissä yksinpelin hieno kypäränäyttö vaihtuu automaattisesti tavalliseksi HUDiksi, mikä tekee pelistä entistäkin tavanomaisemman tuntuisen. Lisäksi peliä vaivaa aivan käsittämätön tunnottomuus: monesti kuolee sen takia, ettei yksinkertaisesti huomaa vihollisen juoksevan perässä liipaisinsormi valkoisena.
Tähdet loistavat himmeästi
Republic Commandoa vaivaavat tyypilliset keskitason toimintapelin ongelmat. Vaikka peligrafiikka onkin kautta linjan vähintään kohtalaista ja ympäristöt parhaimmillaan jopa komeita, ruudunpäivitys takkuaa kiusallisesti kovimmissa paikoissa. Ragdoll-fysiikat myös sekoavat silloin tällöin, mikä johtaa esimerkiksi ilmaan jääviin ruhoihin.
Äänimaailma on vaihteleva. Huumaavaa jylinää on lähinnä vain ambienssiäänissä; aseet räpättävät kesyhkösti. Räjähdyksillä, amerikkalaistyylisellä uhittelevalla dialogilla ja vihollisten päästämillä ininöillä on joskus tapana kerrostua sekavaksi puuroksi. Lisäksi dialogi vaimentaa muun äänimaailman niin hiljaiselle, että pelifiilis katoaa tyystin. Taustalla kuuluvat Star Wars -aiheiset sävellykset nousevat harvoin esiin, mutta synkeä ja peliin täydellisesti istuva valikkomusiikki painuu mieleen sitäkin kovemmin. Harmittavasti myös äänimaailmassa esiintyy satunnaista pätkimistä, ja pahimmillaan takkuaminen heijastuu jopa heikkoihin tärinäefekteihin. Pelin pelaaminen julkaisukevään Xboxilla on tosin voinut pahentaa ongelmia.
Star Wars: Republic Commando on isketty vaikeaan markkinarakoon. Peli yrittää saavuttaa paljon, mutta loppujen lopuksi se kalpenee joka osa-alueella kovimmille kilpailijoilleen. Muutamina hiljaisina hetkinä tunnelmallisesti valaistuja käytäviä juostessaan pelaaja voi tuntea olevansa klooniarmeijan eliittisotilas, mutta yleisesti ottaen 8-tuntinen yksinpelikampanja ei tuota erikoisia tunnelatauksia suuntaan taikka toiseen. Huono moninpeli ja skriptatut tehtävät eivät innosta pelin uusintakäsittelyyn läpipeluun jälkeen, joten pelin elinikä jää lyhyeksi. Fanaattisimmankin Star Wars -fanin kannattaa kokeilla tuotetta ennen rahojen lyömistä tiskiin.
