KonsoliFIN sai oman testikappaleen juuri parahiksi Lucas Popen (Return of the Obra Dinn) uutuuspelin Mars After Midnightin julkaisuun.
Mitä on laatikossa?
Laitteen mittasuhteet ymmärtää vasta ottaessaan Playdaten ulos pakkauksesta. Kämmeneen mahtuva konsoli on oikeasti kannettava, taskuun mahtuva vempele, jonka kirkkaan keltainen väri nostaa hymyn huulille. Noin seitsemän senttiä leveän ja korkean laitteen etupaneelia koristaa pikkuruinen 1-bittinen 400 × 240 ruutu, ristiohjain ja pari nappia. Oikeaan laitaan on piilotettu kampi. Kyllä, luit oikein. Kampi, jota pääsee pyörittämään, kunhan sen taitaa ulos laitteen kyljestä. Tämän lisäksi konsolin päällä on virtanappi ja kammen yläpuolella painike, joka vie käyttöjärjestelmän päävalikkoon. Kerta kaikkiaan sympaattinen ja tyylikäs olemus lupaa paljon – ja lunastaakin osan odotuksista.
Mono-äänet ja ruudun tarjoama mustavalkoinen väriskaala vahvistavat retrohenkisyyttä. Alaosasta löytyvät myös kuulokeliitin ja USB-C-portti latausta varten. USB:n kautta pystyy myös siirtämään tiedostoja taikka peilaamaan sekä kaappaamaan kuvaa tietokoneen ruudulle erillisellä Mirror-ohjelmistolla.
Valmiit, paikoillaan, hep!
Käyttöönotto on tehty helpoksi. Laite pitää rekisteröidä Playdaten verkkosivuilla, yhdistää langattomaan lähiverkkoon ja päivitellä uusimpaan softaversioon. Päivityksiä kannattaa tarkistella useampaan kertaan, sillä koodiversiossa hypitään askel askeleelta kohti uusinta. Tämän jälkeen ruudulle ilmestyy pari peliä sekä polut kauppapaikalle ja laiteasetuksiin. Parin vuoden aikana maksullisia pelejä on julkaistu roppakaupalla ja lisää löytyy itch.io-verkkosivuston kautta. Kehitystyökalutkin ovat vapaasti kaikkien saatavilla.
Valikkorakenne on hyvin yksinkertainen: joko pelit on listattu isoilla kuvilla tai nimillä alkuruutuun. Tallennustilaa on 4GB, joten masiinaan mahtuu rutkasti sisältöä, sillä pelien koot vaihtelevat muutamasta megasta pariin sataan. Akku kestää reilu kymmenen tuntia aktiivista pelaamista, useita päiviä lepotilassa.
Pari lahjaa viikossa pitää lääkärin loitolla
Laitteet elävät ja kuolevat pelivalikoiman perusteella. Playdatelle riittää onneksi tarjontaa, mutta haasteeksi muodostuu akanojen nyppiminen massasta.
Jokainen konsolin ostaja saa automaattisesti ilmaisen, viikoittain aukenevan Season 1 -kausipaketin, joka koostuu 24 pelistä. Kahdentoista viikon ajan, joka maanantai vapautuu pari uutta tulokasta ladattavaksi, jotka voi lunastaa omaan vapaaseen tahtiin. Ratkaisusta voi olla kahta eri mieltä: Toisaalta on kiva saada tasaisesti pelattavaa, mutta odottaminen myös turhauttaa, jos edellisen viikon tarjonta ei ole miellyttänyt. Tarjonta on hyvin monipuolista, vaikka painotus on selkeästi enemmän taidossa ja kunniatauluissa kuin tarinankerronnassa.
Kausipaketin puolivälissä tarjontaan on lisätty niin surffausta, avaruuslentelyä, pingviinien hissimatkailua ja muita pulmapelejä. Pelikuvaa alla olevassa Youtube-videossa.
Whitewater Wipeout on eräänlainen endless runner, jossa surffataan valtavaa aaltoa karkuun. Samalla kerätään pisteitä tekemällä korkeita hyppyjä, temppuja ja tyrmätään pari lokkia matkalla. Pistetehtailuun keskittyvä teos on kausipaketin ensimmäinen julkaisu.
Crankin's Time Travel Adventuressa ohjataan pellistä tehtyä robottia matkaamaan treffeille – aina myöhässä. Kammella säädellään juoksunopeutta ja -suuntaa siten että robo väistelee matkan varrella olevia esteitä. Hauska pulmapelikonsepti.
Flipper Lifter keskittyy pingviinien kuljettamiseen talon tai muun kompleksin kerroksesta toiseen. Hissiä viedään ylös ja alas kammen avulla, jokaisesta kuljetetusta pingusta saa pisteen. Jos asiakkaat joutuvat odottamaan liian kauan, peli päättyy. Tietyn väliajoin rakennuksiin lisätään kerroksia, mikä lisää vaikeusastetta ja kiirettä.
Zipper tarjoaa taktista japanilaista samurai-meininkiä. Omaa hahmoa liikutetaan ruutu kerrallaan. Aina kun itse ottaa askelia, vastustajat liikkuvat myös. Tavoite on surmata vastukset viekkaudella ja nopeudella. Kuolema palauttaa alkuun.
Star Sledissä lennetään avaruusaluksella keräämässä materiaalia avaruudesta. Pisteitä saa lentämällä ympyrän esineen ympäri, jolloin se kerätään talteen. Ympäristöä valvovat droonit ja muut esteet vaikeuttavat urakkaa.
Lucas Popen kehittämä Mars After Midnight on henkistä jatkoa Papers, Pleaselle, jossa avaruusotusten kerhotilaan päästetään väkeä sisään tietyin perustein. Kammella avataan pikkuinen ikkuna ja päätellään vieraan olemuksen perusteella täyttääkö hän vaatimukset esimerkiksi anonyymien piereskelijöiden kokoontumiseen. Hauska konsepti, joka viihdyttää pari iltaa. Peli ei kuulu kausipakettiin.
Söpö mutta tylsä
Haluaisin joka suhteessa pitää Playdatesta, mutta sen pelivalikoima ei tempaise mukaansa. Teokset ovat pääasiassa retroa, pistesaalistusta tai yhden tempun poneja. Kampea ei käytetä kovinkaan innovatiivisesti, vaan se on pääasiassa suuntaohjain joko avaruusalukselle tai säätelee esimerkiksi robotin kävelynopeutta. Ehkä vika on minussa, mutta tarjonta ei vain innosta tarpeeksi, jotta viihtyisin Playdaten kanssa matkoilla tai kotisohvalla. Laite onkin vahvasti suunnattu retrohenkisille pelaajille.
Näytön taustavalon puute on lisäksi pienoinen haaste, jos pelaa yhtään hämärämmässä huoneessa, koska ruutu muuttuu nopeasti hyvin tummaksi. Muuten laite on hauskasti rakennettu, pikkuruinen käsikonsoli, joka tuntuu ja näyttää laadukkaalta. Panic on luvannut julkaista stereoääntä tarjoavan telakan, jolloin Playdatesta saa tehtyä pöytäradiomaisen kokonaisuuden vaikka yöpöydälle. Söpö kuin mikä.
Panicille pitää nostaa hattua Playdaten kehityksestä ja julkaisusta. Retroa tarjoava käsikonsoli on selkeästi löytänyt kuluttajakunnan itselleen, vaikka itse en laitteesta löytänyt pitkäaikaista treffikumppania. Alkuihastus tyrehtyi liian yksinkertaiseen pelikatalogiin. Ehkäpä tämäkin vika korjataan ajan kanssa…
