Until Dawn - Vilkaisu ennen aamunkoittoa

Until Dawn näytettiin lehdistölle ensimmäisen kerran Gamescom-messuilla vuonna 2012, jolloin Sonyn esitteessä mainittiin vain "Unannounced title". Kirjoitin aiheesta lyhyen raportin, mutta moni asia on sittemmin muuttunut. Pelin piti ilmestyä vuonna 2013, nyt ollaan pari vuotta jäljessä. Peli piti julkaista PS3:lle, nyt se saapuukin tuoreemman sukupolven pleikalle. Ja pelin ohjauksen piti olla suunniteltu Move-kapula mielessä, nyt ohjaimena onkin tavallinen Dualshock. Ja vielä yksi eroavuus: kolme vuotta sitten Until Dawn ei kovasti kiinnostanut. Kahden ja puolen tunnin testisession jälkeen jäin jännittämään, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tönkkö tökkijä

Vaikka itse keskityin tekemään muistiinpanoja P33ROn ja maagi-sedän vuorotellessa ohjainmiehinä, en voinut olla kiinnittämättä huomiota ihmeen hoippuviin kontrolleihin: ohjattavaa hahmoa tuntui olevan mahdoton saada liikkumaan suoraan, ja ajoittain käytettävän liiketunnistuksenkin tarkkuus oli vähän niin ja näin. Toisaalta sankareita on hankala saada tapettua kävelemällä jorpakkoon, ja nopeita reaktioita edellyttävät QTE-kohdatkin hoidellaan tuttuja kuvionappeja napsuttelemalla. Teknisistä vioista täytyy mainita myös paikoin hämmentävän matalaksi putoava ruudunpäivitysnopeus ja muutama graafinen bugikin. Mutta eipä tämä olekaan vielä valmis versio.

Alkupuolella peliä vaivaa myös rytmillinen töksähtelevyys: pelaaminen katkeaa jatkuvasti erilaisten opastusten tai vinkkien takia. Lisäksi dialogi tuntuu siltä kuin kukin esiintyjä olisi käynyt nauhoittamassa omat repliikkinsä yksin kopissa seisoskellen. Soljuvuus on tästä rupattelusta kaukana. Kuitenkin mukaan on saatu ihan päteviäkin näyttelijöitä, nimekkäimpänä Prison Breakista ja Fargosta tuttu Peter Stormare. Muita semi-tunnettuja nimiä ovat Hayden Panettiere (Heroes), Rami Malek (Mr. Robot) ja Brett Dalton (Agents of S.H.I.E.L.D).

Mökki metsän keskellä

Until Dawnin tarina on suoraan teinikauhuleffasta repäisty: joukko nuoria kokoontuu eristettyyn paikkaan, hullu murhaaja vainoaa, kaikki kuolevat, loppu. Tosin pelaajalla on mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun, ja väittämän mukaan peli on mahdollista läpäistä ilman, että yksikään kuolee. Esittelytilaisuudessa ei mennyt ihan näin hyvin, vaan P33ROn tattitaituruus petti ja lyhyessä ajassa ruumissaldo saatiin nousemaan puoleen kymmeneen. Lopputulos on paikoin sen verran brutaali, että ihan perheen pienimmille tätä tuotosta ei todellakaan voi suositella.

Kliseisen kauhukertomuksen rinnalla kulkee mystinen psykiatritarina, jossa Peter Stormaren esittämä tri Hill teettää pelaajan hahmolla hämmentäviä palikkatestejä. Miten tämä liittyy nuorten metsäseikkailuun, se ei käynyt selväksi, mutta mitä pidemmälle kumpikin säie eteni, sitä kiinnostavammiksi ne kehittyivät. Parhaiden B-leffojen tyyliin Until Dawnkin tarjoaa oman laistaan viihdettä pöljien juoniaukkojen muodossa. Niiden ansiosta kaveriporukalla kaljoittelun ohessa pelaaminen voisikin olla hupaisa kokemus. Sitä paitsi: mikä kauhuleffa se nyt olisi, jossa lähtökohdat olisi järjellä selitettävissä ja ihmisetkin käyttäytyisivät kuin täysiälyiset?

Huono mutta hyvä?

Vaikka lähtökohdat muutama vuosi sitten viittasivat kammoittavaan kakkakasaan, on Until Dawn nyt julkaisun kynnyksellä alkanut näyttää ihan kelvolliselta paketilta. Tarinassa saattaa olla keskivertoa enemmän tenhoa, vaikka videopeleistä puhuttaessa se nyt ei mahdottomia vaadikaan. Pelaajan valintojen ja suoriutumisen perusteella edes lievästi haarautuva juoni tarjonnee uudelleenpeluuarvoa, ja pelimekaniikassakin on joitain pieniä uusia ideoita. Näistä täytyy mainita QTE-minipeleistä ilmoittava ohjainkaiuttimen tikitys, joka tekee reagointia vaativista kohdista hiukan helpommin noteerattavia.

Until Dawn julkaistaan 26.8.2015 Playstation 4:lle. Ja luonnollisesti arvostelu ilmestyy KonsoliFINin sivuille, jos pelkurimaisesta ylläpidosta löytyy edes yksi urhea arvostelija.