Kerta toisensa jälkeen
Lähtökohdat ovat kutkuttavia. The Rogue Prince of Persia sekoittaa tutun klassikon perustat roguelike-lajityypin kanssa niin hienosti, että sitä voisi vannoa niiden aina toimineen tällä tavalla. Prinssille tuttu pienimuotoinen aikamatkustus on omiaan luomaan pohjan toistuvalle toiminnalle, jossa maailma muuttuu pätkissä jokaisen uuden koitoksen myötä.
Näin myös tarina saa heti alkuunsa kutkuttavia jännitteitä, joiden vuoksi jokaisen hahmon kohtalosta haluaa päästä kartalle. Kaikki alkaa Prinssin epäonnistumisesta, jonka johdosta hänen kotikaupunkinsa ajautuu valloittajien armoille. Vaikka mitä hän yrittääkin, kohtalo palauttaa hänet aina takaisin siihen hetken, kun pahin on jo tapahtunut. Jos hän aikoo palauttaa asiat ennalleen, Prinssin on selvitettävä, miksi aika itse on kääntynyt häntä vastaan.
Lupaava alku jää lähtökuoppiinsa, sillä The Rogue Prince of Persia on vielä kesken. Sen tarina, hahmot ja paikat ovat vielä hyvin pitkälti työn alla. Dialogia löytyy juuri tarpeeksi, että tarinasta saa maistiaisen. Pian käy kuitenkin selväksi, että vain alkusysäys on oikeasti valmis.
Toimintaa ja tasoloikkaa
The Rogue Prince of Persia kärsii myös pakollisista vertauksista Evil Empiren aiempaan projektiin, Dead Cellsiin. Muissa tapauksissa vertaukset tuntuisivat epäreiluilta, elleivät projektit noudattaisi niin samanlaista rakennetta. Vaikka ne jakavat yhteisen lajityypin, The Rogue Prince of Persia noukkii ideoita Dead Cellsiltä niin avoimesti, että sen keskeneräisyydet näyttäytyvät entistä selkeämmin.
Molempien pelimekaniikka seuraa samaa linjaa. Sankari aloittaa turvallisesta päämajasta, josta reitti poikkeaa kahteen suuntaan. Tästä edetään kenttä kerrallaan kohti välipomoja, joilta opitaan uusia taitoja. Matkalla voi löytää niin aseiden suunnitelmia, aarteita kuin mystisiä elementtejä, joilla parantaa Prinssin taitoja selviytyä koitoksista. Mutta vain, jos Prinssi saa nämä esineet turvaan tiettyihin paikkoihin.
Dead Cellsiltä kesti pitkään saavuttaa se piste, jossa se oli viimein valmis. Sen pitkä tie siihen pisteeseen sai monia erilaisia käänteitä, eikä alkuperäinen versio näyttänyt läheskään lopputulokselta. Näin tulee käymään myös The Rogue Prince of Persian kanssa. Nykyinen muoto on kuin demo – eräänlainen lupaus siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jahka vain odotamme vuoden tai pari.
The Rogue Prince of Persia osoittaa kuitenkin jo merkkejä erinomaisuudesta. Sen tasohyppely on laadukasta ja kenttäsuunnittelu parhaimmillaan kukoistaa. Maailmasta löytyvät salahuoneet, joissa Prinssin pitää selviytyä pirullisista ansoista päästäkseen aarrekätkön luokse, ovat hauskinta menoa, mitä Prince of Persia -sarja on tarjonnut vuosikymmeniin.
Sen visuaalinen anti on vivahteikasta ja ilahduttavaa katseltavaa. Animaatiot tuovat mieleen Dreamworksin Egyptin prinssi -elokuvan. Äänimaailma myös ansaitsee kiitosta erinomaisen musiikin ja selkeän äänisuunnittelun ansiosta.
Taistelumekaniikat vaativat kuitenkin vielä työtä. Tällä hetkellä viholliset tuntuvat imevän osumia turhankin paljon, ja monesti isot kahakat ovat yhtä kaaosta. Dead Cellsin kaltaista hurmeista balettia on vielä turha odottaa. Pomotaistelut ovat myös turhauttavia, eikä niissä tunnu vielä löytyvän sitä sopivaa tasapainoa, joka palkitsisi yhtä paljon kuin se rankaisee.
Esikuviensa jäljillä
Kuten The Rogue Prince of Persian alku jaksaa muistuttaa: tämä peli on vielä kaukana valmiista. Me olemme vain pelitestaajia tässä vaiheessa.
Onko se kuitenkin hankinnan arvoinen jo nyt? Ehkä. Jos Prince of Persia –sarja on sydäntä lähellä ja muut lajityypin vastaavat teokset on taputeltu loppuunsa, niin The Rogue Prince of Persia tarjoaa muutamaksi tunniksi haastavaa tekemistä.
Mutta mikäli esimerkiksi alkuvuodesta julkaistu Prince of Persia: The Lost Crown on vielä kokematta, se on huomattavasti helpompi ja valmiimpi suositeltava kokemus. Pienestä julkaisusta huolimatta kyseessä on yksi sarjan parhaita pelejä, sekä yksi parhaista metroidvania-kokonaisuuksista, mitä on tehty.
Esikuviinsa nähden The Rogue Prince of Persialla on vielä pitkä matka edessään. Mikä ei välttämättä ole huono asia. Nykyisessä muodossaan se sisältää niin paljon potentiaalia, että siltä uskaltaa odottaa paljon. Nyt täytyy vain olla kärsivällisiä.
