Tiger Woods-pelisarja on juurtunut golfpelien ystävien mieliin.
Se on dominoinut golfpelien genreä niin konsoleilla kuin PC:llä koko
olemassaolonsa ajan, ja lisäksi se valloitti myös käsikonsolit
viime vuonna Game Boy Advancelle julkaistulla Tiger Woods PGA Tour 2004:llä. Nyt tuo sama peli on julkaistu myös N-Gagelle, mutta eräiden varsin merkittävien uudistusten saattelemana.
Golfia käsikoossa
Erilaisia pelimuotoja löytyy kiitettävästi. Pelaaja voi esimerkiksi
valita yhden valmiiksi luoduista profiileista - joukossa luonnollisesti
itse Tiger Woods - ja harjoitella vapaasti golfkentillä, joita
löytyy yhteensä neljä. Tämä on nopea tapa opetella perusteet, mutta
mielekkäämpi pelimuoto on luonnollisesti uramoodi. Tätä varten täytyy
luoda oma profiilinsa. Ideana on varsin perinteisesti ottaa osaa
erilaisiin turnauksiin ja pelata paremmin kuin tietokoneen ohjastamat
golfaajat. Voittamalla saa palkinnoksi rahaa, jonka avulla voi parantaa
kolmea ominaisuutta, eli lyönnin voimaa, kontrollia ja puttausta.
Voimaa tarvitaan luonnollisesti siihen, että pallon saisi lyötyä
mahdollisimman kauas. Kontrollin avulla taas kierteiden ja spinnien
hallinta on helpompaa, ja puttaustaitoa tarvitaan varsinkin silloin,
kun pallo laskeutuu viheriölle, mutta reikä on jokseenkin hankalassa
paikassa, kuten liian kaukana tai pienen kumpareen takana. Turnausten
lisäksi voi kokeilla erilaisia skenaarioita, joissa päämääränä voi olla
esimerkiksi saada hankalasti hiekkabunkkeriin uponnut pallo sieltä pois
ja lisäksi reikään mahdollisimman pienellä lyöntimäärällä.
Voisi luulla, että analogisen ohjauksen puuttuminen tekisi
mahdottomaksi luoda toimivaa ohjausta golfpeliin, mutta N-Gagen Tiger
Woods onnistuu siinä varsin hyvin. Painamalla 5-nappia ennen lyöntiä
siirtyy kamera "taivasnäkymään", josta lyönnin suunnittelu tapahtuu.
Tekoälyn ohjastama mailapoika valitsee automaattisesti mielestään
tilanteeseen parhaiten sopivan mailan, sekä näyttää mihin pallo
kannattaisi lyödä. Pelaajan kannattaa yleensä tehdä tähän suunnitelmaan
joitakin muutoksia, sillä caddie tarjoaa aina turvallisinta
vaihtoehtoa, mutta pienellä riskinotolla voi saada parempaa tulosta
aikaan. Lisäksi mailapojan tarjoamiin ehdotuksiin kannattaa aina
suhtautua kriittisesti, koska joskus niiden mukaan lyöty pallo voi
päätyä jopa vesiesteeseen. Mailaa voi vaihtaa 1:stä tai 3:sta, mutta
kaikkein helpoiten se tapahtuu siirtämällä tähtäintä haluttuun pallon
laskeutumispaikkaan, jolloin peli valitsee automaattisesti tilanteeseen
parhaiten sopivan mailan. Tästä ylänäkymästä on vielä mahdollisuus
liikuttaa kameraa tähtäimen ja golfaajan välillä, jolloin mahdolliset
välissä olevat esteet on helppo tarkistaa. Valitettavasti kameraa ei
voi liikuttaa tähtäimestä eteenpäin lipun suuntaan, joten pelaaja ei
voi aina olla varma onko hän edes lyömässä palloa oikeaan suuntaan.
Kun suunnitelma on valmis, on aika kokeilla svingiä. Lyönti tapahtuu
painamalla ensin ristiohjaimesta alas, jolloin maila vedetään taakse,
jonka jälkeen ristiohjain suunnataan ylös pallon lyömiseksi. Kun tämän
osaa tehdä oikeassa rytmissä, on lyöntikin onnistuneempi. Lisäksi
esimerkiksi kierteisten feidien ja drawien lyönti onnistuu painamalla
ristiohjaimella vinottain haluttuun kiertosuuntaan. Analogisuuden
puuttuessa tarkkuus ei ole paras mahdollinen, mutta pienen harjoittelun
jälkeen lyönnit alkavat olla lähes täydellisiä säilyttäen silti sopivan
annoksen haastetta. Pallon lyöntiin saa tarvittaessa lisävoimaa
takomalla 3-nappia nopeasti svingin aikana. Lisäksi kun pallo on jo
lyöty, voi ilmalennon aikanakin vaikuttaa pallon kulkuun lisäämällä
palloon spinniä työntämällä ristiohjaimella halutun kierteen suuntaan
sekä painamalla nappia 3. Golfpuritanistien mielestä tämä voi olla
epärealistinen lisä muuten varsin hyvin todellisuutta mallintavaan
peliin, mutta toisaalta antaa ainakin vielä yhden taktisen edun lisää,
oli se sitten realistista tai ei.
Jos svingin onnistuminen on
tehty sopivan haasteelliseksi, on puttaaminen siihen verrattuna ehkä
liiankin helppoa. Viheriölle saavuttaessa pirtyy pallosta pieni
katkonainen viiva, joka näyttää täydellisesti sen, miten se tulee
putatessa kulkemaan ottaen huomioon valitun lyöntivoimakkuuden ja
viheriön pinnanmuodot. Niinpä pelaajan ei tarvitse kuin tähdätä niin,
että viiva menee juuri täsmällisesti reikään, jolloin puttauksessa ei
yksinkertaisesti voi epäonnistua. Ainoa varsinainen haaste tulee siitä,
että tähtäimen ollessa lähellä reikää jää ohut viiva joskus sen alle,
jolloin ei N-Gagen näytön pienuudesta johtuen voi olla varma onko pallo
menossa reikään vai ei.
Mullistavaa moninpeliä
Yksinpelattavaa löytyy siis kiitettävästi, mutta pelin ikää pidentää
huomattavasti sen tarjoamat moninpelimahdollisuudet. Samalla laitteella
voi toisiaan vastaan pelata neljä pelaajaa, jolloin N-Gage annetaan
kaverin kouraan hänen vuoronsa tulessa. Bluetooth-yhteyden avulla voi
kaksi pelaajaa pelata toisiaan vastaan omilta laitteiltaan. Mullistavaa
tosin N-Gagen Tiger Woodissa on nettipelimahdollisuus N-Gage Arenan
kautta, ensimmäistä kertaa käsikonsoleilla. Näin voi neljä pelaajaa
ympäri maailmaa pelata toisiaan vastaan. Nettipeli toimii varsin hyvin,
tosin toisten pelaajien pelaamisesta ei näe muuta kuin heidän
tuloksensa kierrosten välillä. Tämä johtunee GPRS-kaistan pienuudesta,
mutta toisaalta peli myös etenee rivakammin, kun ei tarvitse keskittyä
muuhun kuin omaan suoritukseensa. Arena tarjoaa myös normaalin
pistetilastojen tarkkailun, ja sen kautta voi avata pelattavaksi yhden
golfradan lisää sekä yhden valmiin golfprofiilin, Cedric Andrewsin.
Ulkoisesti peli näyttää kohtalaisen hyvältä. Läheltä katsottuna
maatekstuurit eivät ei ole kovinkaan tarkkoja, mutta kauempaa ne
näyttävät toki hyvältä, mikä pätee myös puihin ja pensaisiin. Muuten
ympäristöt ovat erittäin värikkäitä ja raikkaan oloisia. Ympäristön
elementtejä ei ole animoitu mitenkään, sillä esimerkiksi kovasta
tuulesta huolimatta puiden oksat tai edes reiällä oleva lippu eivät
värähdä suuntaan tai toiseen. Myrskyssä pelatessa taivaalta sentään
sataa vettä, mutta sekin näyttää pikemminkin lumisateelta. Itse
pelaajan lyöntianimaatio näyttää erittäin sulavalta, ja se onkin lähes
ainoa varsinaisesti animoitu asia koko pelissä, jos itse golfpallon
lentoa ei lasketa mukaan.
Äänimaailma on jokseenkin
keskeneräisen oloinen. Valikoiden aikana soi varsin geneerisen oloinen
musiikinpätkä, eikä tämän lisäksi musiikkia juuri olekaan, paitsi
erityisen hyvin tai huonosti pelatun kierroksen jälkeen. Ääniefektit
ovat vaisun oloisia lyöntienkin kuulostaessa synteettisiltä jopa
N-Gagen peliksi. Mukaan on sentään laitettu jonkinlaista tilaääntä
lintujen viserrysten muodossa, joskaan nekään eivät kuulosta kovin
vakuuttavilta. Äänet ovat siis muuten varsin hiotun pelin selkeästi
heikoin osa-alue.
Jos ei hole-in-one, niin ainakin birdie
Tiger Woods PGA Tour 2004 on varsin mallikas esimerkki käsikonsolille
toteutetusta golfpelistä. Siinä on omat ongelmansa, mutta ne eivät
missään tapauksessa vähennä peli-iloa. Lisäksi Nokia voi olla
tyytyväinen siitä, että se on täten lunastanut erään tärkeimmistä
Arenaa koskevista lupauksistaan, eli nettipelin. Valitettavasti
pelaajia ei ainakaan tätä kirjoittaessa löytynyt netistä montaakaan,
mutta itse tekniikka pelasi niiden harvojen testaustilaisuuksien aikana
hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.
