Harva pelisarja on saavuttanut niin suuren suosion, että sen uusimmasta
osasta voidaan julkaista kaupallinen demoversio varsinaisen pelin
odotuksen helpottamiseksi. Gran Turismo 4 Prologue ei sentään ole
täysihintainen peli, eikä se sisällä niin paljon pelattavaa, että sitä
voisi normaalin pelin tasolle hinnoitellakaan. Prologue perustuu tällä
hetkellä jo yli puoli vuotta vanhaan koodiin, joten paljon on varmasti
edetty senkin jälkeen pelin kehityksessä.
Autokouluun
Gran Turismo 4 Prologue ei sisällä täysversioon kuuluvaa Gran Turismo
-moodia, joten ainoa tapa edetä pelissä on suorittaa edellisistä osista
tutuiksi tulleita ajoharjoittelutehtäviä. Tehtäviä on yhteensä 41 ynnä
muutama vapaaehtoinen, ja suoritukset arvioidaan jälleen kulta-, hopea-
ja pronssipokaalien avulla. Seuraavalle oppitunnille pääsemiseksi on
suorituksen oltava vähintään pronssin arvoinen. Jokainen oppitunti
ajetaan eri autolla ja käytetyn auton saa onnistuneesta suorituksesta
käytettäväksi arcade-moodissa. Autojen kokonaismäärä sijoittuu 60
kappaleen pintaan, kun erinäiset bonusautot lasketaan mukaan.
Autovalikoima on vahvasti japanilaispainotteinen, eikä autoja voi
myöskään säätää tai asennella niihin uusia osia.
Oppitunnit
alkavat ajoneuvon hallinnan eri osa-alueista päättyen
kilpa-ajotesteihin, kuten ohituksiin, aika-ajoihin sekä kilpailuihin.
Ratoja on viisi: kaksi japanilaista, perinteistä kilparataa, New Yorkin
ja Italian katuradat sekä yksi rallitaipale. Kaikki radat ovat uusia,
eikä niitä löydy Gran Turismo 3:sta. Mielenkiintoisin tuttavuus on
italialainen katupätkä, jossa puikkelehditaan kapeita kujia pitkin
rakennusten välissä. Lujaa ajaminen tällaisessa ympäristössä alkaa
välillä tosissaan hirvittää, vaikka onkin vain pelistä kyse. Rallin
ajaminen on puolestaan muuttunut koko lailla haastavammaksi, sillä auto
lähtee herkemmin sivuluisuun ja sen jälkeen hanskasta, jos sitä ei saa
hallintaan. Lopputulos muistuttaa kyllä enemmän rallia kuin Gran
Turismo 3:ssa.
Kun koko ajokoulu on käyty läpi, jää
pelattavaksi enää arcade-tila. Se ei loppujen lopuksi jaksa tällä
ratamäärällä kiinnostaa tavallista pelaajaa kovinkaan kauaa, joten
siinä vaiheessa peli alkaa olla kaluttu loppuun. Ajokoulunkin läpäisee
muutamassa tunnissa, mutta kultaisten pokaalien - ja sitä kautta
bonusautojen - jahtaamiseen saa toki kulumaan runsaasti enemmän aikaa.
Kolhot konekuskit
Ajotuntuma on taattua Gran Turismo -laatua. Mistään
keskivertokaahailusta ei ole kyse, vaan auton ominaisuudet vaikuttavat
ajettavuuteen aivan kuin tosielämässäkin. Kun ajoa helpottavat
järjestelmät, kuten sutimisenesto, kytketään pois päältä,
tehokkaammilla menopeleillä täytyy löytyä itsehillintää kaasujalankin
suhteen. Tällöin jo lähdössäkin voi menettää kallisarvoisia sekunteja.
Ajaminen onnistuu hyvin myös perusohjaimella, mutta ratilla peli on
luonnollisesti parhaimmillaan. Valitettavasti rattiajoa ei päästy
testaamaan, koska vielä Gran Turismo 3:ssa toimineen MOMO Forcen kanssa
Prologue ei suostunut yhteistyöhön. Toivottavasti asia korjaantuu
lopulliseen versioon. Mielenkiintoisin ja todenmukaisin ajokokemus
lienee uudella 900 astetta kääntyvällä Logitech Driving Force
Pro-ratilla.
Yksi asia, missä Gran Turismo ei ole koskaan
erityisemmin loistanut, on konekuskien tekoäly. Eikä loista tälläkään
kertaa. Luulisi, että viiden yhtäaikaa radalla olevan kilpakumppanin
tekoälyn saattaminen siedettävälle tasolle ei olisi ylivoimainen
tehtävä tai liikaa konsolin tehoja kuluttava ominaisuus. Koneen
ohjaamat kuljettajat kuitenkin puskevat edelleen sokeasti omaa
ajolinjaansa tekemättä minkäänlaisia ajovirheitä, eivätkä osaa ohittaa
edes paikalleen pysähtynyttä autoa. Epäilemättä tähän on luvassa
jonkinasteista parannusta, mutta jää nähtäväksi, millaista.
Toinen kovasti toivottu ominaisuus - vauriomallinnus - ei ole vieläkään
mukana. Hyvät perustelut tälle on kuitenkin esitetty jo moneen
otteeseen. Tekijät haluavat tehdä vauriomallinnuksen samalla
tarkkuudella ja realismilla kuin pelin muutkin osa-alueet, mikä olisi
uskomattoman kova urakka. Toinen syy on PS2:n rajallinen kapasiteetti,
ja kolmantena ongelmana on autovalmistajien nihkeä asenne autojen
romuttamiseen pelissä. Aivan päätöntä koheltamista ei tällä kertaa
kuitenkaan sallita, sillä kovemmista kolaroinneista seuraa kymmenen
sekunnin aikasakko, joka kärsitään 50 km/h nopeutta madellen.
Kelpaa katsella
Grafiikkaosastolla tarjotaan jälleen todellista silmänruokaa. Kerta
toisensa jälkeen saa ihmetellä, miten PS2:n koneistosta revitään irti
näin hienoa grafiikkaa ja saadaan se pyörimään täysin sulavasti. Pieniä
grafiikkabugeja vielä löytyy, ei kuitenkaan mitään mitä ei näkisi
useassa valmiissa ajopelissä. Autot ovat edelleen upeita, mutta
edelliseen osaan nähden ovat selvimmät parannukset nähtävissä
taustoissa ja radanvarsissa. Katsojat heiluttelevat käsiään sekä
räpsyttelevät kameroitaan, ja rallipoluilla rohkeimmat juoksevat viime
hetkillä pois tieltä. Yleisö koostuu vielä kaksiulotteisista
pahvikuvista, mutta pelin pääsuunnittelija Kazunori Yamauchi on
luvannut niiden Gran Turismo 4:ssä vaihtuvan aitoihin 3D-malleihin, ja
muitakin parannuksia ulkoasuun on vielä tulossa. Mahdoton edes
kuvitella, mitä Polyphonylla saadaan aikaan PlayStation 3:lle aikanaan
ilmestyvässä sarjan viidennessä osassa.
Ääniefektit tuntuvat
säilyneen jotakuinkin ennallaan, eikä ole syytä epäillä, etteivätkö
autojen moottorien äänet olisi esikuviensa kaltaisia. Lisätunnelmaa tuo
muun muassa tuulen suhina kovassa vauhdissa puskurikuvakulmasta
ajettaessa. Musiikkeihin ei ilmeisesti vielä tässä vaiheessa ole
kiinnitetty huomiota, sillä ne ovat suurelta osin suoraan Gran Turismo
3:sta siirrettyjä. Valikkojen jazz-fiilistely jakanee edelleen
mielipiteet.
Kevyt välipala
Monelle sarjan
tosifanille tämä "välimallin julkaisu" on elintärkeä kuin Seiska
Nykäselle, mutta keskivertopelaajalle se ei tarjonne kovin ihmeellistä,
saati sitten pitkäikäistä kokemusta. Arvosana onkin annettu
edellämainittu huomioon ottaen. Prologuen perusteella Gran Turismo 4
tulee kuitenkin tarjoamaan vähintään vanhaa tuttua laatua. Tämä
yhdistettynä tekijöiden medialle jakamiin tiedonjyväsiin valmiin pelin
ominaisuuksista saa olon vakuuttuneeksi siitä, ettei peliin tarvitse
pettyä. Pelkästään verkkopelimahdollisuus riittää monille
ostoperusteeksi. Jos kärsivällisyyttä löytyy tarpeeksi, Prologuen voi
aivan hyvin jättää väliin.
