Boom Blox

Steven Spielbergiä ei tarvitse esitellä. Sen sijaan miekkosen ensimmäistä panosta Nintendolle ei saa jättää esittelemättä.

Alkukankeus jää taakse lopullisesti

Boom Blox on Spielbergin ideasta Electronic Artsin peliksi kehittynyt semi-mestariteos, jonka merkitys tullaan huomaamaan todennäköisesti vasta lähitulevaisuudessa. Pelin idea on lyhyesti sanottuna palikkatornien ja rakennelmien purkaminen Wiimoten liikkeentunnistusta hyödyntämällä. Mihin tällaista sitten tarvitaan, kun Jenga on julkaistu Wiille ja Tetriskin on saapumassa WiiWareen? Ensinnäkin peli on hillittömän hauska, ja toisekseen Boom Bloxin kontrollit toimivat esimerkkinä muille Wii-koodaajille.

Boom Bloxin hauskuus ei kuitenkaan avaudu ensimmäisten minuuttien aikana. Tässä vaiheessa voin mainita, että allekirjoittaneelle peli oli melkoinen pettymys ensimmäisen puoli tuntia pelattuani. Sen jälkeen olikin ilahduttavaa huomata jääneensä täysin salakavalasti Boom Bloxin pauloihin. Harjoittelumoodi kannattaa käydä kunnolla läpi, vaikka kontrollit ovatkin periaatteessa yksinkertaiset.

Riittävästi valinnanvaraa

Pelitiloista ei tule puutetta. Yksinpeliin tarjotaan sekä Explore- että Adventure-moodeja kun taas moninpelissä (Party Play) vaihtoehtoina ovat vuoropohjainen kilpailu tai yhteistyön nimeen vannova co-op -tila. Näissä tuhotaan torneja pelin kehottamalla tavalla, ja palikat saadaan poistettua paikaltaan heittämällä, räjäyttämällä tai vetämällä. Eräissä kentissä tarvitaan myös rakentamistyökalua pulmien ratkaisuun. Palikkagalleria on kirjava: jalokivikappaleista saa pisteitä, kun taas Penalty-palikoiden tipahdettua maahan pisteet vähenevät. Pommeja käytetään lähinnä tuhoamiseen, mutta niitä täytyy joskus myös varoa. Kemikaalipalikat räjähtävät osuessaan toisiinsa ja Vanish-kappaleet häviävät nimensä mukaisesti muiden palikoiden tieltä. Eikä siinä vielä kaikki, mutta nyt on jo pakko siirtyä arvostelun seuraavaan kappaleeseen.

Explore-tilan tehtävien palikoiden hajottamis- ja purkamistyylit vaihtelevat aina pallonheitosta lasersäteiden ja vesisuihkun ampumisen kautta kappaleiden pois vetämiseen. Kun perustila on käyty läpi, päästäänkin rassaamaan aivoja Explore Challenge- ja Master Challenge -osioihin, joissa vaikeustaso kasvaa entisestään. Adventure- eli seikkailutilaan on ympätty mukaan kevyitä tarinoita, jotka sijoittuvat hassujen palikkahahmojen maailmaan. Staattisten piirrosruutujen ja animaation säestämät stoorit eivät kuitenkaan jaksa viehättää toimintaa hinkuvaa pelaajaa, ja kertomukset vaikuttavat muutenkin lähes väkisin väännetyltä lisäsisällöltä. Seikkailutilan pulmat sen sijaan ovat kiehtovaa ratkottavaa, sillä niissä täytyy ottaa huomioon Boom Bloxin liikkuvat hahmot – kuten oma typerä lammasarmeija joka kävelee päin räjäytettäviä pommeja tai pikkugorillat pelastava Gorilda.

Tasoeditori pitää huolen siitä, että Boom Bloxin parissa pelaaja viettää pulmanratkaisun täyttämää laatuaikaa vielä vuosienkin päästä. Aluksi vaikealta ja ohjaukseltaan epätarkalta vaikuttava editori osoittautuu kohtuullisen hauskaksi ominaisuudeksi, jonka erityinen lisäarvo on verkon kautta jaeltavissa omissa luomuksissa. Tasojen luontiin on varattu vähintäänkin tarpeeksi työkaluja, joiden parissa kovemman luokan hc-pelaajallekin luulisi riittävän työsarkaa. Editorin parhaat puolet avautuvat varmasti parhaiten kärsivällisille puzzlefanaatikoille. Meille muille riittää tarpeeksi tehtävää pelin valmiissa tasoissa.

Oodi Wiimotelle

Boom Bloxin ohjaus on sen ehdoton suola. Kun monet Wiin pelit kärsivät ohimennen hutaistuista kontrolleista, näyttää EA Los Angeles kertaheitolla (sic) kuinka Wiimoten mahdollisuudet otetaan käyttöön yksinkertaisella – mutta niin huikean luonnollisella – tavalla. Esimerkkinä: A-nappia painamalla lukitaan se kohta, minne pallo heitetään. Sen jälkeen heittoa imitoiva Wiimoten heilautus lähettää pallon matkaan. Samalla luontevalla tavalla palikat myös vedetään torneista ulos. Ohjauksen tarkkuutta on vaikeaa kehua tarpeeksi, se täytyy itse kokea. Pelin mainio fysiikkamallinnus aiheuttaa jännittyneitä tilanteita erityisesti silloin, kun tornit uhkaavat romahtaa väärän palikan pudotessa ennenaikaisesti maahan.

Ulkoisesti Boom Blox on sellaista, mitä tämänkaltaiselta palikkapeliltä toivookin. Selkeä grafiikka sisältää sopivasti yksityiskohtia, jotka elävöittävät muuten perusasioihin luottavaa peliä. Hahmot ovat hölmöine ilmeineen hauskan näköisiä, ja niiden pirteä animointi tuo iloisen mielen – jopa yön pikkutunneille venyneen pelisession aikana. Ääniefektit ovat ehkä yllätyksettömät mutta tekevät tehtävänsä. Musiikkitarjonnassa on lievästä keskinkertaisuudesta huolimatta muutamia tarttuvia melodioita, jotka soivat päässä vielä seuraavana päivänä. Mikä tärkeintä, musiikki ja ääniefektit eivät anna aihetta hiljentää tai sulkea ääntä kokonaan.

Väsynyt mutta onnellinen

Aamuyölle kiusallisen huomaamattomasti venähtäneiden pelisessioiden jälkeen Boom Bloxille voi huoletta antaa näinkin korkean arvosanan. Sen ulkoiset seikat ja yksinkertainen idea eivät ole välttämättä kovinkaan houkuttelevia Wiin omistajille, jotka kaipaavat konsolilleen pelejä ns. aikuiseen makuun. Boom Blox vetoaa kuitenkin Spielbergin elokuvien tapaan niin lapsiin kuin aikuisiin, ja hardcore-pelaajille on luvassa alkupään helppojen tasojen jälkeen todellista pulmahelvettiä. Enkä muuten väitä pelanneeni Boom Bloxia läpi, sillä kirjoitushetkellä olen jumissa yksinpeliosion haasteissa. Tästä huolimatta minulle ei ole juolahtanut mieleenikään jättää peliä sikseen. Kesällä ei mennä nukkumaan, varsinkaan jos Boom Blox on saatavilla.