| Kehittäjä: Guerrilla Games | Julkaisija: SCEE |
| Lajityyppi: toiminta | Julkaisupäivä: 30.5.2007 |
| Pelaajia: 1-8 | Muuta: nettipelipäivitys vie 8 mb, yksinpelilisä 66 mb. |
Yksinpeliin lisäpelattavaa tarjotaan yhden kokonaisen chapterin verran, mikä nostaa jaksojen kokonaismäärän viiteen. Uutukainen Root of Evil jatkaa tapahtumia vangitun Ricon jäljittämisellä ja petturin selvittämisellä. Helgastien johtohan kärsi suuria tappioita alkuperäisessä Liberationissa, mutta jäljelle jääneet kaasunaamaripäät pistävät vielä hanakasti hanttiin. Jälleen Templarilla pelattava seikkailu alkaa aavikolta, jatkuu viemäristöissä ja päättyy sodan runtelemaan kaupunkiympäristöön. Aavikko-osuus esittelee uuden, ketterästi liikkuvan ja kahdella konekiväärillä varustellun jeeppimäisen ajoneuvon, jolla pääsee kruisailemaan valitettavan lyhyen aikaa.
Ensimmäinen koitos palauttaa tuntuvasti mieleen Liberationin piirteet; peli on normaalillakin vaikeustasolla sangen haastava. Jo alun viholliset kranaatinviskojista kestäviin haulikkomiehiin tuottavat ongelmia ja vaativat pelaajalta taktikointia. Uusintayritysten kautta taidot kuitenkin karistuvat pölystä, ja pian sitä sotii jälleen Killzone-sotilaan elkein. Huomattavien vastoinkäymisten takia vaikeustason helpotus oli silti allekirjoittaneella edessä, ja se teki toiminnasta vain mielekkäämpää, eikä liian helppoa. Easylla huomaa, miten vihollisen riveistä puuttuu tietyissä kohdissa tehokkaammat yksilöt verrattuna normaaliin tasoon.
Tuoreet ympäristöt piristävät. Esimerkiksi aavikko pöllyää kivasti ajoneuvolla huristellessa. Harmillisesti yksinpelin lisäkentät kärsivät pätkimisestä, jollaista alkuperäisessä ei tavannut. Lisäksi välillä tapahtuvan puheiden katoamisen vuoksi lienee syytä epäillä, että ongelmat johtuvat muistikortilta lataamisesta. Onneksi ruudunpäivityksen tippumiset eivät häiritse pelaamista toimintatilanteissa.
Luvattu kahden tunnin kesto on aika tarkkaan mitoitettu, sillä ei pelistä juuri pidempää saa. Toiminta maistuu edelleen, mutta ensimmäiset kenties monista tulevista lisätehtävistä eivät alkuperäisen Liberationin tapaan tarjoa tarpeeksi. Pienenä lohtuna jakson selvittämisestä palkitaan jälleen haastetiloilla, joiden suorittamisella avataan tuttuun tapaan kykyjä. Joko tulevien lisätehtävien tai PS3:n Killzonen edeltäjänä tarinaa viitotetaan lopuksi puheilla sodan jatkumisesta helgastien omalla planeetalla.
Killzonen verkkoräiskintä on esimerkillisen mielekästä sopivasti tasapainotettujen aseiden ansiosta. Räjähdeaseilla kuten singolla saa toki tehtyä mittavaa tuhoa, kun taas rynnäkkökivääreillä joutuu poraamaan aikansa. Eroja on tasoitettu tehokkaiden aseiden epätarkkuudella, käytön hitaudella ja pienemmillä panosmäärillä, joiden ansiosta yksikään pelin pyssyistä ei nouse ylivoimaiseen asemaan. On myös kiehtovaa huomata, miten yksinpelissä vähälle käytölle jääneet tuliluikut osoittautuvat verkossa varsin hyödyllisiksi.
Yksinpelaajalle lisätehtävät tarjoavat muutamaksi tunniksi räiskintää. Ladattavan sisällön selvästi mielenkiintoisempaa menoa nähdäänkin moninpelissä, joka lienee PSP:n ensimmäisiä oikeasti hyviä lajissaan. Mikrofonituen ansiosta on mahdollista saavuttaa olohuonepelaamisen tunne, jos vain sattuu törmäämään headsetillisiin pelaajiin. Toivottavasti peliseura ei kaikkoaisi räiskinnän parista, sillä näin alkuvaiheessa porukkaa tapaa mukavasti pikkutunneille saakka.
Jos Killzone: Liberation on vielä kokematta, niin nyt siitä olisi mahdollisuus päivittää suoraan ominaisuuksiltaan paras versio. Hankinta kannattaa eritoten, kun tätä nykyä peliä saa edullisempana Platinum-julkaisuna.
