Nätti kuin sika pienenä
MIO: Memories in Orbit näyttää kuin elävältä Moebius-sarjakuvalta. Sen tapahtumapaikka on massiivinen arkki syvällä avaruuden uumenissa, jonka alkuperät ja tarkoitus ovat mysteerejä. Kukaan ei tiedä miksi Pearlit, aluksen vartijat ja huoltajat, ovat kääntyneet isäntiään vastaan. Lopputulos on kuitenkin selvä: Vessel-arkki on tuhoutumassa. Entisaikojen kauneudesta on jäljellä vain rauniot ja muistot.
Pelaaja kontrolloi MIO-nimistä robottia, joka omaa erityisen ketteryyden ja kyvyn oppia uusia asioita nopeammin, kuin muut sisaruksensa. Alussa tyhjyyden keskeltä kajastaa menneisyyden hehku, joka lupaa paljastaa Vessel-arkin salaisuudet. Selvittäkseen mitä on tapahtunut, MIO:n on matkattava syvälle sokkeloisen maailman uumeniin löytäkseen vastauksia.
Vessel-arkin tutkiminen on yksi pelin pääpiirteitä, ja kehittäjä Douze Dixièmes on tehnyt kaikkensa, jotta kokonaisuus ihastuttaisi alusta loppuun. Ensikosketuksen perusteella he ovat onnistuneet tässä täydellisesti. Jokaisesta ruudusta löytyy jotain ihasteltavaa. Maailma on täynnä yksityiskohtia, hahmot ovat personaallisia, ja syvyysvaikutelmat niin eheitä, että niihin voisi hukkua. Välillä tasohyppely tuntuu suorastaan ylitsepääsemättömältä, sillä taiteen parissa haluaisi vain istua hetken hiljaa.
Tiukat kontrollit iskevät selkäytimeen
Pelitesti alkoi muutamia tunteja päätarinan alun jälkeen, joten Vessel-arkin salaisuudet jäivät epäselväksi vielä tällä erää. Demo sen sijaan keskittyi enemmänkin esittelemään pelin häikäisevää ulkoasua ja mainiota pelattavuutta. Hollow Knight -faneille tässä on todennäköisesti paras mahdollinen lääke siihen asti, kunnes Silksong-ikuisuusprojekti saadaan valmiiksi. Mikäli tiukoista kontrolleista ja taidokkaista esteradoista saa kiksejä, niin MIO: Memories in Orbit tarjoaa nautintoa moneksi tunniksi eteenpäin.
Perinteiset liikkeet ovat helppoja oppia. MIO osaa hyppimisen ja juoksun ohella pomppia seinästä toiseen, liitää lyhyen matkan huippunopeudella, ja hyvin ajoitetulla iskulla tiettyihin laattoihin kerätä voimansa takaisin ilmalennon aikana. Visuaalinen ilme opettaa pelaajaa lennosta, mikä puolestaan tekee seikkailusta entistä palkitsevampaa. Jokainen uusi haaste on mahdollisuus harjoitella lisää, eikä peli rankaise turhasta. Moka palauttaa takaisin viimeiselle nuotiolle, jotka yleensä sijaitsevat hyvin lähellä paikkaa, jossa haastekäyrä lähtee nousuun.
MIO saavuttaa harvinaisen tasapainon, jota monet tavoittelevat. Se ei kertaakaan turhauta, eikä kömmähdyksistä tule sellainen olo, että peli olisi millään tasolla epäreilu pelaajaa kohtaan. Sen sijaan etsiminen kannustaa yrittämään kovemmin, ja kaunis maailma kutsuu mukaansa kerta toisensa jälkeen.
Ensimmäisen tunnin perusteella MIO:lta uskaltaa odottaa paljon. Se julkaistaan ensi vuoden keväällä, mutta demo nähdään jo loppuvuodesta Steam-palvelun Next-festivaalilla. Tämä kannattaa laittaa seurantaan.
