Jalkapallopelien
rintama on kasvanut viime vuosina varsin vakuuttavasti ja nyt lajin
kärkikastiin pyrkii myös Mestareiden liigan oma tuote, UEFA Champions
League 2004-2005. Pelin kehittäjä, EA Canada, on ottanut lisenssistä
kaiken mahdollisen irti ja sullonut tiiviiseen pakettiin
huimat 239 joukkuetta. Mukana ovat Englannin valioliigan, Italian
Serie A:n, Ranskan divisioona 1:n ja Saksan Bundesliigan lisäksi
Norjan, Portugalin, Skottien, Espanjan, Ruotsin, Sveitsin, Itävallan,
Tanskan, Belgian sekä Hollannin liigat. Edellä mainittujen lisäksi
tarjolla on myös tukku vaihtoehtoja muualta maailmasta, mm. Venäjältä,
Kreikasta ja Israelista. Oikeiden joukkueiden ja pelaajien mukanaolo
tuo luonnollisesti peliin käsinkoskeltavaa autenttisuutta ja on iso
lisä moneen kilpailijaan verrattuna.
Electronic Artsin
rahastuksen sävyttämää markkinamonopolia on kritisoitu
peliteollisuudessa jo pitkään. Tälläkään kertaa aiheen esille
nostamiselta ei voi valitettavasti välttyä. UEFA Champion League eli UCL seuraa tiiviisti EA:n alkuvuodesta julkaistun Fifa 2005:n vanavettä, ja sen koneisto perustuu isoveljensä pelimoottoriin. Miksi kaksi samanlaista peliä ja näin lyhyellä aikavälillä?
Kun pelkkä voitto ei enää riitä
Vaikka
peleissä ei ulkoisesti merkittäviä eroa olekaan, huomaa UCL:ään tehdyt
parannukset melko selvästi. Tekoälyä on isoveljeen nähden rakennettu
parempaan suuntaan ja kanssapelaajien yhteistyö sujuu mutkattomammin.
Maalinteko on myös vaikeutunut ja pallonmenetyksiä tapahtuu herkemmin.
Taktinen osaaminen astuukin tässä vaiheessa erittäin isoon rooliin,
sillä vastustajan hyökkäyspäässä ei itsekkäästi kikkaillen pärjää.
Valmentajan on juonittava toimiva pelikuvio ja työllistettävä
tähtipelaajiaan viisaasti. Soitellen sotaan ei voi lähteä.
Pelimuotoja
UCL:ssä on useampi: pikapeli, turnaus, tilanteenluoja, harjoittelutila,
ja Live. Uutena tulokkaana EA esittelee kausipelin (Season), joka pitää
sisällään 50 erilaista tehtävää. Nimensä mukaisesti Seasonissa käydään
läpi valitun joukkueen kokonainen kausi syksystä kevääseen. Mestareiden
liigan lisäksi pakollisiin portaisiin kuuluvat myös harjoitusottelut,
kansallinen liiga sekä pelaajien treidaus.
Menestyksestä,
isoimpana kruununa Mestareiden mestaruus, pääsee nauttimaan vain jos
suorittaa seuran uuden omistajan asettamat vaatimukset. Perinteisen kunnian sijaan UCL:ssä eteneminen vaatii muutakin kuin voitettuja pelejä. Valmentajan on mm. saatava pelaajistaan useampia maaleja irti,
onnistuttava syöttöpelissään yli 50% tarkkuudella, pelattava rikkeettä,
pidettävä vastustajan numerotaulu nollilla tai hoitaa homma kotiin
ilman tähtipelaajiaan. Toisinaan on onnistuttava maalinteossa
ensimmäisen vartin aikana tai käännettävä ottelu voitokkaaksi 70. minuutin kohdalta. Toteutuneista kriteereistä pelaajan/seuran pankkitilin saldo kasvaa
ja omistaja pysyy tyytyväisenä. Kauden voi käytännössä pelata läpi
(ainakin osittain) kapinallisenakin, kunhan muistaa voittaa ottelunsa.
Tällöin tosin menettää mahdollisuudet lukittuihin optiohin (yhteensä 28
kpl), joita saavutettu krediittikassa avaa.
Season
on pelimuotona askel kohti nykyvalmentajan rankkaa arkea ja pyrkimys
tuoda perinteiseen jalkapalloon tehtäväpohjaista syvyyttä. Paljon
mainostetussa tavoitteessaan EA onnistuu kuitenkin vain osittain. Peli
sortuu useisiin kivijalkaa syöviin virheisiin, eikä se hyödynnä
mahdollisuuksiaan oikeissa paikoissa. Yksiä Seasonin isoimpia vikoja
ovat seuran
omistajan asettamat ehdot, joiden typeryys alkaa ärsyttää jo muutaman
90-minuuttisen jälkeen. Jos pelaaja ei onnistu mm. heti pelin alussa
maalinteossa tai saa kasaan 15 kulmapotkua, on edessä erittäin
turhauttavia quit & load -sessioita. Pelaamisen pitäisi olla
tavoitteellista pelaamista, eikä lapsellisten uhkavaatimusten
toteuttamista. Koko tehtäväpaketin olisi voinut korvata harjoittelulla
ja enemmän managerointiin (pelaajakauppoja jne.) suuntaavalla
toiminnalla.
Season
on myös erittäin lyhyt. Mestaruuteen vaaditut 50 peliä on tahkottu
nopeasti läpi ja tämän jälkeen haasteita saa hakea lähinnä vain
moninpelistä. Kauteen voi toki tarttua uudelleen ja isommilla
panoksilla, mutta varsinaista draivia sen suorittamiseen ei synny. Suurin syy tähän (edellä mainittujen tekijöiden lisäksi) on
Seasonin laimea ilmapiiri, jonka aiheuttaa kokonaiskuvan totaalinen
puuttuminen. Pelaajalle ei tarjoudu missään vaiheessa mahdollisuutta
tilastojen ja sarjataulukoiden tutkimiseen. Kilpailua
maalikuninkuudestakaan ei synny kuin omassa haavemaailmassa.
Tilastonikkaroinnin
puute johtaa jossain vaiheessa kautta väistämättömään tylsistymiseen ja
osa loppupään otteluista menee motivaation puutteessa pelkäksi
pelailuksi. Pientä
paikkausta UCL:n Season-tilaan tuovat hehkutusta täynnä olevat alku- ja
loppuanimaatiot, joita katsoessa pääsee edes hetkeksi suuren
urheilujuhlan tunnelmaan.
Elämää huutomyrskyn keskellä
UEFA
Champions Leaguen parasta antia on sen loistavasti toteutettu
äänimaailma. Yleisö elää pelissä täysillä mukana ja luo vakuuttavasti
illuusion "siellä olemisesta". Kotijoukkueen kannustushuudot vyöryvät
myrskyn lailla pitkin stadionia ja pallon lentäessä vastustajan
verkkoon areena repeää liitoksistaan. Oman paikkansa plussasarakkeessa
ansaitsee myös selostus, joka elää yllättävän aidosti tilanteissa
mukana. Kahden brittiselostajan toiminta on asiantuntevaa ja
sanavarasto kiitettävän kattava.
Sedät orrella ampuvat kovilla
mm. vääriä paitsioita, heikkoja laukauksia ja maalittomia pelejä.
Kritiikin vastapainoksi eettereihin lentää samalla mitalla myös
hehkutusta, kun asiat sujuvat aurinkoisissa merkeissä. Vaikka pientä
toistoa esiintyykin, ei sama levy kierrä kehää niin pahasti kuin
urheilupeleissä yleensä.
Jälkipelin kuumaan tunnelmaan pääsee osalliseksi EA Sports Radion
kautta. Kanavalla asiantuntijat syventyvät lajin saloihin ja vastaavat
lähetykseen soittavien kuuntelijoiden puheluihin.
Täysin
moitteitta upea äänimaailmakaan ei selviä. Sen ainoa todella selkeä
ongelma on yhden askeleen perässä juokseminen. Hyökkäyspään tapahtumiin
reagointi tapahtuu pienellä viiveellä, eikä kuudentoista rajan sisälle
rynniminen nosta takamusta penkistä niin kuin odottaisi. Selostajatkin
heräävät GOAAAL-huutoon vasta, kun pallo on ollut verkon perukoilla
sekunnin tai kaksi. Selostuksen miinuspuolena on konsolin jatkuva
ruksuttaminen, johon kiinnittää huomiota etenkin yöllä pelatessa.
Visuaalisesti
UCL on perinteistä virtuaalijalkapalloa paremman ulkokuoren kera.
Peruspelaaminen on edelleen pikku-ukkojen (vrt. Amigan legendaarinen
Sensible Soccer) juoksuttamista, mutta hidastuksissa peli pääsee
oikeuksiinsa. Useista kuvakulmista esitetyt hidastukset jäljittelevät
aitoa televisiointia todella tarkasti ja hienoja keskityksiä jää
mielellään katselemaan pidemmäksikin aikaa. Hahmojen liikkumiseen on
myös kiinnitetty huomiota. Maalintekijät tuulettavat onnistumisia ja
manaavat menetettyjä paikkoja oikeiden maailmantähtien tapaan. Pelaajien piirteet on mallinnettu kiitettävän mallikkaasti ja omien suosikkien liikkeet tunnistaa kaukaa kentältä.
UEFA Champions League tukee 16:9-laajakuvaa, mutta pelinäkymä on valitettavasti rajattu (n. 2.35:1).
Ylä- ja alareunoihin jäävät mustat palkit estävät joukkuetovereiden
sijainnin hahmottamisen ja aiheuttavat ison nipun sokkona syöttelyä.
Pimeissä kulmissa menetetyt pallon vastaanotot harmittavat etenkin
nopeissa vastahyökkäyksissä, joissa vastustajan puolustusmuurin
murtavat pystysyötöt ovat kultaakin kalliimpia.
Verkot tötterölle
Pelin
kontrollit ovat Fifa-sarjasta tutut ja ne on helppo omaksua.
Vaativampien kikkojen ja pallottoman pelaajan ohjaaminen käyvät tosin
hyvästä sormileikistä, mutta muuten paketti iskostuu selkäytimeen parin
ottelun jälkeen. Uusille yrittäjille maalinteko voi olla alussa kovan
työn ja tuskan takana, joten ohjekirjan salat kannattaa lukea huolella.
Kuparisen rikkouduttua ylämäki loivenee ja pian voi hyökkäyspäässä
alkaa jo tyylitellä. Ainoastaan puolustavan pelaajan vaihtaminen
aiheuttaa pientä ärtymystä. Kyseessä on monista joukkueurheilupeleistä
(mm. jääkiekko) tuttu vika: kun vastustajan hyökätessä vaihdat alimpaan
pelaajaan, tämä lähtee hetkellisesti juoksemaan edellisen pelaajan
osoittamaan suuntaan eli pois pelitilanteesta. Välillä ohjaus myös tahmaa ja mies kentällä saattaa juosta toistakymmentä metriä yksinään, vaikka kädet ovat irti ohjaimesta.
Verkkopelaaminen
on toteutettu UCL:ssä kiitettävällä ammattitaidolla. Valikoissa
liikkuminen on helppoa ja Season-tilassa kaivattuja tilastoja löytyy
Liven puolelta useita erilaista. Taulukoita ja dataa voi tulostaa niin
pelaamistaan otteluista, saavuteista meriiteistä ja pokaaleista kuin
maailmanrankingistakin. Kattavaan Live-pakettiin kuuluvat myös EA
Messenger, yksilöidyt peliasetukset, SMS ja email, pikaottelu ja
optimatch. Perinteiseen tapaan pelaaja voi myös luoda ja liittyä
huoneisiin/aulaan, joissa pystyy keskustelemaan ja järjestämään
turnauksia 4-8 hengelle. EA on alkanut vihdoin panostamaan tosissaan
Liveen ja tämä näkyy myös palveluiden laadussa.
Best of the best, but where's the rest?
UEFA
Champion League 2004-2005 on mahtipontiseen audiovisuaalisuuteen
luottava jalkapallopeli, joka paljastuu ensi-innostuksen jälkeen
pettymykseksi ja kompastuu moniin pieniin vikoihinsa. Fifaan verrattuna
pelin vaikeuttaminen ja tekoälyn kohentelu ovat tehneet hyvää,
mutta odotettujen eli todellisten muutosten määrä jää valitettavan
vähäiseksi. Etenkin paljon mainostetun kausitilan heikko ja tylsä
toteutus laskevat kokonaisarvosanaa. UCL ei varmastikaan tarjoa Fifa
2005:n omistajille yllätyksiä, mutta muille se saattaa olla parempi
vaihtoehto jos näistä kahdesta pelistä on omansa valittava.
Täydellisempää
jalkopallosimulaatiota odotellessa kannattaa nappulakengät kaivaa
kaapista ja suunnata kompassi kohti oikeaa pelikenttää. EA:n tuntien
myyntiin tulee vasta vuosien päästä sellainen peli, jota haluaisi
pidellä käsissään jo nyt.
