Tasoloikka genre on Xboxilla erittäin huonolla hollilla. Ainoa joka on pystynyt vakuuttamaan kansaa,
on jo reilu vuoden vanha Oddworld: Munch's Oddysee - legedaarinen pieru-veijari Abe ensimmäistä kertaa
3D:nä. Vuoden aikana on tullut erittäin niukasti alle keskitason tekeleitä, jotka saivat lähinnä kyyneleen
kasvoille. Vexxistä lupailtiin paljon. GC:llä ja PS2:lla - joilla tasoloikat on edustettu paremmin kuin erinomaisesti - Vexxistä ei ollut Marion ja Sly Raccoonin kaltaisten kaatajaksi. Toisin on Xboxilla. Niukkaan ja keskinkertaiseen
valikoimaan tulee vihdoin yli keskitason peli, vaikkei se ylläkkään samanlaiseen innovaatioiden inkarnaatioon, kuin Aben uusin. Vexx on siis enemmän kuin tervetullut teos Xboxille.
Dark Yabu Shadowraitheineen on orjuuttanut Astaran Overwoodin kansan, samassa myös Overwoodin vanhan vartijan Vargasin ja tämän pojanpojan Vexxin. Vexxin yrittäessä vastarintaa Dark Yabua vastaan, Vargas uhrasi itsensä pojanpoikansa tähden. Vexxillä on suunnitelma, eikä orjana oleminen ole osa sitä. Eksyttyään Dark Yabun laivaan, Vexx löytää maagiset hanskat, jotka voisivat auttaa häntä tehtävässään. Tästä alkaa Vexxin eeppinen tarina hänen tehtävästään, joka on vapauttaa Overwood Dark Yabun orjuudesta ja pelastaa Astara tuholta.
Simplex in savox
Vexxin tehtävä on yksinkertainen. On kerättävä Shadow Hearteiksi kutsuttuja - kirjaimellisesti - sydämiä, joilla Vexx voi avata Rift Hubiksi kutsuttulla portaalilla uusia kenttiä, saatuaan ensin tietyn määrän niitä. Kenttiä löytyy 9, joista jokaisessa on 10 tehtävää. Jokaisessa on sama tavoite, mutta erilaisin keinoin. Pääasiallisesti tehtävien
vihjeet ovat kompia, joiden ratkaisemiseksi olisi käytettävä päätä. Harmillisesti kentissä olevat nuolet osoittavat
minne mennä, joten se siitä haasteellisesta ajattelusta ja pähkäilystä. Jokaisella kentällä on kuitenkin kaksi täysin
samanlaista tavoitetta - kerätä 100 Shardia, joka muuttuu Shadow Heartiksi ja keräämällä kuusi Soul Jaria saa toisen
sydämen - muutoin tavoitteet ovat toisistaan täysin eroavia ja toisinaan huvittaviakin. Esimerkiksi yhdessä tehtävässä
on käynnistettävä TV ja pelikonsoli - joka muistuttaa auttamatta N64:n, Xboxin ja Saturnin hybridiltä - ja pelattava peliä.
Pelaajan ohjastettavaksi uskottu Vexx-nuorukainen omaa niukan nipun liikkeitä ja liikkeiden eri variaatioita, joilla mättää hirviöitä ketoon. Komboilla on erityisen suuri merkitys, täpärissä tilanteissa ja vihollisten piirittäessä Vexxiä, voi pelaaja halutessaan tehostaa hänen iskujaan. Ja kuten aina, se ei ole niin yksinkertaista. Vexxin ns. Overdrive-vaihde kun syö hyvään tahtiin Vexxin erikoiskyvylle tarkoitettua energiaa, jota saa juuri vain komboilemalla vihollisten kanssa. Komboilu tarkoittaa vihollisen pitämistä ilmassa potkuin ja nyrkein, mitä enemmän hit countteja vihollinen ottaa, sitä enemmän erikoiskyky-energiaa saa. Valitettavasti ilmaliikkeitä on vain kolme, joista kahta pystyy käyttämään vihollisten lennättelyyn. Valitettavasti liikkeitä ei saa lisää, mikä on kenties Vexxin turhauttavin piirre. Tämä syö toisinaan peli-intoa, mutta sen pystyy antamaan anteeksi.
Vexxin maailma on lievässä synkkyydessään erittäin mielenkiintoinen. Tasojen toteutus on kerrassaan ihailtavaa työtä. Varsin laajat kentät ja jokaisesta kentästä löytyvät jos jonkinmoiset piilo-alueet, takaavat tutkittavaa useammaksi tunniksi. Mielekkäät tasot jaksavat innostaa pelaamaan ja koluamaan alueet läpikotaisin, josta Vexx ansaitsee kiitosta. Piirtoetäisyys on mallikasta, ottaen huomioon visuaalisesti laajat alueet. Toisin kuin useimmissa Xboxin tasoloikissa, kentät ovat paitsi vaihtelevia ja maisemat ovat varsin kauniit. Astaran kauniit kukkaniityt ja karut Villin Lännen aavikko -painotteiset miljööt ovat tietenkin hienoa katseltavaa, mutta tarjoavat esimerkillisesti vaihtelua myös pelillisesti. Kauniisiin ulkokuoriin Vexxin kentät eivät rajoitu, taso-elementeillään onnistutaan luomaan pelillistä
vaihtelua Vexxin seikkailuun halki Astaran. Seikkailua vedessä, hapen loppumisen hiostaessa nopeampaan toimintaan osaa luoda tietyllä tavalla haastavia ja hienoja aspekteja.
Kykyjen etsijä saa paikan
Vexxin kyvyt ja liikkeet eivät harmillisesti pelin edetessä lisäänny, mutta pelaajalta edellytetään tiettyjen power-uppien löytämistä, jotta 100% tavoite saadaan täytettyä. Näiden power-uppien avulla Vexx voi muuttua mm. kivi-mieheksi ja saada siivet, päästäkseen tiettyihin Shadow Hearteihin käsiksi. Nämä antavat erityistä haastetta, sillä löytääkseen edes vihjeen power-upista, on pidettävä silmänsä auki ja katseltava ympärilleen tarkkaavaisesti. Tämä muodostuu surullisesti pelin ainoaksi todelliseksi haasteeksi. Muut haasteet ovatkin sitä hieman perinteisen vivahteista putoamiselta välttelyä ja energian loppumista. Mikäli rotko kutsuu loputtomaan pohjaansa, lähtee tyypillisesti yksi henki. Tässäpä pulma, sillä Vexxissä ei juhlita ja jaella lisä-elämiä liiakseen. Useimmat tasoloikka-kohtaukset päätyvät ärsyttävästi rotkoon putoamiseen ja elämän menetykseen, joten kannattaa pistää muistiin parhaimmat lisäri-paikat - ne tulevat enemmän kuin tarpeellisiksi.
Vastaani ei ole tullut vielä ainuttakaan peliä, jossa Controller-S olisi paras ohjain vaihtoehto, paitsi nyt.
Alkuperäinen kapula vastaa liikkeisiin tunnottomasti ja on muutenkin turhan kömpelö Vexxiin. Tarkoittaen sitä,
että isosta kapulasta pidetään kiinni reippaasti, eikä sormia liikutella napilta toiselle juurikaan vaivatta.
Controller-S:sää taasen pitää siinä missä muidenkin konsoleiden ohjaimia, letkeästi mutta nopeasti käytettävänä.
Huolimatta S:n mustan ja valkoisen sijoittelusta, ei se tuota Vexxissä suuria ongelmia, vaikka ne tulevatkin
tarpeen tilastojen ja loki-kirjan lukemiseen. Toimeen tulee tietty myös suurella kapulalla, mutta henkilökohtaisesti
suosin S:sää Vexxin kanssa.
Syystä tai toisesta, äänimaailma jättää mitäänsanomattoman tunteen vaisuudellaan. Vaikka musiikkien ja ääni-efektien volyymia saa nostettua, on ääni-efektit aina ns. hallitsevia osapuolia. Musiikit häviävät ikävästi taustahälinän ja mätön taakse, toisaalta eipä siinä menetä juuri mitään. Musiikeilla luodaan tunnelmaa, mutta jostain harvinaisen kummallisesta syystä tässä ei Vexxissä onnistuta.
Kuitenkin
Vexx rynnistää kovalla vauhdilla Xboxin tasoloikka-pelien kärkisijoille, luoden jotain uutta ja nostaessa rimaa korkeammalle, silti se jokin on pahasti hakusessa. Jokainen osa-alue on vähintäänkin keskitasoa, joka on todella hieno asia Xboxin pelitarjonnan kannalta, kun saa vähintään yli keskitason tasoloikan. Parempaan tietenkin olisi pystytty. Vexxin paras puoli ovat kirkkaasti innovatiivinen kenttä-design. Hahmona Vexx on valitettavasti yhtä
persoonallinen kuin Aira Samulin nykyään, karismasta puhumattakaan. Peliin, jonka juoni on mustaanpuhuva, ei sovi
nöpönokkainen pikkuotus - pyhä itsestäänselvyys. Tämän tyypin peleille yleistä kamera-ongelmaa ei ilmene kuin
harvakseltaan ahtaimmissa paikoissa. Pelattavaa löytyy vähintäänkin 20+ tunnin verran, 100%:n läpäisy voi
todennäköisimmin tuplata tuon ajan. Haastetta löytyy tarpeeksi ylläpitämään mielenkiintoa Vexxin seikkailua
kohtaan. Mutta kuten jo mainittu, se jokin puuttuu. Tasoloikasta pitäville pakkohankinta ja mikäli mielenkiintoa
löytyy, muiden kannattaa katsastaa vaikka käytettynä.
