Magic: The Gathering on
suosittu korttipeli, jossa kaksi pelaajaa yrittävät voittaa toisensa
käyttämällä omaan korttipakkaansa valittuja kortteja, jotka ajavat
erilaisten taikojen tehtävää. Peliä on ennenkin yritetty kääntää
tietokoneille ja konsoleille, mutta yleensä huonolla menestyksellä.
Idea, joka toimii yhdessä muodossa, ei aina valitettavasti toimi
toisessa. Yrittäjiä silti on, ja tällä kertaa hidastempoisen
korttipelin konvertointia nopeatempoiseksi konsolipeliksi yrittää
Secret Level, julkaisijanaan Atari. Magic: The Gathering – Battlegrounds onkin harvinaisen onnistunut konversio, mutta ei silti täydellinen sellainen.
Ne, jotka ovat kyseistä korttipeliä joskus pelanneet, ymmärtävät
nopeasti Battlegroundsin pääperiaatteet, mutta joitakin olennaisia
eroavaisuuksia silti löytyy. Selkeimpänä se, että siinä missä M:TG
–korttipeli on vuoropohjainen, käydään Battlegroundissa taistelut
reaaliajassa. Vanhat parrat, allekirjoittanut mukaan lukien,
toivoisivat toki myös vuoropohjaisia pelejä konsoleille, mutta tämä
muunnos on erittäin ymmärrettävä ja tarpeellinen. Nyt ottelut eivät
kestä edes puolta tuntia, vaan ne ovat ohi yleensä jo parissa
minuutissa.
Toinen olennainen ero on se, että tässä versiossa
ei käytetä minkäänlaista virtuaalista korttipakkaa, josta taikoja
otetaan umpimähkäisesti esiin, vaan kaikki taisteluun valitut taiat
ovat käytössä koko taistelun ajan "taikakirjassa". Joitain
rajoituksiakin on laitettu peliin, esimerkiksi se, että taikoja voi
valita kirjaan korkeintaan kymmenen ja enintään kahdesta eri
elementistä. Lisäksi Battlegrounds ei käytä taikapisteitä, vaan
areenalle (tämäkin erona korttipeliin) ilmestyy manapalloja ja
–sirpaleita, joita keräämällä saadaan manaa, jota käytetään erilaisten
olentojen loihtimiseen ja muiden taikojen tekemiseen.
Muuten peli noudattaa esikuvansa periaatteita. Korttipakkaan, eli
taikakirjaan, valitaan taiat käyttäen yhtä tai kahta elementtiä, eri
väriä. Värit ovat musta, sininen, vihreä, punainen ja valkoinen.
Esimerkiksi punaisesta löytyvät vastapuolen maagiin tai olentoihin
kohdistuvat suorat hyökkäysloitsut, kun taas valkoisesta löytyy enemmän
puolustusta parantavia ja osumapisteitä palauttavia taikoja. Vihreä on
hyvä aloittelevan pelaajan väri, sillä sen avulla on helppo generoida
nopeasti manaa ja luoda olentoja hyökkäämään vihollisen kimppuun.
Onko ässä hihassa?
Kun "pakka" on valmis, on aika astua areenalle käymään eeppisen
maagista taistoa. Omaa maagia liikutetaan vasemmalla tatilla. Muuta
liikerepertuaaria ei hahmosta löydy, paitsi vasemmalla liipaisimella
taiottava manaa kuluttava suojakilpi, sekä lyönti, joka tapahtuu
oikealla liipaisimella. Itse taikominen tapahtuu A, X ja B nappuloilla.
Taiat ovat kunkin napin alla niin, että A:sta löytyvät kaikki
loihdittavat olennot. B:n alta löytyvät kaikki pysyvät taiat, jotka
säilyvät pelissä taistelun loppuun asti tai kunnes toinen taikoo
jonkinlaisen peruutustaian sille. Esimerkki pysyvästä taiasta on
Gratuitous Violence, joka tuplaa omien olentojen tuottamat vahingot.
X:stä löytyvät kaikki loput sekalaiset, kuten suorat hyökkäystaiat
(esim. punaisesta väristä löytyvä vihollispelaajan tai tämän olentoihin
ammuttava liekkiohjus) tai olentoja kehittävät taiat (esim. vihreästä
löytyvä Giant Growth, joka kasvattaa oman olennon kokoa antaen tälle
lisää hyökkäysvoimaa ja kestopisteitä)
Reaaliaikaisuudesta
huolimatta pelissä on varsin selkeät, jopa etäisesti shakkia
muistuttavat, säännöt. Esimerkiksi useimmat olennot taistelevat aina
eteen tullutta vihollisen olentoa vastaan, jonka jälkeen ne syntyvät
uudestaan siinä pisteessä, jossa maagi alunperin olentonsa loihti.
Mikäli yhtään olentoa ei oman otuksen ja vihollismaagin välissä ole,
jatkaa olento suoraan maagin kimppuun aiheuttaen tälle vahinkoa. Tämä
onkin pelin varsinainen päämäärä, sillä kummallakin maagilla on 20
osumapistettä. Kun ne tippuvan nollaan, häviää pelin.
Kaikki tämä voi tuntua aloittelijasta monimutkaiselta varsinkin
silloin, jos ei ole koskaan tutustunut alkuperäiseen korttipeliin. M:TG
– Battlegroundilla onkin keinonsa pakottaa aloittelija opettelemaan
perusteet ennen kuin tämä pyrähtää Liveen haastamaan kokeneempia
pelaajia, sillä aivan alussa ei ole käytettävissä juuri yhtään taikaa.
Saadakseen kaikki taiat käyttöönsä on ensin pelattava pelin Quest-moodi
läpi. Siinä on oma tarinansa, mutta sillä ei ole juuri merkitystä,
koska moodin ainoa tarkoitus on pelata kenttä kentältä tietokoneen
ohjaamia maageja vastaan. Kentän läpäistyään avautuu pelaajalle jälleen
uusi taika, jonka tämä voi lisätä omaan pakkaansa. Sen lisäksi että
peli täten opettaa mekaniikkansa perusteet, oppii pelaaja
automaattisesti myös jokaisen ansaitsemansa taian oikean
käyttötarkoituksen.
Pokeri, vaiko Musta Pekka?
Muuten ei Battlegroundista erilaisia pelimuotoja löydy, sillä koko peli
perustuu kahden maagin kaksintaisteluun. Pelaaja voi Questin lisäksi
pelata normaaleita kaksintaisteluita tekoälyä vastaan, joka ei yleensä
juuri kovinkaan suurta vastusta anna, mutta vaikeutuu pikkuhiljaa mitä
pidemmälle pelissä pelaa. Tällä tavoin voi avata myös uusia hahmoja,
tosin näillä ei ole mitään muuta eroa toisiinsa kuin ulkonäkö. Kaikkein
hauskinta onkin pelata ihmisvastusta vastaan, jonka voi tehdä joko
samalta laitteelta tai sitten Liven välityksellä. Kuten useimpien
mättöpelien kohdalla, voidaan nytkin sanoa, että kaveri joko saman
katon alla tai sitten verkon kautta hankittuna on minimivaatimus sille,
että saa tästä pelistä tarpeeksi iloa irti.
Pelattavuus, tai
tarkemmin sanottuna käyttöliittymä, on Battlegroundsin pahin
kompastuskivi. Taikojen valinta A:sta, B:stä, tai X:stä toimii
teoriassa hyvin, mutta ongelmia tulee silloin, kun napin alle on
määrittänyt enemmän kuin kolme taikaa. Esimerkiksi olentoa taikoessa
napista A ilmestyy ruutu, josta valitaan haluttu olento painamalla
jälleen joko A:ta, B:tä, tai X:ää riippuen siitä, miten pelaaja on
pakkansa koonnut. Mikäli valinnan varaa on enemmän kuin kolme, täytyy
vaihtaa seuraavalle sivulle oikeaa tattia käyttämällä. Tämä aiheuttaa
sen, että oikean taian löytäminen kesken kiivaimman taiston voi olla
todella vaikeaa. Valitettavan usein tuleekin taiottua aivan väärä taika
väärään aikaan.
Graafisesti peli on keskitasoa. Areenat,
jotka muistuttavat etäisesti lentopallokenttää ilman verkkoa, ovat
monipuolisia ja hienosti toteutettuja ympäristöineen. Myös useimmat
taikaefektit ovat upeita ja taistelun kiivastuessa kenttä on yhtä
värien ilotulistusta. Hahmot ja olennot näyttävät varsin hyviltä
pääpiirteittäin, mutta niiden animaatio on jäänyt valitettavan
puolitiehen. Niiden kävely ei ole luonnollisen näköisiä, sekä
taisteluanimaatio on yksinkertaisesti vain yhden taisteluanimaation
toistoa. Tämä on todella sääli, sillä olentojen keskinäisten
taisteluiden seuraaminen on varsin olennainen osa peliä ja siksi siitä
olisi toivonut näyttävämmän näköistä.
Äänitoteutus on
toimivaa, eikä siitä juuri muuta voi sanoa. Eri maagien ääninäyttely
kuulostaa hyvältä ja persoonalliselta, vaikka se rajoittuukin lähinnä
eri taikojen nimien ääneen lausumiseen taistelun aikana. Tällä
toisaalta onkin taktinen merkitys, jotta toinen pelaaja osaa odottaa
mitä tuleman pitää ilman vastustajan jatkuvaa tarkkailua, jolloin voi
keskittyä esimerkiksi manasirpaleiden keräämiseen omalta puoleltaan.
Musiikkiakin löytyy, mutta se jää fantasiateemaisena ambienttina
taka-alalle, eikä siihen juuri kiinnitä huomiota. Efektit, esimerkiksi
taioista kuuluvat äänet, ajavat hyvin asiansa.
Melkein värisuora
Magic: The Gathering – Battlegrounds on mitä ilmeisimmin tähän mennessä
onnistunein M:TG-korttipelin videopelikäännös . Tämä ei kuitenkaan
tarkoita, että se olisi täydellinen sellainen. Pelattavuutta haittaa
epäkäytännöllinen käyttöliittymä ja Battlegrounds olisi mielestäni
kaivannut tylsähkön strategiaosastonsa tueksi vielä hienompaa ulkoista
näyttävyyttä. Siksi se tuskin tulee vetämään puoleensa asialle
vihkiytymättömiä konsolipelaajia. Toisaalta, jos Magic: The Gathering
on korttipelinä tuttu ja siitä pitää, on videopeliä helppo suositella,
sillä alkuperäisen ydin ja henki löytyy käännöksestä kaikista
muutoksista huolimatta. Kaikkein tärkein Battlegroundsin pisteitä
korottava asia on kuitenkin se, että se tuo rohkeasti jotain aivan
erilaista Liven varsin yksitoikkoiseen tarjontaan. Se jää harmillisesti
valtavirran pelien jalkoihin, mutta on onnistunut haalimaan osakseen
pienen, mutta uskollisen pelaajakuntansa. Ja se on tänä päivänä mitä
sydäntä lämmittävin asia se.
