Takaisin sateeseen

Tummanpuhuva Heavy Rain erottui vuonna 2010 muusta pelitarjonnasta edukseen rohkean ja monipuolisen tarinankerrontansa vuoksi. Harvoin pelaajalle oli annettu yhtä paljon vaikutusvaltaa juonenkäänteiden ja pelissä esiintyvien ihmiskohtaloiden osalta kuin David Cagen riipaisevassa draamassa. Nyt kuusi vuotta myöhemmin Quantic Dream julkaisee minikokoelman, joka sisältää uusioversiot niin Heavy Rainista kuin vuonna 2013 ilmestyneestä Beyond: Two Soulsista. Nimikkeet ovat saatavilla myös erikseen, ja Jodie Holmesin elämästä kertovan Beyondin arvostelun voi lukea täältä.

Synkkyydessä vaeltajat

Syksyn lohduttomat sateet piiskaavat harmaudessa kylpevää suurkaupunkia. Painostavan matalapaineen aikaan saapuu myös pieniä lapsia kaappaava ja tappava Origami-sarjamurhaaja. Lehdistö repii kohuotsikoita poliisien johtolankojen vetäessä vesiperän toinen toisensa jälkeen. Kuukausia kestänyt piina saa uuden traagisen käänteen pienen Shaun Marsin kadotessa lähipuistosta. Jos sama kaava toistuu, poliisilla on vain muutamia päiviä aikaa löytää hänet ennen kun pojan nimi lisätään murhaajan uhrilistaan.

heavy_rain_ethan

Heavy Rain kertoo synkän tarinansa neljän henkilön näkökulmasta. Ethan Marsin jo valmiiksi vaikealta elämältä putoaa pohja Shaunin kadotessa. Sisäisten demoniensa kanssa painiva Ethan on valmis riskeeraamaan oman hyvinvointinsa saadakseen lapsensa takaisin, mutta kuinka pitkälle yksilö on oikeasti valmis menemään toivottomassa tilanteessa? Peli nojaa vahvasti tähän tematiikkaan sekä käsittelee samalla ihmisten arkisia haasteita ja ongelmia. Masentuneen perheenisän lisäksi pelaaja hyppää FBI-agentin, yksityisetsivän sekä unettomuudesta kärsivät Madisonin saappaisiin. Kaikilla päähahmoista on omat motiivinsa tutkimusta kohtaan, ja lopulta heidän kohtalonsa sitoutuvat yhteen ainakin osittain. Riippuen tehdyistä valinnoista, kaikki eivät ehkä selviä hengissä loppuun asti.

Quantic Dreamille tyypillisesti Heavy Rain on elokuvamainen kokemus. Pelaajan vastuulle jää isot linjavedot ja hahmojen ohjaaminen, mutta loppujen lopuksi itse tarina on kaiken keskiössä. Käsikirjoitus pitää otteessaan varsinkin realistisen alkupuoliskon ajan, mutta lopussa Cage sortuu muutamiin juonen yhtenäisyyden pilaaviin ylilyönteihin ja hollywoodmaisiin kliseisiin. Lisäksi koko tapahtumaketju nojaa yhden uskottavuutta vievän olettamuksen päälle. Kaikesta huolimatta Heavy Rain tarjoaa viihdyttävän kymmenentuntisen trillerin, jos on valmis ummistamaan silmänsä muutamille epäloogisuuksille.

Nyt tarkkana

Uusintaversio on muuten suora käännös vuoden 2010 julkaisusta, mutta graafinen ilme on saanut ehostusta. Resoluutio sekä tekstuurit ovat tarkentuneet, ja Heavy Rain näyttää ajoittain yllättävän modernilta. Vasta tekoälyhahmojen kankea mallinnus paljastaa nimikkeen todellisen iän. Aika onkin ajanut osittain murhamysteerin ohi, vaikka osa elementeistä on ikääntynyt paremmin kuin toiset.

heavy_rain_ethan_madison

Pelaaminen koostuu pääasiassa hahmojen liikuttelusta, esineiden tutkimisesta ja reaktiotesteistä. Kontrollit ovat yhtä kankeat ja tönköt kuin kuusi vuotta sitten. Useamman kerran hahmon liikuttaminen oikeaan paikkaan tuottaa suoranaista tuskaa. Kamerakulman vaihtuessa myös suuntavaisto saattaa mennä sekaisin. Toisaalta on hieno huomata, että Beyond: Two Soulsiin mennessä tekijätiimi on ratkaissut suurimman osan Heavy Rainin pelillisistä haasteista. Remastered-version käännöstyö ei tosin ole täydellinen: Alkupuolella peli kärsii ruudunpäivitysongelmista sekä valikoiden oudosta välkkymisestä, jotka loppuivat vasta konsolin uudelleenkäynnistämisellä.

Vanhassa vara parempi

Kahdesta uusioversiosta Beyond: Two Souls on ehdottomasti perustellumpi julkaisu jo pelkästään pienten lisäominaisuuksiensa takia. Heavy Rain on uusille pelaajille tutustumisen arvoinen teos, mutta Remastered-lisänimellä kulkeva päivitys ei tarjoa Quantic Dream -veteraaneille ehostetun grafiikan lisäksi mitään uutta – ei edes PlayStation 3:lla lisäsisältönä julkaistua Heavy Rain Chronicles: Episode One - The Taxidermist -pakettia.

Origami-murhaajan tarina on edelleen kiehtova ja ajoittain jopa erinomainen, mutta se sortuu loppujen lopuksi cagemaisiin ylilyönteihin ja epäloogisuuksiin. Heavy Rain on klassikko, vaikka se ei ole ikääntynyt yhtä hyvin kuin olisi toivonut. Synkkä draama ansaitsee hetkellisen paistattelun auringossa synkän sateen keskellä.