Syphon Filter The Omega Strain

Samaa vanhaa uudella alustalla



Syphon Filter -pelejä tuli kolme kappaletta Sonyn ensimmäiselle
PlayStationille sen elinkaarensa loppupuolella. Nyt The Omega Strain
siirtää sarjan viimeinkin PS2:lle. Mitään suuria muutoksia on silti
turha odottaa, sillä kyseessä on edelleen kolmannesta persoonasta
kuvattu toimintapeli.



The Omega Strainin alussa luodaan oma agentti valitsemalla esimerkiksi
sukupuoli ja vartalotyyppi. Pelattavuuteen mitkään valinnat eivät
vaikuta, vaan kyse on täysin kosmeettisista asioista. Vaikka oman
sankarin personointi onkin kiva lisä, olisi valmiista agentista saatu
huomattavasti persoonallisempi päähenkilö. Millaisia pelejä Metal Gear
Soliditkin olisivat ilman Solid Snaken hahmoa?



Jotain uutta ja omaperäistä? Ei toki



Ei persoonallisempi päähenkilö silti Omega Strainin juonta olisi
pelastanut. Tarinaa kuljettaviin välianimaatioihin on haettu
vaikutteita agenttileffoista, mutta samalla kyytiin on poimittu
käytännössä kaikki mahdolliset kliseet. Pelattavuutta kliseisyys ei
silti haittaa, ja osa kentistä onkin ihan menevää räiskintää. Pelin
parhaat kentät ovat juuri sopivan kokoisia alueita, missä eri kohteet
on ripoteltu hieman erilleen, joten alueet tulevat kohtalaisen hyvin
tutuiksi. Valitettavasti mukaan on laitettu myös ulkotiloissa
tapahtuvia tehtäviä. Huiman 30 metrin piirtoetäisyyden ansiosta
ulkokentät ovat varsin epämiellyttäviä ja epäselviä kokemuksia.
Viholliset ovat myös huomattavasti vaarallisempia ulkotiloissa. Ulkona
kenttäarkkitehtuuri ei rajoita niin paljoa sotilaiden kulkureittejä,
joten tyhjästä syntyvät polygonisotilaat pääsevät yllättämään
esimerkiksi selän takaa, vaikka juuri äsken puhdisti lähitienoon.
Toisaalta Omega Strainin hulppea asearsenaali helpottaa huomattavasti
räiskyttelyä, sillä erilaisia aseita pitäisi löytyä yli sata.



Kartta on kätevä apu navigoidessa kapeilla kujilla, mutta
valitettavasti Syphon Filterin kolmiulotteinen navigointiruutu on
varsin onneton tekele. Kamera on aina lukittu pelaajaan, mikä estää
esimerkiksi toisella puolella kenttää olevan alueen tutkimisen
järkevästä kuvakulmasta.



Itse tehtävät ovat genrelle hyvin tavanomaisia. Onneksi tiuhaan
sijoitettujen checkpointien ansiosta uusintayritys seuraa lähes
välittömästi kuoleman jälkeen, joten tehtäviä jaksaa yrittää uudelleen
turhautumatta. Omega Strain ei myöskään vaadi 100 % onnistumista
jokaisessa kentässä, sillä välillä voi lähes puoletkin tavoitteista
epäonnistua. Luonnollisesti tehtävien täydellisestä läpäisystä
palkitaan paremmin, eli jokainen tehtävä kannattaa pelata niin hyvin
kuin mahdollista. Muutamiin bonus-tehtäviin ei edes pääse ellei
edeltäviä tehtäviä ole suoritettu tietyt ehdot täyttäen.



Teknisesti riittävän hyvä



Teknisesti Syphon Filter on varsin keskinkertainen teos. Grafiikka on
kaikin puolin varsin yksinkertaista. Eniten haittaa on kuitenkin
onnettomasta piirtoetäisyydestä. Ulkokentissä automaattitähtäys pystyy
jopa välillä lukittumaan viholliseen, joka on piirtoetäisyyden
ulkopuolella. Sisäkentissä rajallinen näkyvyys ei menoa paljoa haittaa.
Toisaalta valot ja varjot on tehty varsin halvan oloisesti, joten
pimeillä kujilla tarpeellinen taskulamppu ei aina valaise kuten
pitäisi. Onneksi sentään ruudunpäivitys on sulavaa. Sama linja jatkuu
audiopuolellakin. Paikoittain musiikit ovat jopa keskitasoa parempaa
kuunneltavaa, mutta aseet kuulostavat varsin tehottomilta. Onnetonta on
myös vihollisten tekoäly. Sen lisäksi, että viholliset tupsahtelevat
huoneisiin tyhjästä, täytyy vielä nauraa niiden päättömälle
toiminnalle. Välillä nämä järjenjättiläiset jopa ampuvat kavereitaan,
ihan vain siksi, että ne sattuvat olemaan tulilinjalla. Onneksi vihut
sentään jättävät jälkeensä reilusti aseita ja ammuksia.



Kontrollit vaativat hieman opiskelua, mutta totuttelun jälkeen ohjaus
sujuu kohtuullisen luonnollisesti. Automaattitähtäys toimii muuten
hyvin, mutta välillä oikean kohteen valinta on hidasta. Myös
manuaalitähtäys löytyy, mutta kovin hyödyllinen se ei ole.



Moninpeli ilman pelaajia



Syphon Filterin sisältö ei rajoitu pelkästään yksinpeliin. Tai niinhän
sitä luulisi. Online-tuki kyllä löytyy, mutta pelaajat puuttuvat. Ei
sinänsä ihme, sillä verkossa pääsee pelaamaan ainoastaan yksinpelin
tehtäviä yhteistyössä muiden pelaajien kanssa. Ilmeisesti tavallisen
deathmatchin puuttuessa puuttuvat myös pelaajat. Koko Euroopasta ei
löytynyt yhtään pelaajaa muutamalla testauskerralla. "Co-op" -pelimuoto
toimisikin paljon paremmin jaetulla ruudulla tai linkkikaapelilla,
mutta niitä Omega Strain ei tue.



Kokonaisuutena Syphon Filter: The Omega Strain on täysin pelattava
toimintapeli. Ikimuistoisia kokemuksia ja pitkiä maratoneja aiheuttavia
koukkuja on silti turha etsiä. Edellisten osien fanit varmasti pitävät
tästäkin, mutta peliin kannattaa silti suhtautua varauksella.