Jurassic Park takapihallasi
Yksi dinosauruspeli
lisää ja pelaajat kiittävät - niin varmaan. Jurassic Park toimi jos
jonkinlaisena innoittajana hirmuliskoihin pohjautuville peleille.
Esimerkkinä Capcomin Resident Evil -tyyppinen Dino Crisis, joka
siivitteli alkuperäisen aivokuolleiden sarjan suosiolla ja tyylillä.
Nyt käsittelyyn otetaan dinosaurukset epämodernissa ympäristössä ja
vähemmän synkällä otteella.
Käytännössä Monster Hunter
ei kanna mitään juonta, mutta pohjimmiltaan pelissä seurataan, kuinka
oma hahmo pyrkii saamaan tunnustusta ja sitä myötä tulemaan
parhaimmaksi hirviönmetsästäjäksi. Toiminta sijoittuu pieneen kylään,
jossa kaikki epäilevät metsästäjäntaitojasi ja tie todelliseksi
erämieheksi käykin sitten lyhytkasvuisen siansaksaa mutisevan
kylänjohtajan kautta. Tältä idylliseltä alueelta löytyy erinäisiä
henkilöitä, jotka antavat neuvoja, muun muassa kaksi juoppoa ja
metsästäjän virasta vetäytynyt yksilö, sekä muita persoonattomia
hahmoja.
Heti alkajaisiksi luodaan editorin avulla oma
hahmo. Itse editorista ei löydy kovin paljon kustomointivaihtoehtoja,
mutta tarpeeksi hahmon personalisoimiseen myös ääntä myöten.
Metsästäjän luonnin jälkeen seikkailu alkaa kylästä, jonne kaikki
aktiviteetti offline-puolella sijoittuu. Aluksi suoritetaan sarja
helppoja tehtäviä, jotka perehdyttävät pelaajan eri osa-alueisiin
pelissä. Erilaisten erätaitojen oppimisen ohessa opitaan käyttämään
taitojaan hyväkseen sekä tutkimaan uuden virtuaalimaailman
mahdollisuuksia. Kalastamisen, kasvien keräilyn ja louhimisen ohella
Monster Hunterin henki pihisee esihistoriallisten hirviöiden
lahtauksessa.
Painajainen viidakossa
Omalle hahmolleen löytyy lukuisia aseita, kuten erilaisia miekkoja,
seipäitä ja tykkejä, joista voi valita mieluisensa. Hankittuja aseita
ja suojia pystyy kehittämään paremmaksi tehtävien varrelta kerätyillä
esineillä ja materiaaleilla. Taistelu aseilla tosin on hyvin
vaivalloista ja epämukavaa, koska tattien avulla toimiva systeemi on
suorastaan kaoottinen. Edes monen pelitunnin jälkeen ohjaukseen ei
kunnolla totu, eikä huonosti toteutettu kamerakaan ole paljolti avuksi.
Kameraa näet joutuu ohjaamaan itse, mikä tuottaa vihollistaisteluissa
ongelmia, kun pitäisi henkiinjäämisen ohella yrittää nähdä
menosuuntansa.
Keräilytehtävien ohessa pelin nimen
mukaisesti metsästetään hirviöitä. Monster Hunterista löytyy paljon
erilaisia muunnelmia ihmisen tuntemista dinosauruksista, tutuimpina
velociraptoreita muistuttavia pikkupirulaisia ja suurempia
kasvissyöjäliskoja. Osaltaan pelissä tulee myös vastaan eräänlaisia
lentoliskon ja T-Rexin yhdistelmiä. Taistelut ovat usein hidastempoisia
ja ärsyttäviä. Varsinkin yrittäessään päihittää jotakin isoa petoa
ympärillä hääräävät pikkuliskot saattavat pilata koko tehtävän
aiheuttamalla tavalla tai toisella pelaajan kuoleman.
Jokainen tehtävä sisältää aikarajan, ja mitä vaikeampiin tehtäviin
päästään, sitä lyhyemmässä ajassa tavoitteet tulee suorittaa. Myös
muita pieniä vaikeuttavia keinoja on keksitty pelaajan harmiksi.
Tehtävien ajan tulee seurata hahmon ja aseen tilaa. Energiamittarin
alapuolella on kuntoa ilmaiseva mittari, joka pienenee säännöllisin
väliajoin sekä kuluu pelaajan "spurtatessa". Jotta hahmon kunto ei
laskisi liikaa, pelissä pitää esimerkiksi kerätä ja syödä lihaa. Myös
aseet kuluvat, ja esimerkiksi miekkaa pitää teroittaa, jos se kuluu
tylsäksi ja tehottomaksi. Nämä ovat kuitenkin yksikertaisesti ja
nopeasti suoritettavia asoita, eivätkä ne aiheuta turhautumista juuri
ollenkaan.
Porukalla viimeistellään
Monster Hunterin yksinpeli on lähinnä valmistelua nettisessioita
varten. Netissä on tarjolla enemmän kaikkea offline-puoleen nähden ja
tehtävien suorittaminen ryhmässä on huomattavasti hauskempaa kuin
yksinpelin puuduttava tahkoaminen. Onlinessa saadaan lisää aseita,
tavataan uusia vihollisia, käydään ikimuistoisimmat taistelut, nähdään
uusia ympäristöjä ja pidetään hauskaa. Monster Hunterin nettipuoli
onkin parasta koko pelissä, eikä olekaan kannattavaa sijoittaa rahojaan
vain yksinpelin takia. Verkkopelin huono puoli on se, ettei mikkitukea
löydy ja että näppäimistö on melkeinpä välttämätön vaivattomaan
kommunikointiin netissä.
Monster Hunter on melko
viihdyttävä peli, mutta sen kauneusvirheet ovat anteeksiantamattomia,
muun muassa kuolleet viholliset ovat "tyhjiä" ja niiden lävitse pystyy
kävelemään. Kankea ohjaussysteemi vihastuttaa ja vierastuttaa helposti,
eikä asiaa auta yksinpelin viimeisten tehtävien vaikeus. Haastavuus
nimittäin kasvaa eksponentiaalisesti edettäessä, ja moninpeli onkin
suuri edellytys yksinpelin läpäisemiselle. Ilman nettiä ja näppäimistöä
Monster Hunter aiheuttaa vain turhaantumista huonolla
kokonaisuudellaan, mutta parhaimmillaan se tarjoaa ystävien kesken
mukiinmenevää perjantai-illan viihdettä.
