Halo Wars

Halo Wars ei ole syntynyt onnellisten tähtien alla. Halo-lisenssi herättää pelaajissa tunteita suuntaan tai toiseen: sitä joko vihataan tai rakastetaan. Strategiapelaaminen puolestaan mielletään edelleen PC:n yksinoikeudeksi. Kaiken kukkuraksi peli jäi lopulta Age of Empires -sarjan luoneen studion viimeiseksi projektiksi. Ensemble Studiosin joutsenlaulu on kuitenkin kamalien kuolonkorahdusten sijaan ylväs kiljaisu.

Ympyrä sulkeutuu

Halo Warsia on hehkutettu alusta asti konsoleille suunniteltuna strategiapelinä. Mainospuheet eivät kerro selvästi, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Nopean kokeilemisen jälkeen kehittäjien kuningasajatus alkaa kuitenkin hahmottua.

Pelimekaniikka on erittäin suoraviivaista, mutta siitä ei puutu syvyyttä. Tukikohtia rakennetaan vain ennalta määrätyille paikoille. Resurssien kanssa nysvääminen on eliminoitu lähes täysin, sillä lisää pätäkkää virtaa kassaan, kunhan tukikohtaan kyhää tarkoitukseen sopivan rakennuksen. Kun pytinkien määrä on rajoitettu, joutuu pelaaja silti miettimään taktiikkaansa: tiheä resurssivuo vaatii useampia rakennuksia, mutta tällöin joudutaan karsimaan joukkojen monipuolisuudesta tai teknologian kehityksestä.

Tukikohdasta rakennettut yksiköt on jaettu kolmeen luokkaan: jalkaväkeen, maa-ajoneuvoihin sekä ilmavoimiin. Joukot noudattavat kivi-paperi-sakset-periaatetta, jota rikotaan hieman erikoisemmilla sotakoneilla. Tavalliset yksiköt eivät ole hirvittävän omaperäisiä, mutta niille tarjotaan useita päivityksiä, jotka esimerkiksi parantavat suojan kestävyyttä tai lisäävät uuden vaihtoehtoisen hyökkäyksen.

Armeijaansa ei voi laajentaa rajatta. Yksiköt vievät vaihtelevan määrän populaatiopisteitä: esimerkiksi Scorpion-tankki syö kolme pojoa, kun taas jääkäriryhmä vie vain yhden. Pelityylistä riippuen pelaaja voi siis kasata kokonaisen pienoisarmeijan kivenkovia ODST-solttuja tai huippuunsa päiviettyjä Warthogeja. Kaikille yksiköille löytyy käyttöä, sillä Spartaneiden ja Scarabien kaltaiset eliittiyksiköt on tasapainotettu resurssien ja populaation puolesta. Erilaiset mahdollisuudet tuovat peliin sopivasti vaihtelua.

Valintojen maailma

Kaikki suunnittelupäätökset on tehty konsoliohjainta silmällä pitäen. Padilla ei voi luovia taistelukentän halki tai käskyttää valtavia armeijoita samanlaisella tehokkuudella kuin hiirellä ja näppäimistöllä. Tukikohdan rakentamista ja resurssien keräämistä on virtaviivaistettu, jotta pelaaja voi keskittyä olennaiseen eli joukkojen hallitsemiseen taisteluissa.

Halo Wars erottelee joukkojen valitsemiselle ja käskyttämiselle omat näppäimensä. Pelaaja voi maalata haluamansa yksiköt pitämällä A:lta pohjassa. Toisaalta kaikkien ruudulla näkyvien joukkojen valitseminen onnistuu oikealla puskurinäppäimellä, kun taas kaikkia mahdollisia yksiköitä voi käskyttää vasemmalla puskurinäppäimellä. Tukikohtaa hallitessa valitaan haluttu rakennus, jota klikkaamalla ruudulle ilmestyy tatilla käytettävä rengasvalikko.

Nuolinäppäinten neljä pääsuuntaa tarjoavat oikotien tukikohtiin, kartalle hajautettuihin joukkoihin, akuutteihin ilmoituksiin sekä komentajan erikoiskykyihin. Strategiapeleille olennaisen ryhmäjaon Halo Wars hoitelee omintakeisesti. Tarpeeksi lähekkäin ajautuneet joukot luetaan ryhmiksi, joiden välillä voi liikkua painamalla suuntanäppäintä alaspäin. Valituista yksiköistä voi puolestaan poimia tietyn tyypin kaikki edustajat käyttämällä oikeaa liipaisinta. Samaan ryhmään kuuluvat yksiköt osaavat liikkua yhdessä, mutta toisinaan ne jäävät jumiin kummallisiin paikkoihin.

Ohjaimelle alusta asti suunniteltu malli tarjoaa riittävät työkalut sujuvalle pelaamiselle. Kontrollien pääpiirteet on helppo sisäistää, sillä pelaajan ei tarvitse miettiä monimutkaisia näppäinyhdistelmiä. Komentojen hahmottamista helpottaa selkeä audiovisuaalinen toteutus. Kontrolleissa riittää myös opittavaa, sillä oikoteiden tehokas käyttö on avain tehokkaaseen sotimiseen. Halo Wars painottuu toimintaan, joten paras mahdollinen menestys vaatii aktiivista osallistumista taisteluihin. Joukkojen erikoiskykyjen harkitulla käytöllä voi olla konflikteissa ratkaiseva merkitys.

Ohjauksessa jää vaivaamaan lähinnä kameran liikkuminen: Verilöylyjä ei voi tarkastella kosketusetäisyydeltä saati tarpeeksi etäältä. Toisinaan kameran nykivä liike tekee yksittäisten rakennusten tai ajokkien poimimisesta tarpeettoman hankalaa.

Halo-pornoa

Halo-räiskintätrilogian tarina sijoittuu vuosien 2552-2553 vaihteeseen. Ihmisten ja Covenant-liittouman välisen sodan juuret ovat kuitenkin kaukana, aina vuodessa 2525 asti. Tuolloin muukalaiset törmäsivät ihmisiin Harvest-siirtokuntaplaneetalla. Sota syttyi ilmiliekkeihin vaiherikkaiden käänteiden kautta. United Nations Space Commandilla eli UNSC:llä meni viisi vuotta ensimmäisen voiton saavuttamiseen – jos sitäkään voi voitoksi kutsua.

Halo Warsin tarina pyörähtää käyntiin, kun Spirit of Fire -avaruusalus saapuu Harvestille helmikuussa 2531. Paljon kärsinyt planeetta on vaipunut taisteluiden jäljiltä ydintalveen, mutta muukalaiset ovat löytäneet sen pinnalta jotakin mielenkiintoista, joka kiinnostaa myös UNSC-aluksen miehistöä.

Tarina on halomaisen korkealentoinen. Tapahtumat viilettävät paikasta toiseen vauhdilla, jotta ympäristöt saadaan pidettyä vaihtelevina. Juonessa on piirteitä niin trilogiasta kuin sen tueksi kirjoitetuista romaaneistakin. Tarinaa kerrotaan pääasiassa välinäytöksillä, jotka ovat parhaimmillaan suoranaista Halo-pornoa. Korkeat tuotantoarvot kätkevät kuitenkin alleen kliseiset hahmot ja juustoisen dialogin, joita pelin pääroolissa seikkaileva kersantti Forge hyvin ilmentää: mies on vitsikäs, kaljupäinen avaruusjääkäri ja osa-aikainen maailman pelastaja.

Kerronta etenee hieman sekavasti. Vauhdikkaat juonenkäänteet ja uskottavuuden rajamailla liukuva tieteisseikkailu jättänevät sarjaan vähemmän perehtyneet hämmentyneeksi. Toisaalta fanejakaan ei onnistuta miellyttämään täysin, sillä tarinan ydin jää yrityksistä huolimatta irralliseksi muusta fiktiosta.

Spartalaisten aika

Kampanja hyödyntää tarinan asettamia puitteita varsin onnistuneesti tehtävissä. Reaaliaikanaksutteluissa tavataan noudattaa tuttua kaavaa: pelaaja linnoittautuu asemiin, kehittää armeijan huippuunsa ja käy lopulta raiskaamassa vihollisen tukikohdan. Halo Warsissa pärjää yleensä tuolla tutulla taktiikalla, mutta tehtävien tavoitteet vaihtelevat mielenkiintoisesti. Mukaan on onnistuttu sisällyttämään varsin ikimuistoisia taistelukenttiä.

Strategiapelien kampanjat sisältävät tyypillisesti useamman pelattavan osapuolen, mutta Halo Warsissa taistelut päästään kokemaan vain UNSC:n näkökulmasta. Tarjotut 15 tehtävää läpäisee oletusvaikeustasolla alle kymmenessä tunnissa. Useimmat kentät jaksaa läpäistä uudelleen saavutusten ja ekstrojen toivossa. Edistyminen palkitaan Halo-aikajanalta avautuvilla tiedonmurusilla, jotka osoittautuvat melkeinpä pääjuonta mielenkiintoisemmiksi.

Tarinan voi sotia läpi myös kaverin kanssa verkon välityksellä. Tällöin molemmat saavat komennattavakseen omia yksiköitä, mutta resurssit ja tukikohdat jaetaan.

Kampanjassa häiritsee eniten sen väkinäinen pakottaminen totuttuun formaattiin. Jokainen trilogian läpäissyt tietää, kuinka sarjalle tyypillinen tarina kulkee. Lisää viihdettä voi onneksi hakea Skirmish-tilasta, jossa päästään vääntämään moninpeliä tekoälyn kanssa. Helpommat viholliset eivät tarjoa minkäänlaista vastusta, sillä ne tapaavat masentua täydellisesti pienestä selkäsaunasta. Legendaarisella tasolla taasen kannattaa varautua kylmään kyytiin.

Vatsalihaksikkaat paholaiset

Verkko-ominaisuuksien täysimittainen testaaminen ei vielä arvostelun puitteissa onnistunut. Tarjolla on 14 moninpelikarttaa, joissa riittää vaihtelua koon, maisemien ja tyylin puolesta. Erilaiset kenttäkohtaiset erikoisuudet tuovat taistelutantereisiin kaivattua persoonallisuutta. Pakettiin kuuluu vain kaksi pelimuotoa: Perinteisessä moodissa aloitetaan nollasta, kun taas tappomatsissa kouraan lätkäistään heti paras mahdollinen teknologia ja massiiviset resurssit. Normaali pelimuoto tarjoaa mielenkiintoisemmat lähtökohdat sotimiselle, kun joukkojaan pääsee kehittämään itse.

Sotiminen onnistuu verkossa enimmillään kuuden komentajan kesken. Jokainen saa valita joukkonsa UNSC:n tai Covenantin riveistä, joita sekoitetaan erikoisjoukoilla ja vahvuuksilla höystetyllä kuudella johtajalla. Kun pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen, saadaan aikaiseksi jo eeppisiä koitoksia, eikä toiminnasta todellakaan tule puutetta. Armeijojen erilaisuudet kannustavat yhteistyöhön ja erilaisten lähestymistapojen kokeilemiseen.

Halo Wars ei sisällä räiskinnöistä tuttuja monipuolisia säätömahdollisuuksia saati Forgen tai teatterin kaltaisia innovatiivisia ominaisuuksia. Tekoälyn kanssa käytyjen taisteluiden sekä muutaman Live-konfliktin perusteella moninpelissä on kuitenkin selvästi potentiaalia. Addiktoiva pelimekaniikka riittää kantamaan pitkälle, jos yksiköiden tasapainosta ei paljastu dramaattisia heikkouksia.

Kompleksinen yksittäisratkaisu

Ensemble on kieltämättä onnistunut sisällyttämään halomaisen fiiliksen Halo Warsiin. Tarina saattaa olla pettymys, mutta valikot ja muu audiovisuaalinen toteutus jäljittelevät onnistuneesti Bungien vastaavaa. Taistelutantereella nakuttavat tutut tykit, sotilaiden huudot ja taustalla hönkivä munkkikuoro auttavat rakentamaan nopeasti omaksuttavaa tunnelmaa. Kuvallisesti peli jatkaa tutulla karkkilinjalla, jossa pelattavuus asetetaan realismin edelle. Näyttävien animaatioiden ja räjähdysten tähdittämät taistelut komeissa ympäristöissä ovat viihdyttävää katseltavaa.

PC:llä strategiapeleihin enemmän perehtyneet tuskin tulevat tästä Haloa hurskaammaksi, mutta tunnettu universumi tarjoaa sohvakomentajille hyvän tekosyyn tutustua ja ihastua uuteen lajityyppiin. Halo Warsin valttikortteja eivät ole innovatiivisuus tai maailmaa mullistava sisältö, vaan kuinka elegantisti klassinen konsepti on sovitettu konsolille. Peli toteuttaa sarjalle ominaisen yhtälön: helppo päästä sisään, vaikea päästää irti.