Ensivaikutelma Garfield Lasagna Partysta aiheutti väistämättömän ajatuksen, että kyseessä on pelkkä Karvisen vaatteisiin puettu Mario Party Superstars. Tunnin tai kahdenkaan päästä ajatus ei ollut kauheasti muuttunut, mutta siis hauskaahan meillä oli. Jaoin pitkän viikonlopun Xbox-tuokion lukion ensimmäistä luokkaa käyvän nuorimmaisen lapsemme kanssa. Hän tietää vallan hyvin, kuinka rakkauteni Karviseen on säilynyt pienestä saakka, ja olikin innoissaan testailemassa minipelipotpuria kilpailullinen verenmaku suussa. Itse en luonnollisesti suostunut tekemään mitään muilla hahmoilla kuin Karvisella, joten hänelle jäivät valittaviksi Osku, Arlene tai Misu. Loput kaksi paikkaa täyttivät tekoälyvastukset, jotka voittivatkin mittelön surkean usein.
Pelkkiä minipelejä, joita on muuten jumalattoman paljon, Garfield Lasagna Party ei toki sisällä. Digitaalisen pelilaudan (aivan Mario Partyn tapaan) ruudut johtavat erilaisiin tapahtumiin ja ultimaattisena tavoitteena on kahmia eniten lasagnea. Lautapelistrategian osalta Garfield Lasagna Party on suhteellisen simppeli: Heitä noppaa niin paljon kuin ikinä kykenet. Pelin kulkuun vaikuttavia esineitä voi napsia, jos on tarpeeksi massia. Banaaninkuorilla sun muilla härpäkkeillä voi joko edistää omaa taivaltaan tai häiritä vastustajan etenemistä.
Jotkut kolmestakymmenestäkahdesta minipelistä ovat valitettavan tutun oloisia. Hyvänä (tai huonona) esimerkkinä lumipallon pyörittely, joka muistuttaa erehdyttävästi Mario Party Superstarsin Snowball Summitia. Jokaista minipeliä voi pelata erikseen Lasagna Challenge -tilassa.
Garfield Lasagna Party ei siis sisällä minkäänmoisia opeteltavia erikoisliikkeitä tai vaihtuvia taktiikoita, ei edes pelilaudan muunnelmia, joten äkkiä kuvittelisi kaiken olevan sujuvaa ja nopeatempoista. Peli kuitenkin toistaa itseään jatkuvasti selittämällä yhä uudestaan ja uudestaan, mitä mikin esine tekee ja kuka on milloinkin johdossa. Alun sekavuuden jälkeen tämä alkaa käydä puuduttavan turhauttavaksi.
Garfield Lasagna Party on lyhyesti kuvailtuna kokoelma minipelejä ja todella pitkän mutkan kautta Karviseen liittyviä ideoita. Lyhyeksi partypeliksi brändätty kokonaisuus kestää hämmentävän kauan ja voittajan kruunaaminen tapahtuu ihan puskista. Miinusta satelee myös helppokäyttöisyystoimintojen puutteesta, sillä oikeastaan mitään aspektia ei pääse säätelemään. Myös tekoälyvastusten omituisen satunnainen vaikeusaste suorastaan ärsyttää toisinaan, puhumattakaan ohjaamisen bugeista, jotka johtavat useimmiten lopulta pelin häviämiseen AI-vastukselle.
Kaltaiselleni 40-vuotiaalle Karvisfanille Garfield Lasagna Party on ihan hauska lisä kokoelmiin, mutta siinäpä se. Lukiolaisen hauskuusasteikolla Karvisen lasagnejuhlat jäivät kevyesti Mario Partyn alle.
