Nixxes teki sen taas
Niinhän siinä kävi, että pitkä odotus palkitaan jälleen kerran. Ghost of Tsushima saapui hiljattain PC-poppoon päiviteltäväksi. Teoksesta tuli alunperin julkaistaessa kova hitti, ja tuntuu siltä, ettei tietokoneen käyttäjissäkään ole kovin montaa ihmistä, joka tätä ei olisi vielä pelannut. Itse kuulun kuitenkin kokemattomien vähemmistöön, ja olin todella iloinen, kun sain vihdoin tämänkin teoksen testattavakseni.
Käännöstyöstä vastaa Sonyn luottofirma Nixxes, joka tekee jälleen kerran työnsä oikein hienosti ja tarjoilee vallan mukavasti toimivan paketin. Tietokoneversio tuo tullessaan jo tutuksi käyneet kasvonkohotukset: PC:lle optimoidut grafiikat, parannellun suorituskyvyn ja ultraleveän näytön tuen. Tämä on toki Director’s Cut -versio, eli paketista löytyy myös kaikki lisäsisältö.
Laitevaatimuksetkin ovat aika tuttuja jo esimerkiksi Spider-Manin käännöksestä. Peli pyörii niin sanotusti perunallakin, mutta mitä enemmän myllystä löytyy puhtia, sitä komeammista grafiikoista käyttäjä pääsee nauttimaan. Jos kauneudesta haluaa saada irti aivan kaiken, vaatii se koneelta jo melkoisesti jytyä.
Itsehän yritin saada 4060 Ti:n äärirajoilleen grafiikan osalta. Homma toimi ultra/high -asetuksilla oikein kivasti eikä kuvataajuuskaan laskenut, mutta kaksi kaatumista koin. Ensimmäisen, kun olin noukkimassa ylös löytämääni miekkaa, ja toisen, kun olin avaamassa erään kylän portteja. Oma mokani, kun grafiikkoja sietokyvyn rajoille virittelin, mutta mainitsen asian näin varoituksena muille asetuksia räplääville.
Ylpeä soturi vai kunniaton koira? Miksei molempia!
Meiltä toki löytyy julkaisun aikaan tehty syväluotaavampi arvostelu teoksesta, mutta kerron kuitenkin pähkinänkuoressa ajatuksiani siitä, miltä tuotos tänä päivänä tuntuu.
Toiminta on Ghost of Tsushiman keskeisin kantava elementti. Ninjailu ja soturointi tuntuvat onneksi edelleen molemmat tyydyttäviltä ja hauskoilta etenemisvaihtoehdoilta. Hiippailun puolelta katsottuna kenttäsuunnittelu tekee mongolien valloittamista kylistä oivia leikkipuistoja. Jinin ketteryys ja näyttävät kiipeilykyvyt tarjoavat herkullisia tilaisuuksia salamurhille ja väijytyksille. Piilopaikkoja ja hyviä väijytyspisteitä löytyy sopivasti niin, että kylien tyhjennys toimii hyvin sekä läheltä että kaukaa.
Suora tappelukin on mukavan intensiivistä. Liikevaihtoehtoja on tarpeeksi, iskuissa on mukavasti potkua ja Jin reagoi käskyihin mallikkaasti. Kampanjan aikana opitut uudet taisteluasennot avaavat tarpeeksi vaihtoehtoisia miekankäsittelytyylejä, ettei sotimiseen kyllästy. Vaikka tuotos alkaakin ennen pitkää toistamaan itseään, hauska toiminta ja hyvä juoni ovat enemmän kuin tarpeeksi kantamaan käyttäjänsä noin 40-tuntisen teoksen läpi.
Ympäröivä maailma tuntuu eniten aikansa tuotokselta
Avoin maailma pistää kuitenkin vähän silmään näinä vuosina, ja siihen olisi hyvä petrata jatko-osassa. Ghost of Tsushiman maailma on toki kaunis ja ihanan värikäs, mutta se on myös melkoisen tyhjä ja eloton. Nätti luonto näyttää suurimmalta osin täysin koskemattomalta, vailla minkäänlaisia kulumia tai elämisen jälkiä. Aina välillä maastosta toki löytyy tuhottuja kärryjä ja muuta sotimiseen liittyvää, mutta melko harvoin. Eläinten puolella joskus onnistuu näkemään muitakin kuin kettuja ja kultaisia lintuja jotka ohjaavat Jinin käsikirjoitetusti aarteiden luo, mutta sekin on aika harvinaista.
Kylistä saatujen sivutehtävien tarinat ovat ihan hyviä, mutta itse kylät taas tuntuvat hieman lavastetuilta. Niitä täyttävät ihmishahmot ovat koristeita, jotka suurimmaksi osaksi kykkivät paikallaan tekemässä omaa juttuaan, vailla muuta rutiinia. Kanssakäyminen heidän kanssaan on minimaalista. Talot tuntuvat sisältä todella pelkistetyiltä ja toistensa kopioilta.
Sinne tänne luontoon on istutettu erityisen kauniita ja tarkkaan sommiteltuja silmäkarkkikeitaita. Nämä paikat toimivat kuin turistisaarekkeet, joihin pelaaja jää ottamaan muutaman kuvan ja ihastelemaan hetkeksi maisemia. Mutta muutoin maailmassa ei ole juuri tutkittavaa. Täytteeksi kartalle on levitelty erinäisiä aktiviteetteja, kuten vuorikiipeilyä, bampun läpsimistä ja kuumissa lähteissä rypemistä. Mutta nämä itseään toistavat, yksinkertaiset huvittelupisteet tuovat mieleen Ubisoftin tuotteet, kuten Assassin’s Creed: Odysseyn, eivätkä oikein sillä hyvällä tavalla.
Nyt Ghost of Tsushima tuntuu lineaariselta peliltä, mikä on heitetty avoimen maailman keskelle. Olisi siis mahtavaa, jos jatko-osassa maailma tuntuisi enemmän elävältä ja asutulta. Olisi hienoa nähdä myös enemmän ympäristöön perustuvaa tarinankerrontaa, mikä saisi käyttäjän tutkimaan paikkoja suuremmalla mielenkiinnolla. Näin maailma tuntuisi sitovammalta osalta teosta.
Mutta ei ympäristön seesteisyys tässä teoksessa mikään maata kaatava asia ole. Kaiken kaikkiaan Ghost of Tsushima: Director’s Cut on loistava PC-käännös hienosta tuotoksesta, ja sitä voi oikein hyvin suositella kaikille toimintapelien ystäville.
