Ensikosketus Halo 3:n betaan

Halo 2:n moninpelin valtaisan suosion ansiosta odotukset kolmatta osaa kohtaan ovat kohtuuttoman suuret, joten Shadowruniin verrattuna lähtöasetelmat ovat käytännössä päinvastaiset. Muutaman tunnin session perusteella fanien ei tarvitse pettyä: toiminta on yhtä addiktoivaa kuin ennenkin. Suuria muutoksia odottavat pelaajat sen sijaan joutunevat pettymään, sillä peli tarjoilee pitkälti sitä samaa laadukasta toimintaa kuin edeltäjänsäkin. Kymmeniä, satoja ja miksei jopa tuhansia tunteja Halo 2:n moninpelin parissa viettäneille muutokset ja uudistukset käyvät nopeasti selviksi.

Uuden ohjaimen vuoksi kontrolleja on uudistettu. Perusteet ovat samat: B:stä hahmo lyö, A:sta hyppää, Y:stä vaihtaa asetta ja liipaisimilla ammutaan sekä heitetään kranaatteja. X-näppäimen entiset tehtävät ovat siirtyneet oikealle puskurinäppäimelle, koska Halo 3:ssa X on varattu erityisten varusteiden käyttämiseen. Kahta asetta käytettäessä vasen puskuri lataa vasemman käden ja oikea oikean käden aseen. Muutokset vaativat veteraaneilta hiukan totuttelua, mutta tunnin tai parin kuluessa uudistukset tuntuvat todella hyviltä ja luonnollisilta. Kysymysmerkiksi tosin jäi, toimiiko tiimikommunikaation aktivoiminen ristiohjaimen avulla.

Peruspelattavuus on uusilla kontrolleillakin sitä samaa. Hahmot liikkuvat suurin piirtein samalla tavalla kuin kakkososassa. Lähitaisteluissa huomattiin, ettei lyönti enää hakeudu vastustajaan monen metrin päästä, vaan pusun antaakseen täytyy olla oikeasti lähellä.

Bungie on hehkuttanut uusittua Assault Rifleä antaumuksella. Vaikka ase näyttääkin vanhalta tutulta, ei sillä ole muuten kovin paljon tekemistä aikaisemman version kanssa. Lipas haukkaa kerrallaan vain 32 panosta, eivätkä luodit sinkoile villisti piipusta ulos. Tällaisenaan tuliluikku muistuttaa eniten konepistoolia, eikä vähiten äänensä takia. Ase ei myöskään vakuuttanut vielä jokapaikanhöylänä, jollaiseksi sitä on kaavailtu. Myös muut vanhat ystävät ovat kokeneet muutoksia. Toisaalta kokeilujen perusteella Battle Riflen käytännöllisyyttä on hiukan vähennetty, eikä ihmisten tarkkuuskiväärillä voinut ampua samanlaista sarjaa kuin kakkososassa. Muuten aseet tuntuivat olevan pitkälti ennallaan, vaikkei Needler, pistooli tai miekka kertaakaan kädessä käynyt.

Uutuuksista eniten huomiota on herättänyt Spartan Laser, jonka lasersäteellä onnistuu niin hahmojen kuin ajokkienkin eliminoiminen. Ensituntuman perusteella kyseessä on todella tehokas ase, mutta sillä on myös heikkoutensa. Hidas ampuminen, aseen ylikuumeneminen sekä tähtäyssäteet vähentävät vehkeen käytännöllisyyttä. Brute-soturien omaksi aseeksi suunniteltu Spiker vaikutti myös toimivalta aseelta. Kun molemmista käsistä löytyy moinen naulatykki, aiheutuu vahinkoa lähietäisyydeltä nopeasti ja tehokkaasti.

Syksyllä julkaistusta mainoksesta lähtien fanien huulilla pyörinyt kuplasuoja tuntui sekin sopivan hyvin vanhaan kaavaan. Muita X-napilla aktivoitavia laitteita olivat ilmavirtahissi, miina sekä jonkin sortin suojia imevä generaattori, joka toi hieman mieleen Shadowrunin antitaikagranaatin. Varusteet eivät ainakaan kokeilusession aikana nousseet merkittävään asemaan, mutta antoivat kuitenkin oman lisänsä vauhdikkaaseen toimintaan. Pelaajat voivat Halo 3:ssa repäistä myös irti pidikkeistään kentältä löytyviä tykkitorneja. Näitä tehokkaita aseita käytettäessä kuvakulma siirtyy hahmon ulkopuolelle ja liikkumisnopeus hidastuu huomattavasti. Tiensä kätösiini löysivät minigunia muistuttava tykki sekä pienoisohjuksia laukova jättiläinen. Ison kanuunan kanssa heilumisessa on fiilistä, mutta hitaasti liikkuva hahmo on avoimessa maastossaa helppo maali.

Kranaatteja Halo 3:ssa on kolmea eri laatua aikaisemman kahden sijaan. Jokaista sorttia voi kantaa kerrallaan kaksi, joten yhteensä kranaatteja kulkee mukana kuusi kappaletta. Heitettävien tuhovälineiden fysiikat tuntuivat olevan ehkäpä lähimpänä sarjan ykkösosaa. Uusi saksalaisten perunanuijaa muistuttava Spiker-kranaatti on ainakin hauskan näköinen, jos ei muuta. Se kiinnittyy plasmakranaatin tavoin pelihahmoihin sekä lisäksi ympäristöön. Räjähdys suuntautuu muista kranaateista poiketen lähinnä yhteen suuntaan.

Ajokeista päästiin koeajamaan Ghost, Warthog ja Mongoose. Kaksi ensin mainittua ovat pitkälti ennallaan, vaikka jeeppi hieman hitaammalta vaikuttikin. Mönkijämäinen Mongoose sen sijaan kiitää maastossa nopeasti. Ajoneuvosta ei löydy aseistusta, joten takapenkille voi istuttaa kaverin hoitamaan tulituspuolen omalla aseellaan. Nopeutensa ansiosta vehje aiheutti useita villin vaarallisia tilanteita.

Betassa matseja pelataan vain seuranhakujärjestelmän merkeissä. Uusitun systeemin ihmeisiin kuuluu mahdollisuus luoda party matsin jälkeen kanssapelaajien kanssa. Peliin osallistuvat voivat myös äänestää järjestelmän esittämästä kartasta ja pelimuodosta, joiden seassa on myös pari uutuutta. Näistä silmään osuivat uusittu Territories ja VIP. Jälkimmäisessä pelataan joukkueina yhden tiimin pelaajista ollessa VIP-henkilö, jonka tappamisesta saa pojoja. Muuten pistetili ei kartu. Territoriesin uudessa versiossa joukkueet vuorottelevat puolustajan ja hyökkääjän rooleissa. Taistelutantereelle on ripoteltu pisteitä, joita hyökkääjät pyrkivät valtaamaan. Pisteen haltuun ottaminen kestää tovin, mutta puolustajat eivät voi vallata niitä takaisin. Jokaisesta valtauksesta saa pisteen.

Pelimuotoja jauhettiin kolmella erilaisella kentällä. Valhalla on Blood Gulchin jäljillä kulkeva laajahko kartta, jonka molemmissa päissä on tukikohta. Neljän pelaajan tiimeillä peli tahtoi mennä vähän tylsähköksi, kun kenttää ei vielä täysin tuntenut. Luultavasti Valhalla toimii parhaiten vähän isommilla joukkueilla tehtäväpohjaisissa pelimuodoissa. Snowbound puolestaan on ensisilmäyksellä sekavalta vaikuttava lumilaatikko, jota reunustavat automaattitykit lahtaavat kaikki alueen rajoille eksyvät. Parin matsin kuluessa opin pitämään kartasta, sillä tappoihin perustuvat matsit sujuivat sen maisemissa hyvin. Kentän erityispiirteisiin kuuluvat maanalaisten osien ovia peittävät energiakentät, jotka pysäyttävät luodit ja päästävät hahmot lävitseen.

Kooltaan kahdeksan pelaajan tiimeille erinomaisesti sopiva High Ground on toimiva paketti. Se sopinee hyvin niin tappomatseihin kuin tehtäväpohjaisiin pelimuotoihinkin. Savannimaisiin maisemiin sijoittuvalla kartalla hyökkääjät aloittavat rannalta ja puolustajat linnakkeesta, jonka sisäänpääsyä vartioi portti. Oven voi avata linnakkeen sisäpuolelta kuin Zanzibarissa konsanaan.

 

Kentät eroavat toisistaan selkeästi ulkoasultaan. Tarkkoja tekstuureja ja joitakin nättejä tehosteita lukuun ottamatta ainakaan beta ei tarjoile visuaalisesti mitään erikoista. Komeahan tuo on varsinkin taistelun käydessä kuumimmillaan, mutta kaikille se ei riitä. Pelattavuuden kannalta olennaisin eli ruudunpäivitys on kuitenkin jo betassa kohdallaan. Äänet ovat sen sijaan parantuneet selvästi, sillä etenkin räjähdykset kumisevat muhkeasti.

Paljon puhuttu Saved Films -ominaisuus on mukana betassa. Valitettavasti se tarjoaa kuitenkin vain mahdollisuuden tallentaa ottelun, eikä kameraa voi hallita lainkaan. Guide-käyttöliittymän valikoissa oli myös mainintoja jonkin sortin tiedostojen jakamisesta, mutta asian tarkempi selvittäminen jäi tekemättä.

Kokonaisuutena beta ja testaustilaisuus jättivät positiivisen maun Halo-fanin suuhun, eikä keskiviikkoa malttaisi millään odottaa. Silloin pääsee pelaamaan peliä perinpohjaisesti ja näkemään tosissaan, toimivatko uudistukset ja pysyykö pelitasapaino hallussa pienoisista muutoksista huolimatta.

Microsoftille kiitokset onnistuneesta tilaisuudesta ja tarjoilusta sekä erityiskiitokset Gaming Specialist Jarno Kallungille.