Rockstarin kultakimpale, L.A. Noire, on kahdenkymmenen tunnin jälkeen koluttu läpi ja nämä kaksikymmentä tuntia säväyttivät niin kovaa, että vielä lopputekstien jälkeen tuli vellottua 40-luvun ihanassa tunnelmassa. Rikosten selvittely etsivän saappaissa on huumaavaa ja meno onkin välillä kuin Nicholsonin erinomaisessa Chinatown -leffassa tai, kiitos episodien, parahimmasta poliisi-sarjasta.
Pieni, mutta laadun takaava nimi Platinum Games (ent. Clover Studio) lienee suurelle yleisölle tuttu Gamecubella cel-shading kiihkoilua lietsoneesta Viewtiful Joesta sekä erityisesti naispelaajiin vedonneesta Okamista. Molempien firmojen takaa löytyvän ydintiimin repertuaarin tunnistettavin leima julkaisuissaan on ollut läpihuutava japanilaisuus, ilmeni se sitten graafisesti tai älyttömällä tarinalla.
Valven muutamia vuosia sitten julkaisema erinomainen The Orange Box -eepos esitteli pelaajille muiden fps-herkkujensa ohessa uudenlaista älynkäyttöä vaativan Portalin. Muutaman tunnin kestoinen pulmapeli rakentui kierolla huumorilla ryyditetyn tarinan sekä pulmanratkontaa varten kehitellyn portaalipyssyn avulla pienimuotoiseksi pelaamisen merkkipaaluksi kasvattaen tuhansien kannattajien kulttikunnan.
Silmämunilla syötettäviä demonivauvoja? Pimeyttä ulostava paholaisheppa? Pahuudelta suojeleva kala kuivalla maalla? Suda51'nä tunnettu kehittäjä on niittänyt kulttimainetta jo ennestään perijapanilaisella pähkähulluudellaan mm. Killer7 ja No More Heroes titteleiden myötä, mutta Resident Evil 4 ohjaaja Shinji Mikamin kanssa työstetty Shadows of the Damned kauhukomedia voipi olla miehen kiitosta keräävin tuotos niin pelillisesti kuin maailmaltaankin.
En löytänyt peliä PS3-Gamerankingistä, mutta tuskin erot eri alustojen välillä suuria ovat.
Pelasin peliä useamman tunnin ensin PC:lla, kunnes sain käsiini PS3-version. Aluksi tuntui mahdottomalta ajatus pelata peliä uudelleen useampi tunti, mutta tarina kiinnosti niin paljon, että päätin yrittää. Se kannatti.