Arvosteltu versio sisältää pelin kaikki maksulliset lisäsisältöpaketit.
Mieluisa paluu
Palaan ajassa vuoden 2023 alkuun, jolloin sain kokeilla Game Pass -palvelussa olevaa Vampire Survivorsia. Tuolloin kuitenkin pelasin vain pääpeliä, joka sekin koukutti lähes ennennäkemättömällä tavalla. Nyt kokonaisuudessa on mukana kaikki lisäsisältöpaketit, jotka ovat laajentaneet kokemusta entisestään. Jo pääpeli tarjoaa 29 sankaria pelattavaksi, ja DLC:t lisäsivät lukumäärää 37:llä. Näiden lisäksi maailmasta voi löytää 19 salaista hahmoa, joten kokonaismääräksi saadaan hulppeat 85 seikkailijaa – vaihtelua siis piisaa runsain mitoin.
Tavallisesti en oikein jaksaisi toistaa jo aiemmin koettuja asioita uudestaan, mutta nyt odotin sitä enemmän kuin innostuneena. Alkuun lähdetään kevyesti, vain yksi hahmo avoimena, aseena pelkkä perusruoska ja vastassa nippu helppoja vihulaisia, vaan ei haittaa tippaakaan. Ainoa ero oli siinä, että muistin tietyt aseyhdistelmät suurelta osin ulkoa valtavan toistomäärän ansiosta, joten se nopeutti suuresti rahankeruuta ja hahmojen pysyvien tehosteiden avaamista. Uusien hahmojen avaamisen myötä sisältöä tuntui olevan koko rahan edestä ja reilusti ylikin.
Musiikin, monipuolisuuden ja toiminnan riemuloistetta
Hyvin tyypillisesti monessa pelissä joudut tekemään erilaisia säätöjä ennen kuin pääset edes harkitsemaan tositoimiin pääsyä. Vampire Survivorsissa mutkat on oiottu suoriksi jo suunnitteluvaiheessa, sillä et tarvitse muuta kuin pelattavan hahmon ja taustalle soivan musiikin valinnan aloittaaksesi toimintaosuuden. Alussa vaihtoehdot ovat harvassa, sillä sekä biisit että hahmot aukeavat toistojen ja keräilyn kautta.
Jokainen erä tuntuu palkitsevalta, sillä kynnykset avattaviin juttuihin ovat erittäin matalia. Eivätkä kuolematkaan ärsytä, sillä jokainen kerta päättyy automaattisesti sellaiseen – vain hengissä pysymiseen käytetyllä ajalla on merkitystä, koska tietyn rajan ylittämisen jälkeen yritys katsotaan täysin onnistuneeksi. Kynnys on usein siinä, pystyykö selviämään vielä pitemmälle 30 minuutin maksimirajasta, jolloin Grim Reaperia muistuttava olio saapuu tuhoamaan hahmosi väkisin, ja muistuttamaan, että nyt riittää. Trophy-luettelossa kun on tavoitteena myös 31 minuutin rajan ylitys eri kentissä.
Vaan ai että, miten paljon hyvää musiikkia biisivalikoimasta löytyy. Mukaansatempaavat kipaleet erilaisine vaihtoehtoineen hellivät korvakäytäviä loputtomilla loopeillaan, ja vain harvoja taustamusisointeja voi kutsua keskinkertaisiksi. Joukossa on myös iso nippu joukosta erottuvia hittejä, joita saa avaamisen jälkeen laittaa mielensä mukaan taustalle soimaan, tosin vain yhden kerrallaan. Tietyille hahmoille on myös sävelletty niin sanottuja hahmon teemaan sopivia kappaleita, ja joissakin tapauksissa ne toimivat jopa paremmin kuin omat suosikit.
Toimintaa ei puolestaan ole helpommaksi tehty, sillä automatisoidut hyökkäykset toistuvat itsestään, ja pelaajan vastuulle jää vain liikuttelut sekä uusien tasojen kohdalla lisäkykyjen valitseminen.
Teemoja tutuista peleistä
Vampire Survivorsin perushahmojen rinnalle on valjastettu tuttuja taistelijoita myös muista julkaisuista, sillä hahmovalikoima sisältää tuttuja seikkailijoita muun muassa NES-aikojen Probotectorista ja Contrasta, sekä vuoden 2018 Among Us -pelistä. Jokaisella sankarilla on oma teemajytkyttimensä aloitusaseena, mutta eri tehosteiden käyttäminen muista hahmoluokista pitää pelikerrat jatkuvasti tuoreina ja ennen kaikkea hauskoina sekä vaihtelevina.
Voisi sanoa, että tyypillisesti ne kaikkein houkuttelevimmat hahmot aukeavat käyttöön vasta lisäsisältöpaketin oston jälkeen, mutta jos pelattavaa luvataan olevan jopa 50 tunnin edestä, jotta kaikki jutut saa avattua 100-prosenttisesti, on pieni sijoitus paikallaan. Etenkin, kun pääpeli maksaa vaivaiset viisi euroa.
Hinta-laatu-suhde ei siis kuulosta ollenkaan pahalta – edellyttäen tietysti, että tykkää toistamisesta, sillä sitä tulee vääjäämättä eteen. Vaihtelua tuovat kuitenkin kenttiin piilotetut salaisuudet, kartat, uudet hahmot ja reliikit, ja onpa tarjolla taisteluja myös pelkkien pomovastuksien kanssa.
Kaaosta parhaimmillaan
Vampire Survivorsin ehdottomasti paras puoli on yksittäisellä hahmolla dominointi valtaisia vihollismassoja vastaan, mutta myös taktiset elementit säestävät hienosti taustalla, kun yritetään hakeutua jatkuvasti parempiin positioihin selviytymisen kannalta ja murtautumaan massojen läpi kerättävien juttujen luokse.
Arvalla jaetut tehosteet ja aseet vaativat nekin harkintaa, sillä lukumäärä on lähtökohtaisesti rajoitettu kuuteen aseeseen ja tehosteeseen, jotka voidaan yhdistää tehokkaaksi evolve-aseeksi oikeat parit löytämällä. Fiksuimmat osaavat kuitenkin ohittaa nämä limiitit, joka antaa lisää makeutta jokaiselle yritykselle, ja mahdollisuuden ylittää annetut rajat.
Hurjimmillaan yksittäisessä kentässä voi lahdata jopa reilusti yli 100 000 vihollista, ja voitte vain kuvitella, miltä meno näyttää tällaisen kakofonian keskellä. Parhaimmillaan vain tieto siitä, että oma hahmo on ruudun keskellä, auttaa ohjaamaan massiivisista näköesteistä huolimatta. Ja tämäkö on sitten kivaa? Kyllä, äärimmäisen hauskaa! En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, mutta moiseen koukuttavuuteen on harva peli pystynyt, varsinkaan näin simppelin idean pohjalta. Eikä pahinkaan kaaos saa minkäänlaista nykimistä aikaan, mikä tuntuu paikoin hurjalta.
5+
KonsoliFINin asteikolla viisi tähteä on maksimi, mutta tämä mestariteos ansaitsee valtavan plussan sen eteen, ellei jopa liioitellun 6/5:n. Se on kuitenkin erikoista, että pelillä on niinkin korkea ikärajasuositus kuin 12 vuotta. Tähän syynä on sarjakuvaväkivalta, vaikka sitä hädin tuskin huomaa. Kohti hakeutuvat ja kosketuksellaan vahingoittavat viholliset eivät esimerkiksi jätä minkäänlaista gorea, eli verta jälkeensä, ja sama teema on myös pelaajan murjoessa vastustajiaan. Osumaa ottaessaan eri hahmot vain vilkkuvat iskun saadessaan, ja varoitusääni vihjaa vihollisen kosketuksesta.
Lisäksi mainitsen, että trophy-metsästäjät innostuvat taatusti tästä julkaisusta, sillä olen saalistanut niistä vasta 54 prosenttia 33 pelitunnin aikana, määrän ollessa jo yli sadan luokkaa. Eikä puhettakaan siitä, ettenkö joskus hankkisi platinapystiä, niin hieno teos on saatu nyt kaikille alustoille, last-gen-konsoleita ja puhelimia unohtamatta.
Kun haluat pitää hauskaa ja unohtaa muun maailman, tämä on loistava vaihtoehto yksinpeleistä pitäville. Ai niin, ja arvatkaapa syy, mikä viivästytti arvostelun kirjoittamista? Menin siirtämään kuvia konsolistani arvostelua varten kahteen otteeseen, mutta pelasin molemmilla kerroilla täyden erän Vampire Survivorsia!
