Rautaa ympärille ja lihaa mureuttamaan
Jo kesällä koettu Space Marine II:n beetatestivaihe PC:llä herätti suuresti lupauksia tulevasta julkaisusta, mutta tuolloin operointi hiirellä ja näppäimistöllä ei oikein maistunut. Paluu omalle mukavuusalueelle ja DualSense näpeissäni pääsin vihdoin kokemaan avaruusmariinien seikkailun alusta asti, jossa pelaaja istutetaan Demetrian Titus -nimisen veteraanin saappaisiin. Yrmykasvoisen ja jämäkän luonteen omaavan körmyn tarina käynnistyy vihollisen maaperällä sooloillen, jossa apuna on pistooli, tulivoimaisempi pääase sekä lähitaisteluun soveltuva vempele.
Omien linjoille palatakseen Tituksen on luotettava aseidensa lisäksi reaktioihinsa, sillä runsaasta räiskinnästä huolimatta lähitaistelu on mariineille arkipäivää. Ensikosketukset koin aikoinaan Space Hulk -julkaisun parissa jo 1990-luvulla, jolloin kamppailtiin Genestealer-pahiksia vastaan samantyyppisissä tiloissa kuin Dungeons & Dragons -teemaisissa seikkailuissa. Tuolloin huomattavasti nopeammat ja alienimaiset otukset tuhosivat mariinit kahdeksan kertaa kymmenestä lähitaistelussa. Tällä kertaa taistellaan kuitenkin kolmannen persoonan kuvakulmasta.
Uutukaisessa mariinien arkkiviholliset, eli Tyranidit joutuvat tilastollisesti huomattavasti useammin mureutetuiksi iholle pyrkiessään, sillä quick time event -tyyliset hetket on mahdollista torjua parry-vastaiskulla. Oikein ajoitettuna tämä käynnistää animaation, joka sekä suojaa hetkellisesti vahingolta että antaa takaisin menetettyjä armor-pisteitä, jotka toki palautuvat itsestään, mutta vasta pitemmän ajan kuluttua. Taistelun rytmitys vaikuttaa todella toimivalta, vaikka ajoittain pieni paniikki voi puskea esiin etenkin muiden ollessa loukkaantuneena.
Aikaisempaa Space Marine -peliä en ole tullut edes kokeilleeksi, mutta kuultu tieto kertoo, että tuolloin viholliset pystyivät vahingoittamaan omaa hahmoa myös teurastusanimaation aikana, joka ei kuulosta kovin mieluisalta. Uudistuksen myötä lähitaistelutilanteiden mehevistä ja raaoista animaatioista saa nauttia täysin siemauksin, ja samalla ne antavat muutaman sekunnin aikaa harkita seuraavaa muuvia. Kokonaisuus tuntuu erittäin tasapainoiselta, vaikka välillä henki onkin tiukassa vihollisen ylivoiman edessä.
Kivempaa kolmisin
Kolmen tiimillä operoitaessa Tituksen rinnalla taistelee kaksi tekoälymariinia, jotka toimivat varsin kelvollisesti etenkin silloin, kun tarvitaan nostoapua energiavarantojen tyhjennyttyä. AI-mariinia ei voi kuitenkaan pyytää antamaan tulitukea tiettyyn paikkaan, käyttämään superkykyä oikealla hetkellä tai keskittämään vahinkoa tiettyyn viholliseen. Helpommilla tasoilla toki pärjää näinkin, mutta uskokaa pois: tämä peli kannattaa kokea muiden ihmisten kanssa, jolloin siitä saa enemmän irti esimerkiksi taktiikoiden kautta.
Porukkapelaamisessa on sekin etu, että useampi silmäpari löytää piilotetut lootit ja muut boosterit helpommin, kunhan muistaa vinkata niistä mukana kulkijoille joko merkitsemällä tai puhumalla. Myös asetyyppejä on mahdollista vaihtaa kentistä löytyvistä pienistä kojuista, jotka tarjoavat mukavan monta vaihtoehtoa monstereiden kylmentämiseen. Peruspyssyköiden lisäksi toisinaan on saatavilla maastosta löytyviä megaluokan jytkyttimiä, joilla kelpaa kurmoottaa isoja vihollismassoja, ja se jos mikä saa hymyn huulille.
Päätarinan tahkoamisen ohella Space Marine II sisältää yksittäisiä haastetehtäviä, jotka tarjoavat piristävää vaihtelua toimintaa janoaville. Nämä on selkeästi suunniteltu kestämään pitkää kulutusta, sillä eri hahmoluokkien kykypuissa ja aseissa piisaa avattavaa yllin kyllin. Toki tässä mennään pitemmällä tähtäimellä toiston puolelle, mutta valtavien massojen ja isojen pomojen löylyttäminen on tähän saakka viihdyttänyt erinomaisesti, eikä kyllästyminen iske liian nopeasti. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: haastetehtävät sisältävät samoja asioita kuin päätarina, joten suosituksena kannattaa palata näiden pariin vasta myöhemmin.
Teknistä osaamista ja komeita maisemia
Space Marine II on alusta asti ollut erittäin ehjässä kunnossa, ja pienet lastentaudit on todennäköisesti saatu jo kitkettyä päivitysten avulla. Sovellus kaatui alkuaikoina pari kertaa, ja erään haastetehtävän päätteeksi palkinnot jäivät saamatta, kun serveri ei vain millään palauttanut hahmoani alukselle. Tuolloin pelasin kahden PC-konkarin kanssa, mutta en usko sen olleen syynä, sillä moninpeli eri alustojen kesken on toiminut loistavasti, eikä seurasta ole ollut kertaakaan puutetta. Satunnaishaulla on toki joskus tullut törmättyä paikallaan kököttäjiin, mutta se on onneksi harvinaista.
Jokaista kentälle lähtöä odottaa aina kuin kuuta nousevaa, sillä maailma muistuttaa parhaimmillaan massiivista sotatannerta, jossa taisteluiden jälki näkyy. Toimintaa säestävät mariinien äijämäiset huudot, yleisen sekasorron antama tunnelma ja selviytymisen tunne jokaisen kaaosmaisen tilanteen jälkeen.
Yhteen hiileen puhaltaminen on kuitenkin tärkeää, sillä koko tiimin kaatuminen samanaikaisesti tai kohteen tuhoutuminen palauttaa porukan takaisin tukialukselle. Tämä pännii etenkin pitkänpuoleisen raatamisen lopputuloksena, vaikka jotakin pientä palkintoa annetaan myös tällöin. Tarinamoodissa jatkopaikkoina toimivat välitallennuspisteet vähentävät toistoa merkittävästi, Operations-nimellä kulkevat yksittäiset tehtävät ovat tässä suhteessa haastavampia.
Jaan kiitosta myös taisteluiden "splattermaisuudesta", sillä esimerkiksi vihollisen repiminen kahtia, osiin sahaaminen tai muunlainen brutaalius saa suorastaan innostumaan – etenkin, jos kohteena on isompi mörkylä. Animaatioiden määrässä ei ole säästelty, mikä lasketaan niin ikään pluspuolelle. Se tosin hieman harmittaa, että lempihahmoluokkani ei saa operaatioihin mukaan niitä päheimpiä lähitaisteluvempaimia, mutta ampuma-aseet ovat silkkaa rautaa. Vaihtoehtoja kuitenkin piisaa.
Kyllä se tämän ansaitsee
Space Marine II voidaan helposti laskea syksyn julkaisujen onnistujien joukkoon. Kompakti ja sopivan pituinen tarina, vaihtelevat tehtävät ja viihdyttävää porukkapelaamista tarjoava julkaisu iskee toimintansa kyllästämänä luihin ja ytimiin. Haaste ja pelattavuus on saatu kommunikoimaan keskenään erittäin hyvällä tasolla, ja etenkin Operations-nimellä tapahtuvat haastetehtävät ovat maistuneet aina.
Julkaisussa on mukana myös PvP-kahinointia, eli ihmisten välisiä taisteluita. Jos ajatellaan Call Of Duty -julkaisujen PvP-meininkiä, tuntuu 12 pelaajan yhteenotto hyvin leppoisalta, melkeinpä rauhalliselta. Niin sanottu taistelunopeus on sopeutettu hienosti kenttien kokoon, yhteispelissä on voimaa, ja meno maistuu tasapainoiselta. Voisi sanoa, että tässä on palattu taaksepäin vähintään vuosikymmenen verran, sillä tässä on hyvä esimerkki, miten yksinkertaisemmat ja pienemmät kuviot toimivat parhaimmillaan kuin junan vessa – paremmin kuin liian paljon asioita sisältävät suuren maailman sotapelit.
Harkitsin aluksi neljää tähteä, mutta en mitenkään voi jättää yhtä pois, en tällä esityksellä. Erittäin vahva suositus Warhammer-skenestä, brutaalista mätöstä ja toiminnasta kiinnostuneille. Tämä menee korkealle jopa kaikkien aikojen listalla pitkässä ja perinteikkäässä pelisarjassa.
