Haarautuvia narratiivisia pelejä riittää, mutta harva menee yhtä syvälle kuin As Dusk Falls.
Tarina kahdesta perheestä
Europpalaisten tarinapelien kruunaamaton kuningas Quantic Dream ei ole julkaissut vuosiin uusia nimikkeitä, mutta sen sijaan studiosta karanneiden työntekijöiden perustama Interior Night jatkaa samoilla kunniakkailla linjoilla. As Dusk Falls on kunnianhimoinen, ihmisnäyttelijöillä toteutettu tarinapeli. Tapahtumat käynnistyvät Arizonan autiomaassa, jossa kahden perheen tiet risteävät.
Walkerien perhe on läpikulkumatkalla, kun auto-onnettomuus pakottaa heidät jäämään yöksi paikalliseen motelliin. Ajoitus on kuitenkin onneton, sillä Holtien punaniskaperhe on päätynyt pakomatkallaan hiljaiseen motelliin, jonka asukkaat jäävät panttivangeiksi. Tapahtumat kuvataan televisiosarjamaisesti leikattuna muutaman päähenkilön näkökulmasta: Walterien perheenisän Vincen, Holtin perheen kuopuksen Jay Holtin sekä myöhemmin aikuiseksi kasvaneen Zoe Walkerin vinkkelistä.
Tarina on jaettu kuuteen lukuun, joista ensimmäiset kolme ovat toiminnantäyteistä panttivankidraamaa, jälkimmäiset kolme taas kuvaavat tapahtumien jälkiseurauksia lähitulevaisuudessa sekä vuosien päästä. Miten traumatisoitunut Zoe pystyy käsittelemään asioita mielessään? Jääkö kummastakaan perheestä tai motellin henkilökunnasta ketään eloon kyvyttömien paikallispoliisien ristitulessa?
Kaupungin kämäisimmät kytät
Yksittäinen läpipeluukerta kestää vain kuutisen tuntia. Tosiasiassa sisältöä on runsaasti enemmän, sillä tarina haarautuu poikkeuksellisen runsaasti. Läpipeluuarvoa riittää, varsinkin jos ensimmäisellä peluukerralla onnistuu sössimään puolet hahmoista tuonpuoleiseen. Osa haarautumiskohdista ilmoitetaan pelaajalle eksplisiittisesti, mutta myös onnistumiset reaktiotesteissä tai muissa valinnoissa voivat työntää kohtaloa uuteen suuntaan.
Laatua parantaa mainiot näyttelijät, jotka on elävöitetty sarjakuvamaiseen tyyliin. Grafiikka ei ole täysanimoitu, vaan hahmot liikkuvat pätkittäin, ikään kuin sarjakuvan ruutu kerrallaan. Ääninäyttely on niin ikään korkeatasoista, ja bonuksena myös suomi löytyy tekstitysvaihtoehdoista. Yhdistelmä osaavia näyttelijöitä ja otteessaan pitävää juonta maistuvat makoisalta!
Osa hahmoista on kunnon keljuja. Kylän korruptoitunut sheriffi ei ole pätkän vertaa kiinnostunut panttivankien kohtalosta, vaan keskittyy jahtaamaan motellissa sijaitsevia paljastusdokumentteja. Holtin perheen pikkunilkit taas ovat esimerkillisiä ääliöitä, joista kaikkien ei toivo selviävän. Heidän motiivejaan tosin avataan tarinan mittaan, mikä selittää epätoivoiseen tilanteeseen päätymistä.
Kontrollit on suunniteltu selkeästi konsolit edellä. Reaktiotestit ovat hyvin helppoja rämpytystestejä, joiden toiminnot ovat helppoja ja reaktioajat pitkiä. Tyriminen voi olla kohtalokasta, joten luultavasti ratkaisu miellyttää kasuaalipelaajia. Paikoin ruudulta on etsittävä hotspoteja, mikä on hiirellä huomattavasti helpompaa kuin peliohjaimella.
Mukaan on natiivisti integroitu mielenkiintoinen Twitch-yhteensopivuus, jossa kuulijoita voi osallistaa äänestysten avulla valintojen tekemiseen. Mielenkiintoinen innovaatio, vaikka en yhtäkään mekanismia aktiivisesti käyttävää striimiä onnistunutkaan löytämään.
Mielenkiintoiset valinnat
As Dusk Falls on ihanalla tavalla synkkää draamaa. Lähes kaikki hahmot voivat kuolla tai selviytyä riippuen pelaajan ratkaisuista. Tutkittuani läpäisyn jälkeen läpipeluuohjeita olin yllättänyt siitä, että olin valinnoillani onnistunut selviytymään lähes ideaaliin tilanteeseen, jossa Walkerien perhe pysyi paitsi elossa, myös yhdessä. Todella ärsyttävästi juonen kappaleita jätetään ilmaan, mikä saattaa indikoida lisä- tai jatko-osia. Kyseessä voi olla periaatteessa myös taiteellinen ratkaisu, mutta erityisesti viimeinen kohtaus on todella harmittava cliffhanger.
Uskon graafisen sarjakuvaratkaisun ärsyttävän monia, mutta itselleni se asettuu positiivisesti taiteen ja tekotaiteen rajamailla sijaitsevan haamuviivan hyväksyttävälle puolelle. Monissa peleissä pilkan kohteena on helpoin vaikeusaste, "tarinatila", joka on tällä kertaa jatkuvasti päällä ilman mahdollisuutta kasvattaa vaikeutta. Teknisesti pelaaminen on hyvin helppoa, mutta vaikeus syntyy kuuluisista mielenkiintoisista valinnoista. Kymmeniä kertoja kyseessä on elämän ja kuoleman kysymys.
Valintojen seuraukset voivat vaikuttaa pitkälle juonessa, ja ne tuodaan selkeästi esille luvun lopussa esitetyssä tarinanäkymässä. Kyllä tästä Quantic Dreamin hengen tunnistaa!
