Extreme-urheilu on viime vuosina kasvattanut hurjasti suosiotaan harrastuslajina. Tästä vauhdikkaasta, joillekin jopa elämäntyyliksi muodostununeesta skenestä tehdään myös yhä enenevässä määrin videopelejä. Löytyy pyöräilyä BMX-tyyliin, lautailua snoukkarinteillä sekä rullien kera asfaltilla ja monia muita. Aggressive Inline tarjoaa extremeä rullaluistimien päällä Z-Axis-kehitystiimin pajassa väsättynä ja Acclaimin julkaisemana. Z-Axisin muista Extreme-installaatioista mainittakoon BMX XXX ja Dave Mirra -sarjat, joista kumpikaan ei peleinä juuri keskitason sarjaa ylemmässä kastissa painiskele. Odotuksia ei itselläni pelistä juuri ollut enkä Extreme-pelityypin kuningasta, Tony Hawk 4:sta tahkonneena juuri sitä odottanutkaan. Yllätys olikin varsin positiivinen kun sain ohjaimen käteen ja cd:n laitettua kelkkaan.
Rullahokkarit jalkaan ja asfaltti-ihottumaan mars!
Peli on selkeästi ottanut vaikutteita Tony Hawk-sarjasta mitä tulee sen messevään alku-introon, valikoihin, pelattavuuteen ja kokonaisfiilikseen. Pelistä löytyy kuitenkin ideoita jotka erottuvat edukseen.
Aggressive Inline tyrkkää kaikki tunnetut lökäpöksyjen eliitit rullien päälle: Chris Edwards, Jaren Grob, Sven Boekhorst, Matt Salernoha, Franky Morales, Shane Yost, Sam Fogarty, Eito Yasutoko ja Matt Lindenmuth, nämä huiput pitävät huolen että lajista tietävät saavat ekstrakiksejä ottaessaan tuntumaa peliin. Kaikilta löytyvät omat painotukset ominaisuuksissa sekä luonnnollisesti oikea oma ulkonäkönsä, mutta kaikille on yhteistä se, että taitotasot ovat alussa hyvin alhaiset eli kotibleidaaja ei taatusti saa huippustaraa heti käsiinsä, vaan joutuu pelaamaan ja runsaasti sen eteen.
Yhteensä Inline-luistelijoita on 20 sisältäen lukitut hahmot. Oman hahmon luontia peli ei kuitenkaan mahdollista ja tämä on sääli sillä oman hahmon luonti lisää aina persoonallisuutta peliin. Uramoodista se päänanna irtoaa kuten peligenren henkeen kuuluu ja ensimmäisenä läpikäytävä tutoriaalijakso, jossa keltanokkableidaajalle opetetaan harjoitusalueella kaikki tarvittavat hypyt ja niksit itse pääpeliä varten, on loistava intro peliin. Ohjeistus on tehty erittäin selkeästi ja kaikki pääliikkeet komboineen ja spesiaaleineen selitetty havainnollisesti ja ymmärrettävästi. Kaikinpuolin kiitettävästi toteutettu tutoriaali ja helpottaa kummasti pelin sisälle pääsemistä. Uramoodin lisäksi pelitiloja tarjolla on tuttu vapaa-luistelu valitulla pelialueella ja aikahyökkäys.
Peli sisältää 7(+1) kenttää, joista jokainen tarjoaa todella ison pelialueen runsailla toiminnan täyttämillä ympäristöillä sekä kenttäkohtaisella teemalla. Peliympäristöinä kentät toimivat suhteellisen uskottavasti, vaihdellen ruuhkaisesta kaupunkista huvipuistoon ja satama-alueeseen. Ympäristö on kokoonsa nähden myös varsin loogisesti ja rakenteeltaan ymmärrettävästi tehty, joten utelias luistelija ei jää yhteen paikkaan eksyneenä pyörimään vaan paikat hahmottuvat jo parilla kierroksella kentän ympäri tullen pelaajalle tutuksi. Jokaisesta kentästä löytyy lisäksi salainen lukittu alue, joka kasvattaa kokonaispeliympäristöä entisestään ja antaa näin pelaajalle vieläkin massiivisemman pelialueen käyttöön.
Lukitut pelialueet saa avatuksi eri kentistä löytyvillä "avaimilla" jotka pelaajan pitää löytää. Erilaisia tehtäviä riittää kymmenittäin ja maksimissaan pelaaja saa kahlata 60 monipuolista tehtävää läpi päästäkseen tavoitteeseensa, pelattavaa siis riittää ja vaikeustaso on sopivasti porrastettu nousemaan level kerrallaan. Jokaisen kentän läpäisyä siivittää yli kymmenen välianimaation setti, joka pitää osaltaan mielenkiintoa yllä. Myös kenttäeditori löytyy omien Inline-puistojen tekemiseen kuten asiaan kuuluu ja työkalut löytyy oma-aloitteiselle kotinikkarille, joskaan kenttiä ei voi aivan tyhjästä tehdä, vaan muokattavaksi annetaan jo valmiina olevat peliympäristöt. Huippukenttiä ei kenttämuokkaimella kuitenkaan pysty tekemään ja editori onkin enemmän kuriositeetti kuin todellinen lisäoptio pelaajalle.
Mehuttaa mehuttaa
Pelillisellä puolella vertailut käyvät armotta Tony Hawk-sarjaan ja vaikka kokonaistemppujen määrä jää pienemmäksi Haukka 4:n vastaavasta, Aggressive Inlinen ei tarvitse häpeillä vertailussa lainkaan, AI tuo jopa raikasta tuulahdusta omilla pirteillä ideoillaan. Juice-Meter eli kotoisasti Mehutus-Mittari toimii pelin tahtipuikkona ja tämän lisäksi aikarajaa peli ei tunne lainkaan uramoodin sisäisiä tehtäviä lukuunottamatta, tarjoten näin astetta vapaampaa pelaamista. Mehutus-Mittari täytyy pitää "nesteissä" ja mikäli pelihahmo ei liiku tai jää muuten paikalleen ihmettelemään, mittarin nesteet vähenevät ja lopulta loppuvat kokonaan jolloin pelaajalta napsaistaan julmasti 100 000 pinnaa pois.
Jos huonosti käy ja pelaajalla ei summaa ole plakkarissa, it's game over tai edelliseen savepointiin paluu. Juissejä on kuitenkin hyvin helppo pitää yllä yksinkertaisesti pitämällä pelihahmo liikkeessä, ja erilaiset grindit, hypyt ja temput lisäävät Mehutusta kunnes mittari on täynnä, tällöin pelaaja saa komeat liekit luistimiensa perään. Mehutusliekkejä voi pitää yllä niin kauan kuin temppuja piisaa mokaamatta, aikarajaa ei siis ole. Mehutusjeesiä voi bongata myös pelialueilta jos osaa sotkea luistimillaan oikeaan paikkaan.
Pelaajan kokemus ja pelihahmon kehittäminen tapahtuu varsin loogisella tavalla: kehittääksesi pelihahmosi taitoja sekä kykyjä, sinun tulee harjoittaa juuri niitä taitoja joita haluat pelihahmosi osaavan paremmin. Jos haluat petrata grindaustaitoasi ja balanssiasi, grindaat. Vastaavasti jos haluat korkeampia hyppyjä tai nopeutta lisää, harjoitat näitä osa-alueita simppelisti tekemällä hyppyjä sekä pitämällä kovaa vauhtia yllä. Systeemi on yksinkertainen ja toimiva. Pelillisiä erikoisuuksia tarjotaan mm. "seinäajolla", jossa sopivaan kulmaan tullut pelaaja voi hypätä ja luistella tovin köyhänmiehen-Matrixillä seinää pitkin.
Tämän lisäksi pelissä on mainiona lisänä pyörähdysote erilaisista vertikaali tai horisontaalitason tolpista tai tasopylväistä, joista nappaamalla pelaaja tekee näyttävän muutaman kierroksen ympäripyörähdyksen, jota voi halutessaan jatkaa temppuyhdistelmällä. Suurin yksittäinen parannus AI:ssa on usein Tony Hawkissa hermoja syövä rampin ohi laskeutuminen, joka johtaa poikkeuksetta tuskalliseen alastuloon ja luiden murtumiseen. Aggressive Inline tarjoaa fiksun ratkaisun ongelmaan. B-napin painaminen ennen keturalleen menevää laskua korjaa pelihahmon balanssin ja antaa täydellisen laskeutumisen...mainio lisä, joka saisi myös Tony Hawk 4:ssa olla. Kokonaisuudessaan peli tarjoaa paljon pelattavaa ja optioita, eikä pelin kahden pelin moninpeliä, joka sinänsä on tehty ok tarjoten viisi eri versus-moodia, jää edes kaipaamaan.
Lökäpöksyt lepattamaan
Kontrollit toimivat erinomaisesti, joskaan Tony Hawk 4:n tarkkuuteen ei aivan päästä. Tovin pelaamisen jälkeen erilaiset perustemput ovat kuitenkin selkäytimessä. Vaativammat kombinaatiot ja näiden yhdistäminen edelleen nostavat vaikeustasoa ja sorminäppäryyttä samaan tahtiin mitä pidemmälle niitä yrittää suorittaa. Xboxin peruspad toimii hyvin, mutta pienemmällä S-ohjaimella nopeat naputukset sujuisivat varmasti asteen luontevammin. Pelihahmo liikkuu kuitenkin käskyttäessä varsin mainiosti ja kamerakin pysyy menossa mukana. Pienenä detaljina sanottakoon, että Aggressive Inlinessa kamera on asteen verran lähempänä pelihahmoa kuin Tony Hawkissa. Ohjaaminen, liikkeet ja temput ovat perusidealtaan siis hyvinkin Tony Hawk -sarjan kaltaisia pienin lisin/parannuksin toteutettuna ja toimivat rullaluistelumuotoon muutettuna mainiosti.
Aggressive Inlinen ulkoinen asu on tyylikäs, viimeistelty ja yksityiskohtainen. Jo tutoriaalissa nähtävän harjoitusalueen maasta heijastava peiliefekti ja tarkat tekstuurit kertovat että kyseessä ei ole keskitason tusinatitteli, vaan graafiseen ulkoasuun on panostettu selkeästi. Värejä on käytetty taitavasti ja liioittelematta, näin peliin on saatu hivenen realistista sävyä. Jokaisessa kentässä on pelaajasta riippumatonta aktiviteettia, joten ohjaimen omistaja tuntee olevansa vain osana laajaa interaktiivista pelialuetta. Itse pelihahmot sekä asut ovat huolellisesti tehty ja animointi erinomaisen sulavaa ja saumatonta liikkeestä toiseen. Ilo on käskyttää hyvin tehtyä pelihahmoa, ja varsinkin kun ruudunpäivitys pysyy läpi pelin vakaana kuin kivi.
Muutamaa naispuolista inline-luistelijaa testattuani havaitsin leidien rintavarustuksessa huomattavaa jojo-efektiä hypyissä sekä suuntaa muuttaessa ja myöntää täytyy, terhakkaat ovat. Yksi minihameinen ja saparolettinen blondahtava mimmi näyttää tämän lisäksi erehdyttävästi Britney Spearsiltä. Muutamia pieniä viimeistelemättömyyksiä pelin ulkoasusta voi havaita, kuten pelihahmon kaatuessa veritahrat pisaroineen saattavat läjähtää näkymättömään "seinään" ilmassa pelaajan eteen ja kaatumisten logiikka on joskus mallia Tony Hawk 4, mutta nämä ovat pieniä miinuksia muuten hyvin toteutettuun visuaaliseen antiin. Itse kuvasuhteesta tulee sen sijaan hieman isompi napina. Oli kuvasuhde sitten 4:3 tai 16:9 ja mitenpäin zoomattuna tahansa, pelikuva ei täytä kuvaruudun sivuja täydellisesti vaan jättää rumat usean sentin levyiset tummat palkit sivuille.
Aggressive Inline tarjoaa mainion soundtrackin Dolby Digital -ääniraidalla kuorrutettuna. Itse peliäänet eivät kuitenkaan yllä samalle tasolle, eivätkä ole erityisen huomiota herättäviä tai laadukkuudellaan häikäiseviä. Ja vaikka surroundia tarjotaankin, ympäristön ääniefektit ovat suhteellisen vaisuja ja monotonisia. Peli olisi kaivannut reilusti eläväisempää ympäristön hälinää erottuakseen selkeästi muusta äänimassasta. Toivomuslistalla olisi ollut myös metallisempaa grindausääntä sekä realistisempaa pelihahmon törmäysääntä eri esteisiin. Pelaajan käskyttämät luistelijat olisivat voineet tarjota myös verbaalisia sutkautuksia temppujen onnistuessa ja erilaisia örähtelyjä jäi kovasti kaipaamaan. Nyt anti jää todella pliisuksi.
Toisaalta tehtäviään jakelevat pelialueen hahmot tarjoavat usein jonkin sortin supliikkipuolta ja jopa ajoittaista vinoilua pelaajalle on havaittavissa. Kustomoitua soundtrack-vaihtoehtoa peli tarjoaa myös, tätä optiota en kuitenkaan tutkinut tarkemmin. Äänet kokonaisuudessaan eivät ole lähellekään parasta Dolby Digitalia mitä vastaan on tullut, mutta toimittaa asiansa ja mainio soundtrack kääräisee audiopuolen juuri ja juuri tyydyttävän puolelle.
Hyvin on kuulalaakerit rasvattu
Aggressive Inline on positiivinen yllätys extreme-pelien ailahtelevassa aallokossa. Peliä on hauska pelata volttihyppyjen, tankoheilautusten ja "wall ride"-jippojen ryydittämänä sekä äärimmäisen helppo jäädä koukkuun pitkäksikin aikaa, vain tekemään erilaisia temppuja. AI tarjoaa myös runsaasti haasteita eikä peliä todellakaan läpäistä yhdessä yössä, mikä on aina tärkeää jos on ostamassa peliä pitempiaikaista pelailua varten. Pelin ulkoasu ansaitsee myös varauksettomat peukut ja ainoastaan kuvan mustat palkit, vaisu audiopuoli ja muutamat pienemmät hiomattomuudet tiputtavat AI:n pelien kärkikaartista genressään. Tästä huolimatta erinomaista Tony Hawk-vaikutteista rullaluisteluhubaa.
