Star Wars: Knights of the Old Republic

The force is strong in this one

Star Wars on brändi, josta jaksetaan aina vääntää jos jonkinlaista lisenssiroskaa. Toistaiseksi Gamecuben Rogue Squadron -sarja ja PC:ltä lähtöisin oleva Jedi Knight -sarja ovat olleet enemmän kuin keskinkertaisia näyttöjä Star Wars -lisenssin potentiaalin hyötykäytöstä. Nyt konsolilla debyytin tekevä, PC-roolipelien veteraani ja kirkkaasti lajityyppinsä paras yhtiö, Bioware näyttää omistajan elkein miten tehdään roolipeli Star Wars -lisenssiä hyväksikäyttäen.

Biowaren loistavimpiin näyttöihin PC-puolella kuuluu muun muassa Baldur's Gate 1:n ja 2:n sekä Neverwinter Nights. parhaimmiksi ominaisuuksiksi peleissä nimettiin vuorovaikutus kansalaisten kanssa, epälineaarinen eteneminen sekä Dungeons & Dragons -pöytäroolipelin säännöt. Maineikas ura ja peligrafia ovat kasanneet omalta osaltaan Biowaren harteille raskaan taakan, sillä vain murto-osa Star Wars peleistä on onnistunut käyttämään Star Warsin laajaa maailmaa hyväkseen luodakseen todellisen pelinautinnon. Helpotukseksi roolipelien veteraani on suoriutunut tehtävästään erinomaisesti.

Rent-a-hero

Peli aloitetaan tekemällä päähahmo, joka voi olla vain ihminen, mutta sukupuolen voi valita itse. Näiden lisäksi myös tulee valita hahmoluokka, joita on kolme: Soldier, Scoundrel ja Scout. Esimerkiksi soldierin etuina on tehokas lähitaistelu ja saa näin ollen kehityksestä enemmän pisteitä hyökkäykseen ja puolustukseen, mutta älykkyyttä ja ketteryyttä ei juuri lainkaan.

Eeppisesti kulkevan tarinan luodakseen ovat kehittäjät heittäneet pois Luke Skywalkerin ja Tasavallan romahtamisen ajat, sen sijaan peli tapahtuu noin 4000 vuotta ennen elokuviksi päätyneitä aikoja, kun vanhaa Tasavaltaa vielä pidettiin suuressa arvossa. Jedit toimittivat tarvittaessa Judge Dredd -tyyliin virkavallan, tuomarin ja valamiehistön roolia. Myös pelaajalle suodaan tilaisuuksia tutkia muutamaa rikosta ja kansalaisten kärhämää sivutehtäviksi puettuna. Käytännössä nämä Sherlock Holmes -sivutehtävät eivät juuri poikkea Biowaren tyylistä. Tehtävän voi suorittaa kolmella tuloksella; Ensimmäinen on täydellinen ratkaisu, toinen syyttömän rankaisu ja kolmas on leikin jättäminen kesken. Suorituksesta riippuen, ratkaisulla pelaajaa palkitaan muun muassa Light-side pisteillä ja epäonnistumisesta "sakotetaan" Dark-side pisteillä.

Hahmollisia lainauksia ”alkuperäisestä” Star Warsista voi bongata pitkin peliä. HK-47 on C-3PO:n kaltainen palvelusdroidi, mutta sarkastisella ja salamurhaajan piirillä varustettuna. HK-47:n kanssa käydyt dialogit saavat hymyn huulille kerta toisensa jälkeen hänen ehdottaessaan suoraviivaisempaa tapaa neuvotteluille. Mitä Star Wars olisikaan ilman Wookieta? Zaalbar on Kashyyykistä kotoisin oleva Wookie, joka eksyy pelaajan seurueeseen Twi’lek -rotua edustavan Missionin kanssa. Carth on pelin pakollinen pilotti, käsiaseita käyttävä ja karismaattinen hahmo, joskin hän on lievästi masentunut ja kostonhaluinen menneisyytensä takia. Bastila opastaa päähahmon ensiaskeleet Jedinä ja samalla hän toimittaa pelastettavan prinsessan virkaa.

Itä kohtaa lännen

Tarina muistuttaa kerronnaltaan ja tyypiltään juonelta, jota tuppaa tapaamaan ennemmän japanilaisissa roolipeleissä, kuin länsimaalaisissa. Länsimaalaisissa kun tupataan tunkemaan niin paljon muita tehtäviä pelaajan ratkottavaksi, että juonesta tuleekin vain sivutehtävä, joka erottaa pelaajan pelin läpäisystä. Japanilaisten roolipelien tapaan pelaajaa kuljetetaan huomaamattomasti, mutta lineaarisesti eteenpäin seikkailussaan, jossa valinnat vaikuttavat tulevaan. Dialogeissa oman hahmo puhe valitaan useimmiten kahdesta mahdollisesta ja hieman harvemmin kolmesta tai mahdollisesti jopa kuudesta valittavasta. Valinnat vaikuttavat juonen kulkuun, joista suurimpana vaikutuksena on se, että tuleeko pelaajasta Jedi vai Sith. Jedien ja Sithien erot eivät näy vielä alussa, vaan vasta kolmannella planeetalla erot alkavat näkyä. Jedit auttavat ihmisiä heidän ongelmissaan, kun taas Sithit voivat myös auttaa, mutta puukottavat selkään tehtävän lopussa. Mainittakoon myös, että valinnoilla on kaksi loppuvideota, hyvä ja huono.

Hypemuistikuvat pelin leuat loksauttavasta ulkonäöstä on valmiissa versiossa kokenut varsin pahan kolauksen. Se näyttää edelleen upealta, mutta valitettavasti kuvaruudunpäivitysnopeuden kustannuksella. Aika ajoin peli kulkee tasaisin nopeuksin, mutta vähänkin aukeammilla alueilla tai jossa on useita toimintoja meneillään, alkaa peli oikkuilla välittömästi. Tähän ajan mittaa tottuu, eikä tarina hellitä otteestaan, jotta pelaaja voisi noteerata ulkoasun oikkuja. Biowaren ollessa uusi konsolialalla, josta sillä ei ole aikaisempaa kokemusta, on vaikuttanut asiaan ikävästi. Graafista puolta on petrattu liikaa, joten optimointi nopeuden suhteen on jäänyt merkittävästi taka-alalle. Yritys hyvä kymppi, mutta näytön paikka on tältä osin Biowaren seuraavan pelin - Jade Empiren - käsissä.

Uhkapelejä ja moraalinvartijoita

Tekemisen puute ei Vanhan Tasavallan Ritareita vaivaa, sillä lisätehtävien lisäksi harrastettavana on kaksi alipeliä. Pazaak on niin sanottu kansainvälinen korttipeli, jonka parissa tulee viihtymään tovin jos toisenkin. Perusidea on sama kuin ventissä, eli pelaajien täytyy päästä mahdollisimman lähelle lukua 20 ja se kumpi on lähimpänä tai saanut tasan 20 on voittaja. Peliä tosin pelataan niin kauan, kunnes toinen on saanut kolme voittoa. Toinen on Episode I: Phantom Menacen Pod racer -kisaa muistuttava ajelu, jossa rakettireet kohtaavat Drag racingin. Tuloksena ovat kiihdytysajot, jossa täytyy vain lyödä paras suoritus. Rata on pelkkä suora tie, mutta radalle on ripoteltu boost -paneeleja, sekä tietyn planeetan teemaan sopivia esteitä. Parhaimmat suoritukset vaativat sataprosenttista keskittymistä ja osumista kaikkiin boost-paneeleihin. Lisämaustetta näihin peleihin lisää valuutasta kisaaminen, joka toimii alussa erittäin hyvänä tienesti tapana.

Jedin taidot joutuvat koetukselle suhteutettuna Sithien taitoihin, eli rauha vastaan voimakeinot. Jedit voivat oppia pääasiassa parantavia ja pikkuharmia aiheuttavia Voimia, kun taas Sithit voimakkaita ja tehokkaita Voimia. Jedien parhaimmat hyökkäystaidot ovat yleensä universaaleja, eli molemmat voivat oppia sen. Jedit hyötyvät huomattavasti statuksestaan kun auttavat jotakuta, joka sitten palkitsee auttajaansa hyvin. Sitheille riittää ylenpalttinen teurastus, jotta saavat Pimeyden voimia puolelleen, toisaalta heistä ei pidetä aivan kuten Jedeistä. Jedien voimat eivät välttämättä vaikuta Sitheihin, mutta Sithien voimat Jedeihin sitäkin vahvemmin. Erityisen ärsyttäviä tilanteita pääsee syntymään kun kohtaa kaksi Sithiä, koska silloin ei yleensä keritä edes lähitaisteluun asti, kun toinen käyttää kuristusta ja toinen paukuttaa salamalla perään. Vielä pelin puoliväliin asti kannattaa välttää kohtaamisia vahvojen "Komentaja" Sithien kanssa.

Vain lohikärmekset puuttuu

Taistelut ovat toteutettu lisenssiä ajatellen varsin epätavanomaisella tavalla. Reaaliaikaisen tappelemisen sijaan pelaaja käskyttää hahmoaan haluamin liikkein ja teoin. Tämä mahdollistaa hienot miekkailuanimaatiot ja antaa varaa strategisille vedoille. Toisinaan tosin tuntuu siltä kuin hahmolle ei millään mene jakeluun se, mitä pelaajan on hänen määrännyt tekevän, jonka takia jo totuttuja ja hyväksi todettuja taistelukuvioita ei tarvitse sen kummemmin muutella. Omien seuralaisten komennus on varsin yksinkertaista, taistoja ennakoimalla voi tiimikaverin pistää parantajan, kranaatinheittäjän tai taistelijan rooliin. Tekoäly - tai pikemminkin sen puute – alkaa ärsyttää kun kerta toisensa jälkeen koneen ohjaamat hahmot ottavat jalat alleen ja lähtevät lipettiin jättäen pelaajan yksin taistoon. Kaiken lisäksi tämä näyttää vaivaavan vain pelaajan seuruetta. Muutenkin vajavainen äly tuntuu takertelevan maastossa pienistä kivistä lähtien. Herääkin kysymys, minne on kadonnut Baldur's Gates -peleistä tutuksi tullut niin toimiva ja kangertelematon tekoäly?

Dungeons & Dragons -pöytäroolipelin sääntöihin perustuvassa systeemissä on tehty tietynlaisia muutoksia. Kuten, pelaaja voi valita hahmonsa aloitusluokan Soldierin (joka on rinnastettavissa D&D:n Warrioriin), Scoundrelin (eli Roguen) ja Scoutin (Rangerin) väliltä. Jedi-vaiheeseen päästyä jo opitut kyvyt eivät häviä, mutta niiden oppimista rajoitetaan. D&D:n sääntöjen "lakeja" kuitenkin rikotaan kun Soldier, josta on tullut Jedi (ts. Wizard), voi käyttää pelin parasta raskaspanssaria, mikäli vain pelaaja on oppinut tämän kyvyn ollessaan vielä Soldier. Tätä lukuun ottamatta Knights of the Old Republic noudattaa D&D:n sääntöjä lähes orjallisesti.

Peliin on palkattu liuta näyttelijöitä, jotka saattavat olla tällä puolella maapalloa hieman tuntemattomampia. Pääasiassa dialogi on täysin puhuttua, ainoan poikkeuksen tekee pelaajan hahmo. Star Wars -galaksiin mahtuu kieliä useampi tuhat, Knights of the Old Republiciin niistä on päätynyt ainakin puoli tusinaa. NPC-hahmojen dialogia alkaa vaivata heti alusta alkaen toisto. "Puhetta" on nauhoitettu n. 20 sekuntia, josta sitten on väännetty puolipakolla jopa 10 minuutin dialogeja, mikä alkaa käydä hermoille ja onkin ainoa asia mihin pelissä turhautuu heti.

Audiomaailma ansaitsee kyllä palautetta niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Star Warsien tyylille tyypilliset lumoavat sinfoniat soivat joka planeetalla eri soinnuin, mutta toistuvan puoleisesti. Suuremmalle mielikuvitukselle ei ole musiikkien osalta valitettavasti jätetty varaa. Ympäristö elää lievässä horrostilassa: vain tuulen huminaa luonnonhelmassa tai ihmisten hälyä keskellä vilkasta kaupunkia on havaittavissa. Kliseet valitettavasti toistuvat planeetalta toiselle ilman suurempaa muutosta parempaan.

Jotain niin ainutlaatuista, ettei sen toivo koskaan loppuvan

Pelialalla on jälleen näytetty miten yhdistää peli ja maineikas lisenssi toimivaksi kokonaisuudeksi. Roolipeli on eittämättä genrenä paras jos halutaan panostaa juonen kerrontaan, pelaajan virikkeisiin ja pieneen toimintaan. Star Wars -pelien aikana kyseiseen genreen ei vain päädytty koskaan aikaisemmin, ja nyt ei voi muuta kuin ihmetellä syytä moiseen. Konsoleilla vasta uraansa aloitteleva Bioware on onnistunut tekemään sen, mitä muut eivät ole edes kyenneet hoksaamaan 15 vuoteen. Knights of the Old Republicin jalanjälkiä seurasi Sony Entertainmentin Star Wars: Galaxies, joka on sekin jo osoittautunut mahtipontiseksi teokseksi.

Biowaren Star Wars on aloittanut täysin uuden luvun pelien pitkässä historiassa, joka on vasta alkusoittoa parempien nimien ollessa vielä vasta edessäpäin. Knights of the Old Republic on ennen kaikkea länsimaalaisen roolipeliteollisuuden osaamisen ehdotonta kärkeä, joka kuitenkin kangistelee lajityypilleen ominaisissa pikkuvioissa, jotka ovat tässä tapauksessa kuvaruudunpäivitysnopeus, kliseet äänipuolella sekä tekoälyn lievä tyhmyys. Valitettava seikka vaivaa myös tätäkin seikkailua, kuten useata muuta peliä. Peli on kahlattu osittain läpi sivutehtävien osalta ja itse tarina läpäisty, mutta silti kellossa on harmillisesti aikaa hieman alle 40h. Täysin Baldurin Porttien vapautta ei KotORissa pelaajalle suoda, eikä yhtä paljon pelattavaa, mutta nyt lähiaikoina on tulossa Livestä ladattava paketti. Paketti sisältää yhden uuden alueen, uusia tarvikkeita ja valosapeli kristalleja. Peli-ikää se tuskin lisää merkittävästi, mutta se on kotiin päin.

Vuonna 1977 ilmestynyt Star Wars - Tähtien sota on elokuvamaailman tunnetuin avaruusseikkailu.
Elokuva on poikinut lukuisia jatko-osia ja saagasta on tehty viihdeteollisuuden kehittyessä myös useita kymmeniä videopelejä. Vain pieni kourallinen näistä on onnistunut vangitsemaan osia Star Wars-maailmasta pelaajia tyydyttävällä tavalla. Baldur Gates-sarjan sekä Neverwinter Nights-pelin PC:lle työstänyt BioWare yhdessä LucasArtsin kanssa päättivät tehdä Xboxille SW-roolipeliseikkailun, joka ei pelkästään keskity yhden osa-alueen ympärille, vaan pyrkii tarjoamaan koko Tähtien Sota-fantasiaympäristön pelaajan ulottuville. Star Wars: Knights of the Old Republic on hyvin lähellä näitä lupauksia.

Tarina sekä itse pelimekaniikka on varsin moniulotteinen ja aloittelevalle Star Wars/roolipeli-kokelaalle tämä tuo alkuun pienen infoähkyn.
Peli kuitenkin opastaa kädestä pitäen heti alusta asti niin valikoissa käyskentelyn, liikkumisen kuin toimintatilanteista selviytymisenkin, joten keltanokkaisinkin seikkailija saa opettelun jälkeen grippiä KOTOR-maailmasta.

Ja maailmaa todellakin riittää pelattavaksi. Päätarinan lisäksi pelaajalle tarjotaan lukuisia sivutehtäviä eri ympäristöissä aina isoista kaupunkikomplekseista planeettojen scifimaisemaan. Semi-lineaarisesta päätarinastaan huolimatta vapaan päätöksenteon ja toiminnan määrä loitontaa mukavasti perinteiselle seikkailupelille määriteltyjä rajoja. Pelimaailma myös reagoi yllättävän hyvin pelaajan tekemiin ratkaisuihin ja tämä ei ainoastaan vaikuta tarinan kulkuun, vaan myös pelihahmoon. Hyvän ja pahan voimasuhteet ovat pelin yksiä kantavia teemoja, niin pelihahmossa kuin itse tarinassakin.

Pelihahmon kehitys on konsolialustaiselle roolipelille kunnioitettavan syvällinen ja monipuolinen. Muista roolipeleistä tuttu useamman pelihahmon liittyminen sankarin rinnalle onnistuu ja toteutus on hyvä. Hahmoja voi käskyttää joko yksittäin tai ryhmänä annettujen käskyjen pohjalta ja taisteluissa hyvin käskytetyt tiiminjäsenet ovat oikeasti hyödyksi. Vuoropohjaista runkoa käyttävä reaaliaikainen ja puoliautomatisoitu taistelumekaniikka on ideana eksoottinen, mutta toimii yllättävänkin jouheasti ja kolmannen perspektiivin näkymästä nähtynä toimintakohtauksissa on parhaimmillaan pirtsakka menemisen meininki.

Loppuun asti mietityn seikkailutarinan, pelaamisvapauden sekä hahmokehityksen rinnalla KOTORin tekninen toteutus ja kontrollit eivät aivan yllä samalle tasolle. Pelihahmon liikuttaminen on hivenen yliherkkää ja kulmikasta laiskasti ohjelmoidun analogisen tatin takia. Laiskuus näkyy myös hahmoanimaatioissa, joskin lähitaistelut ovat jo parempaa jälkeä. Ruudunpäivitys on nippa nappa ok-tasoa ja isommissa rytinöissä sekä taisteluissa hidastelu on jo varsin näkyvää. Erikoista hidasteluissa on sen painottuminen sisätiloihin, eikä laajoihin ulkona tapahtuviin toimintakohtauksiin kuten normaalisti. Pelin kokoluokan huomioonottaen alhainen ruudunpäivitys on kuitenkin siedettävää tasoa.
Kaupunkien sekä planeettojen suunnitteluun ja autenttiseen ulkonäköön on selvästi nähty vaivaa, joskin yleinen ympäristön teksturointi, yksityiskohdat, tehosteet sekä polygonimäärät ovat vaihtelevaa tasoa.

Äänipuoli on hoidettu enemmän mallikkaasti ja kauttaaltaan ääninäyttelynä hoidettu dialogi on hatunnoston arvoinen suoritus. Tehostepuolella repeää jo sitten vähän isommatkin ovensaranat, sillä Lucasartsin THX-ruuvattu Dolby Digital 5.1 on täyttä tavaraa. Star Wars-teemamusiikin pauhatessa taisteluissa on hyvää fiilistä eikä Tähtien Sota-tunnelmaa tarvitse kaukaa hakea. Valomiekkojen sähköiset purkaukset leviävät surround-kanavasta vinhasti toiseen kiivaissa duel-mittelöissä ja subbari huutaa armoa isommissa räjähdyksissä sekä tehostevyörytyksissä. Kokonaisuudessaan hyvä, joskin hivenen epätasainen audiovisuaalinen/tekninen toteutus.

Star Wars: Knights of the Old Republic on massiivinen ja eeppinen seikkailupeli vahvalla roolipelirungolla sekä tutulla Tähtien Sota-teemalla varustettunna.
Pelattavaa riittää reilusti useiksi kymmeniksi tunneiksi ja vaativampikin seikkailija löytää uudella hahmolla uutta useammankin läpipeluun jälkeen.
BioWare on onnistunut luomaan pelimaailman, joka seisoo omilla jaloillaan ja joka antaa pelaajalle konsoleilla ennennäkemätöntä vapauden ja monipuolisen pelaamisen tuntua. Lisäksi KOTOR näyttää suhteellisen hyvälle, pelaa ok ja kuulostaa erinomaiselle. Näistä elementeistä kun summataan osia yhteen ja katsotaan peliä ulkopuolisen silmin, Knights of the Old Republic ei pelkästään ole Star Wars-pelien uusi virstanpylväs, vaan myös omaperäisten konsoliroolipelien onnistunein installaatio.

Corca:

Unreal-Hawk: