Nimikkeessä päästään suunnittelemaan oma pyörä tai hyppäämään tosielämästä tuttujen kulkupelien selkään, mikä kuulostaa varsin mukavalle. Mutta jotain uupuu.
Pumppaa, pumppaa, pumppaa vaan
Pumped BMX Pro on sivusuunnasta kuvattu peli, jossa tehtävänä on kuljettaa pyöränsä erilaisten hyppyjen sekä ramppien läpi maaliin. Konsepti on tuttu muun muassa kotimaisesta Trials-sarjasta. Tarjolla on kuuteen settiin jaetut 60 kenttää, jotka aukeavat suorittamalla haasteita aiemmissa koitoksissa. Pelkkä maaliin asti selviäminen ei riitä, vaan matkan varrella pitää tehdä temppuja enemmän kuin laki sallii.
Mikäli on mobiilipelinsä pelannut, tuntuu Pumped BMX Pro kovin tutun oloiselta. Kyseessä on käytännössä paranneltu versio Pumped BMX 3 -mobiilinimikkeestä, joskin soppaan isketään paranneltu ulkoasu ja uudet valikot. Tämän lisäksi mukaan on ympätty kasa ammatti-BMX-taitureita, joiden muodossa teloa itseään. Tästä tuotoksen tittelissä oleva Pro-sana. Asiaan vihkiytyneet tunnistanevat monet hahmot sekä pyörämerkit nimeltä.
Lähde sääkin pyöräradalle jumppaamaan
Jo ensimmäinen tutoriaali ärsyttää sukat jalasta. Ohjeet ilmestyvät näkyviin ja katkaisevat itse suorittamisen juuri silloin, kun namiskoja pitäisi painaa. Takkuinen tutoriaali ei ole kovinkaan hyvä ensikosketus peliin.
Kun tämä ärsyttävyys on ohi, päästään käsiksi itse asiaan. Ensimmäinen kenttäsetti esittelee pelaajalle yksinkertaisia hyppyjä sekä haasteita. Pelaajan suoritus radalla palkitaan tähdillä, minkä lisäksi tarjolla on neljä tehtävää suoritettavaksi per kenttä. Haasteet edellyttävät useimmiten tiettyjen temppujen suorittamista, joskin alkupään koitoksissa pelkkä maallin asti selviäminen antaa suoritusmerkinnän. Mitä enemmän tähtiä ja tehtäviä suoritettu, sitä lähempänä seuraavan kenttäkokonaisuuden avaaminen on.
Pelinä Pumped BMX Pro ei ole sieltä helpoimmasta ja anteeksiantavimmista päästä. Mikäli pelaajan vauhti hiipuu hitusenkin vaikkapa huonon laskeutumisen takia, ei maaliin pääseminen tule onnistumaan. Kun mukaan tulevat vielä vaateet tehdä haastavampia kommervenkkejä, on pelaajalla tiukat paikat. Onneksi kaikkia haasteita ei tarvitse hoitaa saman suorituksen aikana, vaan eri vaateet voi täyttää useamman yrityksen aikana.
Iso plussa pitää antaa sille, että kenttien aloittaminen alusta on nopeaa. Yksi napinpainallus ja suorituksen voi nollata ilman lataustaukoja tahi muuta odottelua.
Jotain tästä uupuu
Vaikka Pumped BMX Prossa on kaikki palikat oikeilla kohdillaan, on siinä yksi iso negatiivinen osa-alue. Nimikettä ei näet ole hauskaa pelata.
Virheisiin ei ole varaa ja kun tarjolle tuodaan enemmän ja entistä vaativampia temppuja, saa niitä suorittamalla sormet kyynärpäitä myöten solmuun. Asiaa ei auta, että usein halutun manööverin suorittaminen ei usein ota onnistuakseen. Temput valitaan tökkäämällä oikeaa analogitattia haluttuun suuntaan, mutta koska valikoimaa on jokaisessa kahdeksassa suunnassa, onnistuu tökkäys menemään usein väärään osoitteeseen.
Lisää valikomaa saadaan painamalla hartiapainikkeita ja aktivoimalla kaksi eri tempputasoa. Näitä namiskoja pääsee painamaan usein, sillä valinta palaa takaisin perustasolleen joka kikan jälkeen.
Graafisesti meno ei saa sanomaan suuriakaan ylisanoja. Ratojen taustalla on kyllä pienimuotoista liikettä muun muassa erilaisten eläinten muodossa, mutta muuten ei tarjolla paljoa merkillepantavaa. Hahmot ovat puolestaan liiankin simppelin näköisiä karikatyyrejä. Musiikkipuoli ei anna sekään aihetta kehuihin. Kuten todettua, kentät jaetaan kuuteen eriteemaiseen settiin. Jokaisen teema on varustettu yhdellä ainoalla kappaleella, joka soi joka ikisessä tehtävässä. Jatkuvasti. Rillutuksiin kyllästyy näin ollen nopeasti.
Yksi perin ärsyttävä suunnittelumoka koskee valikoiden avaamista ja sulkemista. Temput ja kenttien vaatimukset avataan näkyville yhdestä napista ja suljetaan puolestaan toisesta. Miksi tähän ei olisi voinut käyttää samaa painiketta? Tämä hölmö laiminlyönti aiheuttaa turhia napinpainalluksia läpi pelin. Pieni asia, mutta sitäkin ärsyttävämpi.
Kumi puhki ja kuski ojassa
Pumped BMX Pro olisi noin periaatteessa hyvä nimike, sillä sen peruspalaset ovat näennäisesti kunnossa. Nimikettä ei vain ole kovin hauskaa pelata, sen musiikkiraita on varsin rajallinen, eikä ulkoasukaan saa puolelleen. Tuotos olisi varmasti hyötynyt kaksinpelistä, mutta tarjolla ei ole kuin soolokivaa.
On sitä huonompiakin pyörällä tasapainoiluun ja pomppimiseen keskittyviä pelejä. Mutta on sitä parempiakin.
