Saarella tavataan
Kovinkaan moni ei ole varmaan kuullut suomalaisesta Mugsters-pelistä, jonka takana on pääasiassa yksi pelintekijä, turkulainen Riku Tamminen. Sooloprojektista startannut hulluttelu on tosin saanut tukea legendaariselta Team17:lta, kun brittijulkaisija nappasi Reinkout-studion siipiensä suojaan noin vuosi sitten. Yläviistosta kuvattu Mugsters antaa pelaajalle vapaat kädet ratkoa fysiikkapohjaisia pulmia samalla, kun päästelee joukon kaksipäisiä vastuksia päiviltään. Jokaisessa kentässä on kolme – tai itse asiassa neljä - tavoitetta: Pelasta ihmiset, kerää kristallit, suorita kenttäkohtainen tehtävä ja pakene vielä hengissä paikalta. Yksinkertaista mutta parhaimmillaan hulvattoman hauskaa.
Kampanja jaetaan 25 saareen, jotka on läpäistävä kukistaakseen ulkoavaruuden vieraat. Pikkuruinen sankari kirmaa värikkäissä ympäristöissä juosten ja pomppien. Nyrkit riittävät vielä lähitaistelussa yksittäisiä vastuksia vastaan, mutta auta armias, jos vastaan tulee lentävä lautanen tai epämääräinen, lähietäisyydellä räjähtävä otus. Silloin tarvitaan hoksottimien lisäksi räjähtävää voimaa. Kentät ovat kannettavien ruutitynnyrien lisäksi täynnä erilaisia kulkupelejä, joita voi hyödyntää taistelussa.
Kuskille paikka
Sporttinen henkilöauto on kiikkerä mutta nopea, kun taas puskutraktorissa on hitaudestaan huolimatta voimaa enemmän kuin pienessä kylässä. Kaasu pohjaan, keula kohti bensasäiliötä ja kyydistä pois täydessä vauhdissa. Lopputulos on kätevä auto-ohjus. Pelaaminen on yhdistelmä fysiikkapohjaisia pulmia, nopeita reaktioita ja hulluttelua. Vanha jääkärien hokema ”Täällä ei itketä, täällä ei surra. Iske ja murra” kuvastaa Mugstersin kieliposkella tapahtuvaa, hervotonta toimintaa. Tehtäviä voi lähestyä yleensä kahdella tapaa: rauhassa taktikoiden tai päättömästi koheltaen. Molemmissa lopputulos on usein kuolema hymyillen. Itsensä räjäyttäminen ei ole ollut pitkään aikaan näin hauskaa.
Lisäksi tarjolla on lentokoneita, kuumailmapalloja ja helikoptereita, joilla suoritetaan lopullinen pako saarelta, kunhan tavoitteet ovat suoritettuna. Vihreitä kristalleja lojuu ympäri maita ja mantuja, ja osan luokse pääseminen muodostaa oman puzzlensa. Tehtäväalueita rajataan kallioilla, seinillä ja ovilla. Seinät on tehty rikottavaksi, mutta ovien suhteen pitää ensin paikallistaa oikea vipu taikka painike.
Kaverille kanssa
Koko kampanja on pelattavissa samalta sohvalta kaverin kanssa. Ruutua ei jaeta kahtia, vaan kamera vetäytyy kauemmas, jos parivaljakko erkanee etäämmälle toisistaan. Yhteistyö on voimaa, mutta huonosti koordinoidut tempaukset saattavat saada nautittavia ja fataaleita ketjureaktiota aikaan. Kenttien läpäisy avaa Time Trial -pelimuodon, jolloin taistoa käydään niin vihulaisia kuin myös muun maailman tulostauluja vastaan. Tekemistä Mugstersin kampanjassa riittää muutamaksi illaksi, jonka jälkeen suorituksiaan voi viilata omaan tahtiin.
Pieniä murheitakin on. Invert-vaihtoehto puuttuu kokonaan ohjainasetuksista, ja pelastettavien ihmisten tekoäly (tai oikeastaan sen puute) kiusaa tavoitteiden saavuttamista. Pikku-ukot jumittavat tuon tuosta kallion kulmissa tai eksyvät porukasta kriittisellä hetkellä. Kavereiden kuoleminen aivottomuuteen turhauttaa, mutta onneksi tehtäväalueet ovat pääasiassa kompakteja. Uudelleenyrittämisen kynnys on hyvin matala – ja toisaalta epäonnistuminen on osa pelin viehätystä. Fysiikkapohjaisena pelinä räjähdykset saavat myös ajoittain outouksia aikaan.
Kotimaista laatua
Mugsters erottuu graafisesti edukseen, kiitos värikkään ulkoasunsa. Varsinkin punaista väriä käytetään rohkeasti läpi kenttien, ja sarjakuvamainen ulkoasu sopii hulluttelevaan yleisfiilikseen. Tarkkaavaiselle on tarjolla myös pieniä yksityiskohtia: sankari jumppaa ja tanssii paikoillaan, jos ohjaimen laskee hetkeksi alas. Audiopuoli koostuu paukkeista, räjähdyksistä, ufojen surinasta ja painostavasta ambient-ääniraidasta.
Kaiken kaikkiaan Tammisen indieuutuus on ilahduttava tuttavuus. Mugsters on juuri sopivaa, pienissä erissä nautittavaa kesäpelaamista – yksin tai yhdessä – jonka pääpaino ei ole vakavassa suorittamisessa. Vielä kun tekoälypuolta saataisiin hieman viilattua fiksummaksi, niin Reinkoutin (raincoat) kannattaa suojautua suosiosateelta.
Haastattelussa Riku Tamminen – mies Mugstersin takana
Yhden miehen projektista alkanut Mugsters sai alkunsa autoilusta, ja ajatuksesta luoda jotain nopeasti omaksuttavaa. Pitkä kehitysprosessi palkittiin sopimuksella Team17 kanssa, mikä vapautti suomalaiskehittäjän päivätyöstään ja antoi mahdollisuuden keskittyä vain pelin viimeistelyyn. Yhteistyö brittijulkaisijan kanssa alkoi hieman yllättäen.
- Postasin paljon gif-animaatioita Twitteriin, lähinnä #screenshotsaturday-tagilla, ja reilu vuosi sitten Team17 bongasi pelin sieltä. Aika nopeasti löydettiin yhteinen sävel, Tamminen kertoo.
Mutta mitä ihmettä Mugsters sitten tarkoittaa? Edes kehittäjä ei halua määrittää termin tarkoitusperää.
- Nimen keksiminen on vaan niin pirun hankalaa. Sanana ”mugsters” soljuu mukavasti, mutta se sopii myös tavallaan kuvaamaan joko kaksipäisiä vihollisia tai itse pelaajaa.
Värikäs maailma on yksi Mugstersin vahvuuksista. Ajettavuuden suhteen pelistä paistaa läpi vanhojen, ylhäältä päin kuvattujen Grand Theft Autojen vaikutus. Esikuvat löytyvät yllättäen myös kotimaasta.
- Jukka Jäkälän Rally-Sport on vaikuttanut paljon. Partikkeleiden ja värien – mutta myös meiningin takana – on vanhat Kelju K. Kojootti ja Looney Tunes -piirretyt. Mugsters on parhaimmillaan ongelmanratkontaa yhdistettynä hullutteluun.
Julkaisun kynnyksellä Tamminen on tietenkin kiireinen mutta samalla myös tyytyväinen mies.
- Fiilikset on hyvät! Vihdoin saadaan peli julkaistua ja vieläpä monelle alustalle, mistä tietenkin suurin kiitos kuuluu Team17:n väelle. Heidän tukensa on ollut korvaamatonta, eikä tätä olisi saatu valmiiksi ilman tiimin apua.
- Mugstersin lisäsisällöstä ei vielä ole mitään konkreettista kerrottavaa, mutta kovasti pelin parissa vielä työskennellään. Ja nautitaan helteistä, Reinkoutin onnellinen turkulainen päättää.
Mugsters julkaistaan 17.7. PlayStation 4:lle, Xbox Onelle, PC:lle sekä Nintendo Switchille.
