Paskat grafiikat, paljon bugeja, tylsiä tehtäviä, huono taistelujärjestelmä ja huono tarina. Hienot maisemat. Nuff said.

Nyt on uusin Need For Speed julkaistu ja ajattelimpa kirjoittaa tästäkin lyhyen arvostelun.

Tämä versio on erittäin erkaneva rata-autoiluun liimautuneesta Shift 2:sesta ja "jo vanhasta" Hot Pursuitista.

Tämä version on tehnyt Black Box, joka on tunnettu Most Wanted-pelistä.

Jaa-a, EA:n NHL-sarjan tämänvuotinen painos on käyty läpi ja kiekkoja tulee korvistakin ulos. 12 on onnistunut, mutta keskiverrosti toteutettu.

Niin, suurimpia uudistuksia kokivat maalivahdit, joista tehtiin täysin dynaamisia ja joillekkin tämä aiheutti riemua, toisille harmaita hiuksia. Useimmiten tämä uudistus toimii hyvin, mutta joskus maalivahdit ovat liiankin dynaamisia, eikä Backflip 360:ltä voi välttyä.

J. K. Rowlingin Harry Potter -saaga ei suotta ole noussut tämän vuosituhannen suosituimmaksi kirjasarjaksi, sillä kirjasarjan tarina kasvaa alun lapsenomaisesta lastensatu-hengestä aina monimuotoiseen ja -puoliseen loppuhuipennukseen. Tästä syystä kirjasarja on tarjonnut iästä riippumatta erittäin miellyttävän lukukokemuksen. Kirjoihin pohjautuvat leffat ovat olleen suurimmalti osin varsin katsottavia tapauksia, mutta peleistä ei valitettavasti ihan samaa ole voinut sanoa.

"If it ain't broke, don't fix it" kuuluu sanonta, turha korjata sitä, mikä ei ole rikki. Tästä periaatteesta pitävät kiinni niin elokuva kuin peli-alan ihmiset kaikin voimin. Franchisen voima on äärimmäisen vahva ja pelkkä ajatuskin kerran toimineen mekaniikan tai pelityylin muuttamisesta saa helposti niin fanit, kuin kehittäjätkin paniikin partaalle.

Ehkä juuri tästä syystä Call of Duty, joka aikanaan kertaalleen mullisti moninpeliräiskinnän yleisilmeen, tuntuu nyt tahmealta ja, *gulp*, tylsältä.