Vielä yksi liukuhihna
Satisfactoryn ensimmäiset tunnit ovat sekoitus ihmettelyä ja ahdistusta. Edessä on tyhjä planeetta, johon pitäisi alkaa rakentamaan. Valikot ovat täynnä erilaisia laitoksia, liukuhihnoja, hormeja ja ties mitä. Tutoriaalit puhuvat tavoista, joilla tehtaasta saa tehokkaamman. Kaiken on palveltava tehdasta.
Mutta mikä tehdas? Miten tästä pääsee alkuun? Mihin tuollainen pitäisi edes pistää? Kestää jonkun aikaa, kunnes Satisfactoryn salat avautuvat. Monelle ne ensimmäiset häilyvät tunnit ovat tarpeeksi, eikä niistä pääse ylitse vaikka kuinka haluaisi. Vaikka Satisfactory on vuosien varrella parantunut huimasti tällä saralla, ja uusin versio on huomattavasti helpommin lähestyttävä kuin se aikanaan oli, helposta tuttavuudesta ei voida vieläkään puhua.
Satisfactory innostaa kokeilemaan. Koska se ei opeta, se pakottaa miettimään loogisesti, miten asiat toimivat. Ensimmäiset kokeilut ovat väistämättä tahmaisia ja outoja. Kun rakensin ensimmäisen kaivokseni, vedin sähköjohtoja pitkin maita ja mantuja, liukuhihnoista puhumattakaan. En edes ajatellut, että jossain vaiheessa tämä rakennelma saattaisi olla tiellä. Kymmeniä tunteja myöhemmin en edes muista, mihin ensimmäiset juttuni päätyivät. Ne ovat jossain kolossaalisen tehtaan uumenissa, joka toimii paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa.
Kyseessä on simulaattori, joka samalla ei ole simulaattori. Se on addiktio, joka pahenee mitä enemmän sitä pelaa.
Tekninen taidonnäyte, joka paranee jokaisen päivityksen myötä
Satisfactoryn alkutaival oli raskas. Peli nimittäin hädin tuskin pyöri edes kunnon kalustolla, eikä silloin edes päästy niihin mittasuhteisiin, mitä se nyt edustaa.
Onneksi Early Access -ajoista on tultu pitkälle. Nykyisessä muodossaan Satisfactory on hämmästyttävän viimeistelty pakkaus, joka ruksuttaa eteenpäin jopa silloin, kun tehtaasta on kasvanut Forssan kokoinen alue. Koska automaatio on päivän sana, jokainen pieni osa-alue pelaa yhteen muiden kanssa. Mihin ikinä katsookaan, niin sieltä voi nähdä liikkuvia osia ja pieniä savupiippuja tupruttamassa hissukseen. Suuret laitokset humisevat kauniisti, ja jopa yksin pelatessa tulee olo, ettei ole yksin tämän keskellä. Mekaanisesta maailmasta tulee elävä osa kokonaisuutta, minkä on itse rakentanut. Alussa sitä ei voi edes kuvitella, myöhemmässä vaiheessa ei voi edes muistaa, miltä tämä rajaseutu näytti ennen.
Tähän vaikuttaa pelin ensimmäisen persoonan kuvakulma, joka pakottaa pelaajan miettimään skaalaa ihan eri lähestymistavalla. Siinä missä kilpaileva Factorio (mestariteos sekin) keskittyy macromanagerointiin, Satisfactory on mikromanageroinnin juhlaa. Koska jokainen pienikin laite on animoitu ja vaatii pientä huoltoa aika ajoin, on villiä tiedostaa, että kaikki maailmassa näkyvä on kosketeltavissa. Varsinkin silloin, kun jossain palaa sulake.
Julkaisusta huolimatta Satisfactory ei ole vielä lopussa. Tekijät lupaavat, että päivityksiä on tulossa vielä pitkän aikaa, ja kaiken kukkuraksi fanit kehittävät modeja ja lisäosia siihen jatkuvalla syötöllä. Tällä hetkellä optimointi näkyy ja tuntuu: mikään päivityksistä ei ole hidastanut menoa edes vanhalla raudalla. Mikäli tehosteiden ei tarvitse olla tapissa, Satisfactory pyörii vaivatta 60 kuvan päivitysnopeudella jopa silloin, kun tehtaat siintävät horisonttiin asti.
Pari tuntia vielä
Satisfactory on samasta puusta veistetty kuin Civilization. Se pakottaa vielä yhteen juttuun, kunnes ajantaju katoaa täysin. Sen koko houkutus perustuu eskalaatioon. Mitä jos saisin rakennettua vielä yhden kaivoksen tai öljypumpun? Kuinka monta prosessointilaitosta tarvitsen, että voisin huoletta antaa tämän ruksuttaa vielä pari päivää? Mitä jos rakentaisin tuonne kokonaisen siiven, jotta voisin sitten päivittää nämä systeemit maksimaaliseen tehokkuuteen?
Satisfactory on peli, joka ruokkii mielikuvitusta ja elää niistä teoista, joita mielikuvitus rakentaa. Se on kuin aikuisten digitaalinen LEGO-setti, josta ei ikinä lopu tekeminen. Mikä on huolettavaa silloin, kun elämällä pitäisi tehdä jotain muutakin.
Mutta eihän sitä voi vielä lähteä tämän parista, sillä tehdas voisi toimia vielä vähän paremmin. Jos nyt edes yhden optimoinnin tekisi vielä.
