Englantilainen Bizarre Creations on ollut viimeisen vuoden varmasti melkoisessa ristitulessa. Toisaalta Xbox 360:n julkaisu on vääjäämättä lähestynyt ja toisaalta joka paikassa tiimin uudelta osalta menestyneeseen Project Gotham Racing -sarjaan on odotettu huikeita. Mutta miten on pelin laita nyt, kun next-gen on nykypäivää ja Project Gotham Racing 3 asetetaan lähtöruudukkoon?
Tuttua huttua
PGR3 on hyvin tuttua tavaraa sarjan aikaisempia osia pelanneille. Ajaminen ei ole pelkästään nopeuspainotteista, vaan matkan aikana täytyy kerätä myös tyylipisteitä eli Kudosta. Kilpailutyyppejä on jaettu niin, että toista osa-aluetta painotetaan enemmän kuin toista. Kilpailutyyppejä on sopivasti, joskaan yksikään ei loista omaperäisyydellään. Mukana on niin tyyliajamista, kisaamista, kelloa vastaan ajamista kuin myös eliminointia ja nopeustutkaan kaahaamista.
Ajamaan pääsee neljässä suurkaupungissa, joista kolme on sarjan ensimmäistä osaa kolunneelle tuttuja. Mukana ovat New York, Lontoo, Tokio ja uutuutena Las Vegas. Myös sarjan toisessa osassa ensiesiintymisensä tehnyt Nürburgring on mukana, tällä kertaa laajennettuna myös F1-radan puolelle. Kaupunkivalikoima on monipuolisesti valittu, vaikka osa niistä onkin tutussa muistissa. Määrällisesti ratoja puolestaan voisi olla enemmänkin. Vaikkei samojen kaupunkien kiertelyyn ainakaan uramoodin aikana vielä turhaudu, alkaa pieni epäilys pelin kestävyydestä Live-pelien puolella esiintyä, kunhan kaikki radat muodostuvat liian tutuiksi pelaajille.
Autovalikoimaa on hintahaitariltaan karsittu edellisistä osista. Surkeimmat tientukkijat on jätetty suosiolla varikolle ja uramoodia aloitteleva pelaaja pääsee suoraan valitsemaan mm. Nissan Skylinen kaltaisista menopeleistä. Autot on jaettu viiteen eri luokkaan tehojensa mukaan, mikä selkeyttää toimintaa huomattavasti varsinkin Live-pelien puolella. Uudesta jaosta kielii jotain sekin, että edellisosan "kansikuva-auto" Enzo Ferrari yltää vasta B-luokkaan. A-luokasta löytyykin lähinnä kilparadoilla esiintyneitä menopelejä kuten McLaren F1 LM ja Ferrari F50 GT.
On taas aika kaivaa ajohanskat esille
Pelimuodoista keskeisimpänä paistaa esille uratila, joka on aikaisemmista osissa tunnettu paremmin nimellä Kudos Challenge. Nyt uratila on jaettu kuitenkin sarjan toista osaa järkevämmin, sillä sekä yksin- että moninpeli kartuttavat samaa kokonaispistesaldoa sekä rahatiliä. Nettiura toimii lähinnä yksinpeliuraa tukevana, mutta ilman molemmissa pärjäämistä ei ole asiaa pelin korkeimmille tasoille. Live-ura tuntuu myös aikaisempaa osaa helpommin lähestyttävältä. Se on jaettu eri tyylisiin kisoihin, joissa on tietty autoluokka ja pelin arpoma rata käytössä. Live-ura myös toimii ranking-periaatteella, eli useimmiten pääsee kilpailemaan samantasoista peliseuraa vastaan.
Liven puolella mielenkiintoinen uudistus on myös Gotham TV. Kun päätyy kisaamaan peliin, jossa on tarpeeksi korkean rankingin omaavia pelaajia, näkyy kisa Gotham TV:n suorassa lähetyksessä, jolloin kuka tahansa voi katsella tälläistä kisaa omalta koneeltaan. Kuskeille lähetys tarkoittaa usein hieman herkemmin hikoavia käsipohjia, ja katsojat voivat seurata kisaa mistä autosta tahansa käyttäen mitä tahansa kuvakulmaa.
Muista pelimuodoista onnistuvat niin ajo kelloa vastaan, vapaa Live-peli ja myös system link -tuki löytyy. Jaetun ruudun moninpelikin onnistuu, joskin grafiikan kanssa ilmeni lieviä ongelmia. Live-pelit onnistuvat ihan mukavasti, joskin pieniä toimivuusongelmia on ainakin alkuaikoina ilmentynyt. Xbox 360:n parannettu Live-tuki kuitenkin näkyy myös yksittäisten pelien kohdalla, jolloin peleihin pääseminen on vaivattomampaa. Lisäksi jokaisen kisan uusinnan voi tallentaa, jolloin kaverin syyttelyt tönimisestä on helppo todistaa vääriksi uusinnan avulla. Huonona puolena mainittakoon, että pelaajien puheiden kaikuminen on tavannut olla perin yleistä, tosin tämän syytä on vaikea lähteä arvailemaan.
Ajettavuus on sekin aiemmista osista tuttua puoli-realistista ajomallia mukaileva. Autot saa helposti luisuun ja niitä pystyy myös hallitsemaan melkoisen vaivattomasti liukuessaankin, mutta oikein jarruttaminen ja auton pitäminen ajolinjalla takaa paremmat kierrosajat. Autot eivät myöskään käänny mitenkään epärealistisen nopeasti, vaan mutkat pitää ottaa tarkasti.
Yksinpelissä tekoäly toimii aikaisempaa osaa järkevämmin. Tekoäly kilpailee keskenään, tekee pieniä ajovirheitä ja puskee sopivissa paikoissa agressiivisestikin pelaajan ohi. Kun vaikeustasomittaria hilaa ylöspäin, saa kilpailuista melkoisen haastavia paketteja aikaiseksi. Hopeatasolla puolestaan pelin läpäisee lähes pelkkiä voittoja saalistaen, ainakin jos kokemusta aikaisemmista osista löytyy. Hopeatasollakin uramoodi tosin tarjoaa pelattavaa ainakin muutamaksi päiväksi. Vaikka tiet ovat usein kapeita, peli myös armahtaa aloittelevaa pelaajaa melkoisesti sillä vaurionmallinnusta ei ole. Ainoastaan peltiin tulee naarmuja ja sivupeilit irtoilevat, sekä luonnollisesti menettää keräämänsä kertoimet ja vauhti pysähtyy, jos sattuu ottamaan läheisempää tuttavuutta seinäpintojen kanssa. Vaikeimmilla tasoilla tosin yksikin kosketus seinään saattaa viedä riittävästi pisteitä, jotta rata pitää ajaa uudestaan. Pelin tasapaino tukeekin siis sekä aloittelijoita, että veteraaneja.
Xbox 360:n mukana uutuutena tulevat mukaan myös saavutukset. Tekemällä erinäisiä asioita pelissä, napsahtaa omaan pelaajaprofiiliin lisää pisteitä. Myös pelin sisäisiä saavutuksia löytyy, joista osa tarjoaa varmasti tiukan haasteen myös kokeneille pelaajille.
Valon juhlaa
Entäs se grafiikka, mistä moni tuntuu olevan eniten kiinnostunut? Heti tässä vaiheessa on hyvä tehdä selväksi, että arvostelija on pelannut peliä tavallisella laajakuvatelevisiolla eli teräväpiirron peliä parantavasta voimasta on paha mennä sanomaan yhtään mitään. Kuitenkin heti ensimmäisestä käynnistyksestä alkaen pelaajalle tulee hymy naamalle. Grafiikka on kaunista, värikästä ja nopeaa. Yksinpelissä ei hidastumisia ilmennyt ja piirtoetäisyydet ovat huikeita. Valojen määrä öisessä Las Vegasissa on näkemisen arvoista. Tiedä sitten miten upea kokemus peli olisi kunnon HDTV-telkkarilla, mutta jo tavallisella televisiolla maisemia jää ihastelemaan välillä liiankin pitkäksi aikaa.
Pelin yhtenä suurimpana uudistuksena jokainen pelin 80 autosta on nyt mallinnettu myös sisätiloja myöten, ja sisältä pääsee myös ajamaan. Tavallisella telkkarilla mittaristojen lukemisesta ei tule mitään, mutta tarkemmilla resoluutioilla tähänkin myös päästäneen. Sisältä ajaminen tuokin peliin melkoisen määrän tuoreutta, sillä kokemus muuttuu täysin. Auton liikehdintä ohjaamisen mukana, äänten kuuluminen aidonoloisesti ja tuulilasista heijastuvat katuvalot luovat kaikki "siellä olemisen tunnetta" niin rankalla kädellä, että ajaminen muuttuu nautinnoksi ilman kisaamistakin.
Äänipuoli on hoidettu erittäin tyylikkäästi. Autot kuullostavat erilaisilta ja ääni vaihtelee sen mukaan mistä kuvakulmasta ajaa. Dolby Digital -tuki tuntuu muutenkin olevan kunnossa. Soittolistoissa on valinnan varaa ja tarvittaessa taustalle saa soimaan omatkin musiikkinsa.
Kannattiko odottaa?
Lyhyestä virsi kaunis. PGR3 on julkaisupelinä mainio ja ajopelinä nautittava. Live-puoli toimii, joskin se kaipaa vielä pikkuhiomista. Peli kaipaisi myös ladattavana sisältönä yhtä kaupunkia ja yhtä kilparataa lisää. Näistä huolimatta peli on ollut odottamisen arvoinen ja arvostelija on ollut pelistä aidosti innoissaan. Pisteisiin voi vielä lisätä hieman, jos PGR-sarja ei ole aiemmin tuttu. Ei peli silti veteraanejakaan petä. Project Gotham Racing 3 on helmi ajopelien joukossa.
