Vielä kun tässä maassa saa blogahdella vapaasti Virallista Totuutta vastaan, annetaan tulta munille suomalaisista peliohjelmista.
Pienessä maassa on pienet budjetit tehdä yhtään mitään (ja suurin osa niistäkin asioista on kiellettyjä), saati sitten värkätä kunnollista televisio-ohjelmaa pienille kohderyhmille. Yrityksiä on toki ollut.
Game Over oli ensimmäinen, joka muistui mieleen. Sitä juonsi kuminaamainen Arttu Harkki, jonka äänenä toimi Vito - tai jotain. Ohjelmahan oli pääosin Hugon tapainen puhelinpeli nuorille, mutta sekaan mahtui aina välillä kohtuullista peliläppääkin. Ei tuota silti lapsilleen kehtaisi näyttää enää näinä päivinä tai tulevaisuudessakaan.
Tilt oli seuraava uhri. Pitkän historiansa aikana siitä on tullut lähes synonyymi suomalaiselle pelitelevisiolle. Osa maineesta tietysti juontuu Jaana Pelkosen hervottomista... rakennekynsistä, joita esiteinit tuijottelivat suu vaahdossa. Valitettavasti ohjelman sisällöllinen puoli on ampunut itseään jalkaan niin pitkään ja tasaisesti ettei kukaan jaksa enää odotella pyörätuolivanhusta. Ja voi jesta sitä kännykkäpelivouhoa.
Play ei ollut itseasiassa huonompi ohjelma. Ainakin henkisesti legendaarisen MoonTV:n pelipuolesta nouseva show oli ainakin ammattitaidollisesti hallussa. MoonTV on siitä harmittava tapaus, että "pohjoisen kasvattina" (siis ihan niinq jostai Lapista, daah) se jäi omalta kohdalta kokematta, mutta maine kyllä kiiri kauas näkyvyysalueen ulkopuolelle. Playtä tuli jopa katsottua itsekin satunnaisesti ja ainakaan ei tarvinnut hävetä silmiä päästään. Herrat Puha ja Huttunen hoitivat homman vahvasti kotiin. Kunnia ainakin säilyi, vaikka glamour saattoikin jäädä saavuttamatta.
Lisäksi kunniamaininta täytyy myöntää Subidolle, josta en ole varma näinkö sitä koskaan. Tämä tosin koskee suurinta osaa SubTV:n ohjelmistosta, koska koko kanavan olemassaolo vain unohtuu. Muitakin yrittäjiä on saattanut olla, mutta olen melko varma, että ne ovat unohtuneet hyvästä syystä. Nettitelevision puolelta toki löytyy vaikkapa 1upshow, joka on itseasiassa hyvä.
Yleinen ongelma peliohjelmissa, meillä ja muualla, tuntuu olevan aiheen tietynlainen vähättely, josta siitä aiheutuu vaivautuminen kameran edessä, kun pitäisi puhua vakavasti ja katu-uskottavasti. Ei oikein tiedetä katsooko ohjelmaa vanhemmat, joille pitäisi puhua asiallisesti, vai pitääkö juontajien yrittää olla niin hip, että se on jo knee.
Jostain syystä (miesvoittoisuus kenties?) auto- ja pelipiireissä on valtava merkkipohjainen fanipoikakulttuuri, josta pääsemme näppärästi etenemään. Olisko aika hiljalleen kypsä vaikkapa Top Gear -tyyppiselle peliohjelmalle, jossa kolme jannua heittäisivät läppää aiheesta? Eihän sitä ihan 1:1 voisi tehdä, sillä "saako kympillä hyvän valopistoolipelin" tai "kumpi on nopeampi tapa pelata Civilizationia: läppäri vai pöytäpeli" eivät omaa samanlaista jännitettä kuin alkuperäisen ohjelman haasteet ja kisat.
Opiskelijaboksissa kuvatut peliarviot tuskin nekään hurmaisivat, ja konsolipelaaminen kiitoradalla taas nyt vaan on typerän näköistä vaikka kuinka toisit paikalle suurimman lättytelkkarin ikinä. Pointtina kuitenkin olisi heittää läppää hauskasti mutta sen verran, että suunilleen asiantunteva pointti tulee perille. Absoluuttisia totuuksia ei ole, mutta kumma tilaus maailmassa tuntuu olevan sekä hyvälle televisioviihteelle että asiantunteville arvosteluille mediatuotteista. Miksei niitä voisi yhdistää?
