Vaikka nettiräiskinnät ja Plants vs. Zombies -tornipuolustuspelit eivät ole toistaiseksi sytyttäneet, vuoden 2013 E3-messuilla esitelty Plants vs. Zombies: Garden Warfare teki välittömän vaikutuksen. Xbox Onella teos julkaistiin jo keväällä, mutta PlayStation 4:llä pelaavat pääsivät käsiksi itujen ja kuolleiden sinkohippasiin vasta nyt. Leppoisa räiskintä ei onneksi ole ehtinyt vanhentua ajan saatossa, vaan rohkeasti erilainen moninpelattava viihdyttää letkeydellään.
Ekologista sodankäyntiä
Kuten TeRm0z virkkoi jo keväisessä Xbox One -version arvostelussaan, kolmannesta persoonasta kuvattu Garden Warfare sotkee hittiräiskintäsarjojen perusominaisuudet huumoriin. Siinä missä elävät kuolleet tunkeutuvat myrkyttämään pensaikkoja ja golfviheriöitä parhaansa mukaan, kasvikopla tarjoaa ekologisemman vaihtoehdon. Auringonkukka parantaa taistelutoverit tai antaa valohoitoa kuolonkalpeille vihollisilleen, kun taas edesmennyt jenkkifutari rynnäköi tukikohtaan polttamaan risut, ruusut ja männynkävyt. Tarjolla on sopivan erilaisia hahmoja osapuolesta riippuen, joten perinteisiä jalkaväkisolttuja lukuun ottamatta jokainen yhteensä kahdeksasta taistelijasta vaatii tyystin erilaisen lähestymistavan peliin. Luokkaerojen lisäksi kokemus rikastuu erilaisia suoritteita tekemällä, mikä pakottaa pelaajan toisinaan muuttamaan tyyliään melkoisestikin. Etenkin lähitaistelijan elvytyspestit ovat välillä hitusen hankalia, mutta onneksi haasteet ovat myös ohitettavissa. Riittävän monen suoritteen jäljiltä aukeaa uusi kokemustaso, mikä palkitaan uusilla ulkoasuilla sekä muilla härpäkkeillä.
Liian syvälliseksi Garden Warfarea ei voi silti moittia, sillä lähtökohtana on sopivan letkeä hauskanpito nuoremmille sotureille. Onneksi tehtävästä riippumatta pelaajat lähestulkoon pakotetaan pienimuotoiseen ryhmätyöskentelyyn, joten myös kypsempään ikään varttuneet viihtyvät tantereilla. Etenkin Gardens and Graveyards -pelitilassa käy nopeasti selväksi, että flooran tukikohdat jäävät pelkäksi kauniiksi unelmaksi, mikäli yksittäiset zombit rynnivät pää kolmantena jalkana omia aikojaan. Yhteistyöstä huolimatta on silti todettava, että kasviperheellä on lähtökohtaisesti hienoinen etulyöntiasema, vaikka hyvin ryhmittyneiden zombien rymistelyäkin saa toisinaan todistaa. Aluevaltauksen lisäksi tarjolla on perinteiset tappomatsit sekä puutarhatonttupommilla räjäyttelyä. Näistä jälkimmäinen on pelin parasta antia, sillä kiihkeätempoisissa yhteenotoissa räiskintä ja posautettavan tukikohdan valinta saavat aikaan mehevän symbioosin.
Perinteisten nettipelimuotojen lisäksi tarjolla on Garden Ops -tila, jossa neljän pelaajan ituyhteisö yrittää suojella tukikohtaansa rynnivältä zombilaumalta. Harmillisesti kotirauhaa voi varjella ainoastaan yksin tai verkossa, sillä perinteiseen vihollisaaltosotaan tarjottava jaetun ruudun moninpeli ei kata Garden Opsia. Joka tapauksessa kyseessä on sopivan hankala kimppahaaste, jossa pelin strateginen anti korostuu parhaiten. Jo toiseksi vaikeimmalla ryhmän täytyy puhaltaa samaan hiileen, sillä kaikista kymmenestä kierroksesta selviytyminen on kaikkea muuta paitsi selviö.
Kasvisruokapäivä
Garden Warfare on audiovisuaalisesti iloisen ylipirteä. Etenkin päiväsaikaan sijoittuvilla taistelutantereilla riittää sarjakuvamaisen stereotyyppisiä maisemia ja alueita, joista autioituneeseen villin lännen kylään sijoittunut kartta jäi etenkin mieleen. Kuten Xbox One -arvostelussa jo varovasti kritisoitiin, ympäristön soisi hajoilevan vähän nykyistä enemmän – autojen pamauttelu kun on niin ysäriä ja tuutausarin alkua kuin vain mikään voi olla. Toisaalta ratkaisu on samalla ymmärrettävä, sillä kyseessä on kaikesta huolimatta nuoremmalle kohdeyleisölle suunnattu räiskintä. Vuorovaikutteisuus muihin pelaajiin jää vähäiseksi, matsit kestävät pelimuodosta riippuen yleensä kymmenestä minuutista puoleen tuntiin ja verkkopalvelin rullaa pääsääntöisesti mukavasti. Toiminta katkesi yhteysvirheisiin vain muutamaan otteeseen, ja tuntuipa hetkellinen seuranhakuongelmakin päätyneen edesmenneeksi murheeksi. Garden Opsiin ei ehkä ole tunkua, mutta muita verkkopelitiloja pääsee pelaamaan järjestään noin 20 pelaajan kanssa ilman turhia jonotusaikoja. Jos nyt jostain haluaa nillittää, niin erilaisia karttoja soisi olevan muutama ylimääräinen. Nykyiselläkin kattauksella tason 50 metsästämiseen sai silti kulumaan roimat 20 tuntia ilman pienintäkään tylsistymistä, joten kokonaisuutena sotatantereen perusasiat ovat kunnossa.
Garden Warfare on pirteän erilainen nettiräiskintä, joka vetoaa jopa kaltaiisiini verkkoräiskintöjä normaalisti karsastaviin pelaajiin. Syvällisyyttä on sopivasti, joten joukkueiden taitotaso ratkaisee lapsiystävällisyydestä huolimatta lopulta sen, kenen joukot seisovat paraatipaikalla tulimyrskyn viimein laannuttua. Kovan taistelun jälkeen on todettava, että zombit kaatuvat saappaat jalassa hyvän yrityksen jälkeen. Mutta vain tällä erää, sillä seuraavalla kierroksella iduista tehdään rikkaruohoa.
