Ystävällinen naapurusto
Pidän todella paljon peliä varten luodusta vaihtoehtoisesta Hämis-maailmasta. Peter Parker on toiminut Hämähäkkimiehenä jo jonkin aikaa, koulut on käyty ja hän on hieman varttuneempi hahmo. Silti peli naulitsee varsinkin hänen persoonansa täysin, ja verkkoveikon letkautukset saavat pelaajan hykertelemään. Peterin kasvot tosin kokivat uudistuksen Remastered-versiossa. Ilmeisesti pelinkehittäjät painivat saman dilemman kanssa kuin sarjakuvienkin tekijät: Pitäisikö Peterin antaa kasvaa aikuiseksi vai tulisiko hänet pitää ikuisesti teininä?
Myös muiden hahmojen persoonat ovat onnistuneet loistavasti, oli kyse sitten pahiksista tai Peterin läheisistä. Mary Janea on muutettu hahmon alkuperäisestä sarjakuvapersoonasta eniten, mutta se ei ole mikään yllätys. Alkuperäinen MJ kun oli bilehile ja myöhemmin supermalli, joten nykypäivänä hänen persoonaansa muokataan eri medioissa ymmärrettävästi hieman uuteen uskoon – muutoin moderni Mary Jane olisi luultavasti seuraajia kalasteleva Instagram-malli.
Ja mitäpä olisi Hämispeli ilman J. Jonah Jamesonin jatkuvaa aggressiivisen humoristista parjaamista. Vanha siilipää on ottanut estradikseen sosiaalisen median, jonne hän lataa jatkuvasti podcasteja mustamaalatakseen naapuruston ystävällistä seinäkiipijäämme. Se, onnistuuko hän saamaan sanoilleen painoa, riippuu pelaajasta: Mikäli et onnistu peittoamaan perus rötöstelijöitä ja pelastamaan tavan tallaajia, Jameson tulee käyttämään häviötä päähahmoa vastaan. Jos pelaaja taas onnistuu, joku Hämiksen pelastamista Jamesonin kuulijoista pistää tälle puhelimitse jauhot suuhun.
I want to be a part of it – New York, New York
Tällaisissa teoksissa avainasemissa ovat sutjakat pelimekaniikat ja hyvä miljöö. Näilläkin osa-alueilla onnistutaan loistavasti. Sekä taisteleminen että pitkin kaupunkia sinkoilu tuntuu luontevalta, monipuoliselta ja yleisesti vaivattomalta. Mutta ilman sopivaa ja mielenkiintoista ympäristöä kaupungilla hyppely voisi äkkiä alkaa maistumaan puulta. Näin ollen en voi painottaa liikaa kuinka hienosti New York on toteutettu. Kaupunki on mallinnettu hyvin pitkälti reaalimaailman lokaation perusteella ripotellen sarjakuvista tuttuja paikkoja sinne tänne.
Paikka tuntuu eletyltä ja todelliselta, jopa arkipäiväiseltä vapaan vaeltelun aikana. Maisemia jää jatkuvasti pällistelemään ja ihailemaan ja ne suorastaan kerjäävät räpsimään valokuvia itsestään. Hämis tarvitsee luonnollisesti rakennuksia liikkuakseen, joten siirtyminen kaupunginalueelta toiselle tuntuu myös fyysisesti eikä vain näy. Matkan taitto on vaivattominta suurten pilvenpiirtäjien keskellä, kun taas matalampien talojen alueilla verkkoveijari sujahtaa aivan jalankulkijoiden päiden yläpuolelta matkaansa taittaessa. Keskuspuiston alueella homma menee jo melkein hassutteluksi.
Kaupunkiin on ripoteltu myös kosolti erilaisia kerättäviä, jotka ovat yllättävän hauskoja. Hämis on esimerkiksi uransa aikana ripotellut ympäriinsä selkäreppuja, joista löytyy viitteitä siihen, mitä kaikkea varttuneempi Peter on uransa aikana ehtinyt tehdä. Pelaaja pääsee myös virittäytymään Peterin vanhan rakkaan harrastuksen, valokuvaamisen, pariin ottamalla kuvia sekä aidoista että fiktiivisistä lokaatioista. Enkä olisi ikinä uskonut, että pulujen kiinni ottaminen Hämiksenä olisi näin hupaisaa.
Esimerkillinen PC-porttaus
Laitevaatimuksista puhuttaessa Hämiksen PC-versio toimii yllättävän heikollakin koneella. Seittisinkoilussa on tärkeää, että peli pyörii tasaisesti, joten suosittelen säätelemään grafiikka-asetuksia toiminta päällimmäisenä mielessä. Peli näyttää kauniilta joka tapauksessa, mutta tehokkaammat myllyt luovat enemmän RTX-heijastuspintoja ja valoheijastuksia esimerkiksi ikkunoihin ja maassa oleviin vesilätäkköihin. Myös näytöille ja tv-ruuduille löytyy paljon asetuksia, joten jos omistat viimeistä huutoa olevan PC:n ja kaapin kokoisen TV:n, luvassa on todellista silmäkarkkia kun Hämis juoksee kohtisuoraa ikkunaseinää pitkin ylös, ja talon pinta peilaa kaiken ympäristön.
Valikoista löytyy kaikki asetukset, mitä tietokonepelaaja voi vain kaivata. Ennen julkaisua pelissä oli joitain bugeja. Suurin osa niistä siivottiin pois julkaisun yhteydessä tulleessa patchissa ja loputkin näyttävät kadonneen nyt, kun julkaisusta on kulunut tätä kirjoittaessani vajaa viikko. Ainoat kerrat jolloin olen huomannut pelin takkuilevan sijoittuvat ihmeellisesti kohtiin, joissa pelataan Peterinä ja jutellaan ihmisten kanssa. Hämmentävää, mutta juuri noissa kohdissa pienellä takkuamisella on vähiten merkitystä, ja uskon että nuokin mutkat saadaan vielä suoriksi. Kaikkinensa todella onnistuneesti tehty PC-portti Nixxes Softwarelta.
"Excelsior!" kuten Stan Lee sanoisi
Sarjakuvanörttinä minun pitäisi kai olla todella kriittinen tätä teosta kohtaan, ja taidan ollakkin, mutta minkäs teet – lopputulos on yksinkertaisesti loistava. En oikeastaan halua sanoa tarinasta juurikaan mitään kahdesta syystä: Ensinäkin konsolipelaajat ovat jo pelanneet juonen läpi vuosia sitten, ja toisekseen kaltaisilleni PC-pelaajille en halua spoilata tarinasta yhtään mitään. Sanon vain, että se on todella hienosti laadittu Hämähäkkimies-tarina, joka vetää vertoja hyville sarjakuvaeepoksille ja pesee useammankin elokuvan juonen mennen tullen. Virkistävästi mukana on myös pahiksia ja hahmoja joita en osannut odottaa. Ja tietysti todella paljon erilaisia hämispukuja joiden mukana tulee erilaisia erikoiskykyjä. Peli sisältää myös kaikki lisäsisällöt, ja vinkki vitosena vasta nyt tuotteeseen tutustuville: pelatkaa nuo DLC:t vasta pääpelin jälkeen. Ne sisältävät spoilereita pääjuonesta.
Marvel’s Spider-Man: Remastered on verrattoman hauska ja jännittävä toimintaseikkailu, jota voin kirkkain silmin suositella oikeastaan kenelle tahansa. Syksyllä tiedossa on lisää saman tyyppistä, kun Miles Morales pomppii PC:lle vielä tarkemmin tuntemattomana ajankohtana.
