N-Gagella ei ole liiemmin jalkapallopelejä näkynyt. TaskuFINin aiemmin arvostelema Gameloftin Marcel Desailly Pro Soccer kärsi epäloogisuuksistaan pelimekaniikassa, ja tuotoksen ainoa kilpailija on ollut FIFA Football
-pelisarja. FIFA luottaa kotikonsoleilta tuttuun arcade-tyyliin, jossa
matseilla on tapana päättyä melko suurinumeroisiin lukemiin. Vuoden
2005 painos on jatkoa N-Gagen FIFA Football 2004:lle,
joka ilmestyi vasta kuluvan vuoden tammikuussa. Siispä seuraajan
ilmestymisestä ei ole kulunut vuottakaan, mutta tästä huolimatta sarjaa
on pystytty viemään eteenpäin.
Vuodet vierivät, FIFA pysyy
Kuten
alustuksessa tuli todettua, luottaa N-Gagen FIFA Football 2005
kolikkopelimäiseen tyyliin. Tästä johtuen varsinkaan helpoimmilla
tasoilla vastustajan puolustuksen pystyy ohittamaan turhankin helposti
parilla syötöllä taikka ristiohjainta hyväksi käyttäen pujottelemalla.
Oikean elämän futismatseihin verrattuna FIFAssa maalivahdit nousevat
erityisen suureen osaan ihmepelastuksiensa takia; tosin tämä on
kuulunut jo pitkän aikaa pelisarjan konseptiin.
Muihin EA Sportsin futispeleihin verrattuna N-Gagen FIFAa voisikin
kutsua riisutuksi versioksi. Kotikonsoleilta tutut hienoudet ovat
poissa, mutta tämä ei kuitenkaan estä peliä olemasta viihdyttävä.
Syötön ja vedon lisäksi taskuversiossa onnistuvat vain juoksut,
läpisyötöt ja keskitykset, mutta jo näillä avuilla pärjää hyvin.
Lisäkikat saattaisivat vain sekoittaa pelaajaa, sillä lähes koko
toimintanäppäinten kirjo on jo käytössä. Pääasiassa kontrollit ja
näppäinasettelu ovat vuoden 2005 mallissa kohdallaan, mutta karvaus- ja
laukaisutoimintojen piilottaminen saman napin alle ihmetyttää. Usein
nimittäin pelaaja yrittää ottaa palloa pois vastustajalta ja vahingossa
heti perään potkaisee pelivälineen kohti vastustajan maalia.
Valitettavasti näppäinasetuksia ei voi muuttaa pelissä, joten valmiiksi
päätettyihin nappeihin on tyytyminen.
Puitteet hanskassa, kuten aina
Uuden FIFAn lisenssin laajuus on huikaiseva. Pienelle MMC-kortille on
pystytty mahduttamaan yli 10 000 pelaajan tiedot, 20 liigaa sekä läjän
maajoukkueita Suomea myöten. Tiedot ovat hyvin kohdillaan, tosin
maajoukkueiden pelaaja listoilla on pienempiä ja vähän suurempia
virheitä. Esimerkiksi Suomen maajoukkueesta tuttu Joonas Kolkka pelaa FIFAssa ensisijaisesti keskushyökkääjänä, vaikka hänet tunnetaan paremmin laiturin taidoistaan.
Pelimuodot keskittyvät ennen kaikkea seurajoukkueiden ympärille. Toki
maailmanmestaruusturnausten ynnä muiden sarjojen pelaaminen onnistuu
maajoukkueillakin, mutta ura- ja haastemoodeja tahkotaan
seurajoukkueilla. Jälkimmäinen pelimuoto onkin melko mukava lisä
FIFA-sarjaan. Siinä pelataan tosielämästä tuttuja pelitilanteita,
joissa tulee pystyä kääntämään tappioasema voitoksi tai kyetä
rökittämään vastustaja oikein kunnolla. Haasteet ovat mukavan lyhyitä,
ja ne toimivat hyvänä välipalana muiden pelimuotojen lomassa.
Oikeastaan ainoa suurempi valituksen aihe on se, että myös vuosien
takaiset ottelut pelataan vuoden 2004 kokoonpanoilla. Näin esimerkiksi
legendaarinen Mestarien liigan finaali Manchester United - Bayern
München on tunnelmaltaan hieman lattea.
Haastepelimuodon ohella uramoodi on FIFAn mielenkiintoisinta antia.
Siinä pelaajan vastuulle annetaan oman joukkueen luotsaaminen viiden
vuoden ajan. Peli antaa pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteet, jotka
tulisi pyrkiä täyttämään. Oman lisämausteensa soppaan vielä tuo
erikoiset pisteet, joita saa otteluiden voittamisesta sekä erilaisten
muiden ehtojen täyttämisestä. Esimerkiksi vähintään kolmen maalin
voitto ja oman pään puhtaana pitäminen tietävät pelaajalle lisätuohta.
Kun oma pistepussi on karttunut tarpeeksi, annetaan mahdollisuus
kehittää pelaajien kykyjä. Yleisen fysiikan parannuksen lisäksi voi
harjoittaa myös hyökkääjien, keskikenttäpelaajien, puolustajien ja
maalivahtien taitoja.
FIFAssa on edellisvuoden malliin verrattuna parannettu moninpeli. Tällä
kertaa kahden sijaan korkeintaan neljä pelaajaa voivat ottaa mittaa
toisistaan. Bluetoothin välityksellä toimiva moninpeli on hauska lisä,
eikä lähiverkossa pelatessa esiinny tökkimistä. Valitettavasti N-Gage
Arenalla ei voi pelata matseja ihmispelaajia vastaan, mutta toisaalta
tämä on ymmärrettävää GPRS:n rajatun kaistan takia. Arenalla riittää
tästäkin huolimatta tietyssä määrin puuhasteltavaa, joskin verkkopeli
on FIFAssa lähinnä kosmeettinen ominaisuus. Verkossa voi nimittäin
katsella vain toisten maaliuusintoja sekä ladata omia maalejaan muiden
nähtäväksi. Lisäksi uramoodin tilastotiedot voi antaa Arenalla muiden
nähtäväksi.
Eteenpäin on menty
Pelisarjaa on viety graafisesti eteenpäin: animaatiot näyttävät entistä
sulavammilta ja ulkoasu on miellyttävän näköinen. Presentaatiossa olisi
toki parantamisen varaa, mutta toisaalta taskupeleissä tämä ei ole
aivan yhtä olennaista kuin kotikonsoleilla. Ymmärrettävästä syystä
myöskään kasvoja ei pysty N-Gage-versiossa erottamaan, eikä eri
pelaajille ole luotu omien potkutekniikoiden kaltaisia yksilöllisiä
ominaisuuksia. Pelin äänimaailma ei yllä aivan parhaalle mahdolliselle
tasolle, sillä matseissa taustalla mölyävät fanit eivät onnistu
vakuuttamaan. Valikoissa taustalla soiva musiikki on sitä vastoin
leppoisaa ja tyylilajien kirjo on mukavan leveä. EA Sportsille tuttuun
tyyliin kappaleet ovat lisensoituja, eikä jäljessä ole juuri
valittamista.
FIFA Football 2005 on onnistunut jatko-osa. Peli on kehittynyt
edelliseen versioon verrattuna, ja tuotos sopii mainiosti taskupeliksi
rennon kolikkopelimäisen tyylinsä takia. N-Gagen Marcel Desailly Pro
Soccer lyödään lähes jokaisella osa-alueella, vain äänimaailma onnistui
vakuuttamaan Gameloftin nimikkeessä FIFAa paremmin Vaikka arcademainen
tyyli on tiettyyn rajaan asti eduksi futispeleille, saattaa se
ylittyessään tuntua pelimekaniikassa pinnallista. Juuri syvyyttä jääkin
FIFAssa kaipaamaan. Lisäksi N-Gage-versio ei pysty tarjoamaan
pelisarjaan kotikonsoliversiot mukaan lukien oikeastaan mitään uutta.
N-Gage Arena on loppujen lopuksi melko turha lisä ja haastemoodi tuli
tutuksi jo edellisvuoden mallissa. Lyhykäisesti sanottuna FIFA Football
2005 tekee asiat varmaksi ja hyväksi havaitulla tavalla, mutta
toisaalta kyseessä on melko yllätyksetön pelikokemus.
