 |
 |
Kun Microsoft paljasti julkaisevansa toisen sukupolven Xbox-konsolinsa ilman vakiokiintolevyä, pelaajat olivat äimänä – olihan ensimmäisen ruksipoksin merkittävimpiin etuihin kuulunut sisäinen kiintolevy. Sen lisäksi, että ohjelmoijat saattoivat käyttää levyä hyödykseen pelidatan puskuroinnissa, kiintolevy säästi monilta pelaajilta erillisen muistikortin hinnan. Siihen nähden Xbox 360:n Core-versio otti massamuistiasiassa kaksi askelta takapakkia ja rajoittaa jollain tasolla kaikkien 360-pelien suunnittelua.
Vaikka uudella konsolisukupolvella muistikortit ovat saaneet happaman maun, täysin hyödyttömiä kapistuksia ne eivät ole. Jopa alkuperäisellä Xboxilla kortille oli käyttöä, jos halusi viedä tallennuksia konsolista toiseen. On tietysti harmillista, ettei Microsoft ole ottanut muiden konsolivalmistajien linjaa ja tue standardeja joka kodista löytyviä muistikorttityyppejä. USB-tikkujakin voi käyttää vain multimediatiedostojen toistamiseen. Kätevästi liikuteltavaa tallennustilaa tarvitseville Xbox 360 -pelaajille on pitkään ollut tarjolla vain 64 megatavun palikka, mutta tänä vuonna valikoimaan tuli kahdeksankertaisesti tilaa tarjoava, hieman tyyriimpi vaihtoehto.
KonsoliFIN sai Microsoftilta testattavakseen uutuusmuistikortin, jonka nimellinen kapasiteetti on 512 megatavua ja suositushinta 54,99 euroa. Summalla saa mukaansa kortin, sille tarkoitetun avainnippuun ripustettavan kotelon, nimitarrat ja ohjeet. Käyttöönotto on vaivatonta, koska erillisiä asennustoimia ei ole. Konsoli tunnistaa kortin automaattisesti, kun se liitetään jompaan kumpaan laitteen etuosassa olevista porteista.
Perinteisesti konsoleilla muistikortteja on tarvittu pelitilanteiden ja pelaajaprofiilien tallentamiseen. Samat funktiot pätevät myös Xbox 360:n muisteille, mutta niiden lisäksi ne käyvät Live Arcade -pelien, videoiden ja muun ladattavan sisällön varastointiin. Siitä esimerkkinä on palikalle esiasennettu Geometry Wars: Retro Evolved. Pelidemot tosin vaativat niin paljon tilaa, ettei niiden lataaminen pelkän muistikortin varassa käytännössä ole mahdollista – varsinkin kun pakollisten järjestelmätietojen jälkeen kortille jää käytettäviä megatavuja vain 474 kappaletta.
Tiedostonsiirto tallennuskohteelta toiselle käy kätevästi konsolin muistinhallinnasta, jos tiedosto on liikutettavaa tyyppiä. Testeissä kävi ilmi, etteivät kaikki pelitallennukset suostu vaihtamaan osoitetta kiintolevyltä muistikortille. Silti esimerkiksi Live-profiilinsa voi napata mukaan, kun lähtee kaverille viettämään iltaa videopelien parissa. Sen ansiosta pelejä voi pelata konsolista riippumatta omalla profiilillaan saavutuspottia kartuttaen. Maksetun sisällön siirtoon pätevät tietyt tekijänoikeudelliset rajoitukset, jotka estävät Live Arcade -pelien täyslisenssin luovuttamisen konsolilta toiselle. Ilman alkuperäisprofiilia ja varmentamiseen käytettävää Live-yhteyttä muistikortille heitetty peli supistuu vieraalla konsolilla kokeiluversioksi.
Liikkuvalle pelaajalle Xbox 360:n muistikortti on tarpeellinen kapistus, mikäli omaa profiilia pitäisi pystyä käyttämään monissa konsoleissa. Ostopäätöstä tehdessä huomionarvoista on kuitenkin se, että profiilin liikutteluun riittäisi myös parikymppiä edullisempi 64 megan palikka. Jättimuistikortti jääkin jollain tavalla väliinputoajan asemaan, sillä toisaalta sen kapasiteetti ei kestä pääasiallisen muistin virkaa tai mittavaa varmuuskopiointia. Kiintolevy on edelleen välttämätön, jos haluaa saada kaiken irti konsolistaan. Tilanne voisi olla toinen, mikäli uutuuskortilla olisi puolen gigatavun sijaan edes pari gigaa tallennustilaa.
