Sonyn konsolilla ei ole toistaiseksi nähty samanlaista online-ryntäystä
kuin Xboxilla. Liven käynnistyttyä on uusia online-pelejä syntynyt kuin
sieniä sateella ja joukkoon on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin
yritelmiä. Zipper Interactiven SOCOM: U.S. Navy Seals kuitenkin
muistutti PS2-pelaajia siitä kuinka suhteellisen keskinkertainenkin
räiskintäpeli voi olla äärimmäisen addiktiivinen verkossa. Uusia
ideoita se ei juurikaan esitellyt, vaan keskittyi luomaan
mahdollisimman viihdyttävän online-kokemuksen.
Yksinäisen suden painajainen
Ensimmäisen osan massiivisen mainoskampanjan jäljiltä tuskin
kenelläkään on epäselvyyttä siitä mistä SOCOMissa on kyse. Pelaaja
käskyttää kolmen sotilaan ryhmäänsä suorittaen erilaisia tehtäviä
maailman joka kolkassa. Juoneenkaan ei ole uhrattu sen enempää
mielikuvitusta, sillä on tarjottavanaan vain tavanomaista terrorismin
vastaista huttua. Tarina kyydittää pelaajaa ympäri maailman, joskin
keskittyy eurooppalaisille vähemmän eksoottisille alueille. Mukana on
kaksitoista tehtävää jotka sijoittuvat Albaniaan, Algeriaan, Brasiliaan
ja lopulta Venäjälle ja viisi valittavissa olevaa vaikeustasoa
tarjoavat haastetta kokeneemmillekin pelaajille. Valitettavasti
palkinnot eivät ole huippuluokkaa, sillä avattavissa on lähinnä uusia
hahmoja.
Yksinpelimoodissa ei muutenkaan ole paljoa
kehumista. Vaikka pelattavuus on pysynyt lähestulkoon identtisenä,
kenttien suunnittelussa on tapahtunut suuria muutoksia. Pelaajan on
useammin turvauduttava kiikarikivääriin, kuin varsinaiseen
hiiviskelyyn. Ratkaisu toimii tietyissä kohdissa oikein hyvin, mutta
suurin osa koko 12-tuntisesta kampanjamoodista kuluu todella
pitkäveteisesti. Suurin ongelma onkin se, että toimintaa ei
yksinkertaisesti ole. Jos viholliset eksyvät liian lähelle,
tiimitoverit hoitavat ammuskelun, eikä pelaajalle itselleen jää
tehtäväksi muuta kuin tiiminsä käskyttäminen ja kiikakiväärillä
tähtäily.
Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut huonompaan
suuntaan, sillä asearsenaali on kokenut mittavia uudistuksia. Vanhojen
aseiden lisäksi mukaan on heitetty haulikkoja, käsi- ja
automaattiaseita, sinko ja kranaatinheitin. Myös tiimitoverien tekoälyä
on parannettu. Jatko-osassa ryhmän jäsenet avaavat herkästi sanaisen
arkkunsa erilaisissa pulmatilanteissa. Jos he eivät ymmärrä pelaajan
käskyjä tai vihollinen eksyy liian lähelle, pelaaja saa kuulla siitä.
USB-headsetillä kommunikointi tuntuu sujuvan suhteellisen hyvin, vaikka
kaikki käskyt eivät suomalaisen suuhun taivukaan. Ongelmia silti löytyy
tältäkin saralta, sillä vihollisten teköäly on yhtä kammottavaa luokkaa
kuin ennenkin. Nykystandardeilla itsestäänselvyydeltä tuntuva suojan
hakeminen loistaa poissaolollaan ja tulitaisteluissa viholliset jäävät
paikoilleen kuin lumiukot. Silloin tällöin jopa heittäytyvät maahan.
Vahva toteutus
Mitä toteutukseen tulee, peli on mitä mainiointa luokkaa. Valikot ovat
selkeitä ja helppokäyttöisiä, eikä kontrolleissakaan ole valittamista.
Satunnaisista ongelmista huolimatta, ne ovat helposti omaksuttavissa ja
toimivat niin kuin pitääkin. Lähes saman voi sanoa kenttien
ulkoasustakin: grafiikka on siistiä, joskin suoraviivaista jälkeä.
Yksityiskohtien puute ei kuitenkaan jää häiritsemään ja toimii
ajoittain myös pelin eduksi. Hahmoista sen sijaan on yhtä sun toista
sanottavaa. Terroristit näyttävät yleensä lähinnä huvittavilta ja
tekstuureissa olisi muutenkin parantamisen varaa.
Myös
äänimaailma toimii hyvin. Muun muassa surround-tuen puuttuminen on
useissa nykypeleissä hyvin yleistä vaikka ääni-puli olisi muuten
kunnossa, mutta SOCOM II:ta ei tästä pääse moittimaan. Dolby Pro Logic
II -tuki on mainio lisä muutenkin toimivaan kokonaisuuteen, sillä siitä
ei ole apua ainoastaan vihollisten paikantamisessa, vaan tekee
pelaamisesta muutenkin nautittavan kokemuksen. Kun ääninäyttelijätkin
hoitavat hommansa hyvin, voi varauksetta sanoa että pelin
audio-toteutus on kunnossa.
Pam, sä kuolit!
SOCOM I:n kantava voima oli ehdottomasti sen moninpeli. Vaikka
online-räiskintää oli tarjottu PC:llä jo vuosia, PlayStation 2
-pelaajille melko suoraviivainenkin ammuskelu kelpasi paremmin kuin
hyvin. SOCOM II jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä. Sinällään
loppuunkulutetun genren edustajana sillä ei ole juurikaan omaperäistä
tarjottavaa, mutta siitä huolimatta online-moodi on vähintään yhtä
onnistunut kuin viime kerralla.
Uusien pelimoodien ja aseiden
lisäksi nettipelistä löytyy runsaasti uusia kenttiä. Vanhojen karttojen
lisäksi joukkoon on lisätty 12 täysin uutta kenttää, joihin kuuluu
laajoja aroja, likaisia tehdashalleja, ahtaita kaupunkitasoja ja paljon
muuta. Lähes kaikki niistä toimivat mainiosti suurella pelaajajoukolla,
mutta valitettavasti pienemmät ryhmät eivät ole yhtä onnekkaita. Suurin
osa kentistä on suhteellisen helppoja hahmottaa, - tässä osaltaan
auttaa ennen pelin alkua näytettävä kartta - mutta etenkin
deathmatch-tyylisissä otteluissa saa harhailla minuuttitolkulla
näkemättä ristin sielua, jos pelissä on vain 4 tai 6 pelaajaa. Kaikkiin
kenttiin on lisätty myös konekivääri-pesäkkeitä, joita valitettavasti
tulee käytettyä vain erikoistapauksissa.
Uudet aseet tuovat
uutta syvyyttä online-peliin. Lähinnä miinojen lisäämisen myötä, muiden
pelaajien kanssa kommunikoinnista on tullut entistä tärkeämpää, mutta
myös muita strategisia aseita on käytössä. Singolla voi helposti
räjäyttää vihollisen tai kaksi, mutta sen tehoa osaltaan karsii
käyttönopeus; siksi onkin usein viisaampaa pyytää tiimitovereita
suojaamaan ennen kuin kaivaa joukkotuhoaseet esiin.
Joukkueiden edut ovat melko hyvin tasapainotettu suurimmassa osassa
tapauksista, mutta silloin tällöin tästäkin on valittamisen aihetta.
Esimerkiksi kranaatinheittimen käyttö saattaa herättää vastapuolen
keskuudessa negatiivisia tunteita - terroristeilta kun ei moisia
vehkeitä löydy - ja useissa peleissä sitä ei pystykään käyttämään. Myös
breach-kentissä, joissa toinen joukkue puolustaa tukikohtaansa, olisi
usein parantamisen varaa. Onneksi kuitenkin useimmiten joukkueiden
väliset erot ovat pienet tai lähestulkoon olemattomat.
Useimpia pelaajia myös luulisi miellyttävän pelin ympärille rakentunut
yhteisö. Klaanitoimintaa löytyy kiitettävästi niin Suomesta kuin
ulkomailtakin, joten kiinnostuneille varmastikin löytyy oma klaani ja
jos ei, niin kuka tahansa voi tehdä oman.
Kaksi sanaa: verkkoviive
Valitettavasti Eurooppalaisten nettipelaajien silmille sataa taas
kuraa. SOCOM II:n moninpelin pahimmat puutteet ovat teknisessä
toteutuksessa. Pahin ongelma on verkkoviive: sitä on aina,
valitettavasti etenkin suomalaisilla servereillä. Vaikka osa ongelmista
on johdettavissa pelaajien hitaisiin nettiyhteyksiin, mutta kieltämättä
myös Sonylla on lusikkansa sopassa. Tämän todistaa muutkin bugit: peli
saattaa katkaista yhteyden täysin syyttä suotta kesken ottelun, ja
heittää pelaajan takaisin offline-tilaan. Ongelma ei olisi niinkään
paha jos tätä tapahtuisi vain satunnaisesti, mutta pahimmillaan yhteys
saattaa katketa jopa muutaman kerran päivässä. Näitä ongelmia on
korjattu Euroopan julkaisusta lähtien, mutta toistaiseksi ei ole tietoa
siitä tuleeko Amerikassa julkaistu korjauspaketti Eurooppaan.
Zipper Interactivellekin kuuluu oma osansa risuista. Huonosti
toteutetun ranking-systeemin ansiosta on ilmaantunut uusi ongelma: osa
pelaajista saattaa keskeyttää pelin välttääkseen häviön tuomat
miinuspisteet. Huijaaminenkaan ei ole kadonnut mihinkään. Vaikka
varsinaisista huijausmoduuleista ei ole varmaa tietoa, seinien sisältä
ammuskelua sun muuta esiintyy ajoittain.
Jatko-osa?
SOCOM II ei ole täysiverinen jatko-osa. Totta puhuen, se ei oikeastaan
tunnu jatko-osalta ollenkaan. Erot ovat edelliseen osaan ovat lähinnä
kosmeettisia, eikä pelimekaniikassa ole koettu juurikaan muutoksia,
joka tosin on melko ymmärrettävää lajityypin huomioonottaen. Uutta
materiaalia on kuitenkin tarjolla tarpeeksi viidenkympin hintalapun
oikeuttamiseksi. Valitettava tosiasia kuitenkin on että yksinpelimoodi
ei ole kovinkaan viihdyttävä, ja online-moodissa joutuu näkemään vaivaa
löytääkseen nopean serverin, vaikka tässäkin tapauksessa peli saattaa
milloin tahansa katkaista yhteyden. Siitä huolimatta SOCOM II on
äärimmäisen viihdyttävä ja jopa riippuvuutta aiheuttava verkkopelinä,
silloin kun se on teknisesti mahdollista. Ilman näitä ongelmia arvosana
olisi numeroa, ellei sitäkin korkeampi.
