  |
|
|
Dead or Alive -sarjastaan parhaiten tunnettu Team Ninja sai meriittilistalleen todellisen mestariteoksen, kun Ninja Gaiden julkaistiin Xboxille vuonna 2004. Tänä kesänä eräs viime sukupolven parhaimmista toimintaseikkailuista loikkaa PlayStation 3 -fanien ulottuville. KonsoliFIN valmistautui koitokseen tutustumalla Sigman demoon.
Sankari Ryu Hayabusa ottaa ensiaskeleensa uudella alustalla tarinan ensimmäisessä tehtävässä, jossa terät leikkaavat lihaa keskiaikaisen japanilaismaiseman idyllissä. Matkan varrella ratkaistaan yksinkertainen avainpulma ja opetellaan ninjatoiminnan perusteet ennen loppuvastuksen kohtaamista.
Ninja Gaiden erottuu monista muista toimintapeleistä siinä, ettei se keskity pelkkään vastustajien pätkimiseen. Viholliset tappavat varomattoman alta aikayksikön, minkä vuoksi pelaajan on opittava hyökkäämään, suojautumaan ja liikkumaan oikea-aikaisesti.
Demo alkaa keskivaikealla Normal-tasolla, mutta tehtävän läpäistyään toimintaan saa lisää haastetta. Mitä vaikeampi taso on käytössä, sitä kovempia vihollisia pelaaja kohtaa. Esimerkiksi Normalilla on paljon ruskeita ninjoja, jotka Hard-taso korvaa valkoisilla ninjoilla. Normalin valkoiset ninjat ovat Hardilla puolestaan mustia ninjoja. Systeemin nerous piilee siinä, etteivät vaikeammat viholliset ole välttämättä huomattavasti kestävämpiä, vaan viekkaampia ja nopeampia. Siinä missä ruskea ninja antaa pelaajan vetäytyä kuoreensa ja odottaa oikeaa hyökkäyshetkeä, musta ninja saattaa kaapata paikallaan olevan Ryun niskasta kiinni ja viiltää kurkun auki.
Aseisiin tarttuessaan Ryu ei jää pekkaa pahemmaksi, sillä mestarininjan monimuotoisia liikesarjoja on verrattu jopa varsinaisiin taistelupeleihin. Kevyen ja raskaan hyökkäyksen lukuisat yhdistelmät yhdessä hyppyjen, seinäjuoksujen ja heittoaseiden kanssa loihtivat ruudulle mitä mielettömimpiä koreografioita.
Pelaajan tärkein työkalu on Dragon Sword – mystinen hyvyyden miekka, jonka vastine on pahansisuinen Dark Dragon Blade. Miekan yleispätevästä luonteesta huolimatta kiperiin tilanteisiin lisäsärmää saa nappaamalla käteen vinhasti liikkuvat nuncha-kapulat, liki miehen kokoisen Dabilahron tai Ninja Gaiden Blackistä tutun Lunar-sauvan. Demo tarjoaa maistiaisen myös kahden miekan uutuusaseesta Dragon's Claw & Tiger's Fang, jolla on helppo tyylitellä vastustajat viipaleiksi.
 |
| Rachel on ensimmäistä kertaa pelattavana hahmona |
Kuolleilta vihollisilta vapautuu energiaa, jonka voi ladata aseeseensa aktivoidakseen niin kutsutun Ultimate Techniquen. Toimenpide vaatii hetken rauhan, mutta onnistuessaan se tuottaa helpon ja äärimmäisen tyylikkään kaadon. Toinen erikoistekniikka on nimeltään Ninpo. Demossa Ryulla on käytössä vain tulipallo, mutta jo se paljasti varsin mukavan taikomiseen liittyvän parannuksen: Ninpon tehoa on mahdollista kasvattaa ohjainta ravistelemalla. Ominaisuus lisää peliin mukavasti fyysisyyttä häiritsemättä kuitenkaan tarkkuutta vaativaa toimintaa.
Miekkailun kiivaan temmon kannalta on harmi, ettei kameramies aina pysy toiminnassa mukana. Vihollisia unohtuu ruudun ulkopuolelle harva se hetki, eikä kuva välttämättä ota huomioon juuri sitä uhkaajaa, jota pitäisi pitää silmällä. Vapaasta liikuteltavuudestaan huolimatta kuvakulmaa ei ehdi toimintakohtauksissa säätämään, mutta kameran keskittäminen hahmon taakse sentään onnistuu. Se pelastaa monesta pulasta. Xbox-versioissa ongelmaan tottuneelle on jo lähes rutiininomaista napsutella keskitysnappia tietyin väliajoin.
Merkittävin uudistus Ninja Gaiden Sigmassa on Rachelin tulo toiseksi pelattavaksi hahmoksi. Sivuroolissa olevalle povipommille on kehitetty muutama oma tehtävä, joiden on tarkoitus selvittää hahmon liikkeitä seikkailun taustalla. Demossa Rachelilla pääsee yrittämään pientä minitehtävää Vigoor Empiren katedraalissa. Seksikkään demoninmetsästäjän jättikirvestä saavat maistaa niin pikkuriiviöt kuin muutamat liskotkin, mutta hahmona Rachel ei tunnu yhtä hauskalta kuin Ryu. Kokeillun perusteella sen liikkeet jäävät rahtusen kankeammiksi kuin ketterän ninjan, mikä horjuttaa liki täydelliseltä tuntunutta pelimekaniikkaa.
Visuaalista ulosantia on kuorrutettu huippuresoluutiolla ja uusilla yksityiskohdilla. Jouhevasti piirtyvä grafiikka ihastuttaa värikkyydellään, mutta aivan alkuperäisen veroista vaikutusta se ei enää tee. Ilmiö on sama kuin Dead or Alive -sarjan siirtymässä Xboxilta Xbox 360:lle: Team Ninjan pelit olivat niin komeita jo edellisellä sukupolvella, ettei pelkkä pintakiillon ja pikseleiden lisääminen vie ulkoasua radikaalisti eteenpäin.
Kokoversion kannalta lupaa hyvää, että demo jätti janoiseksi. Sixaxis sopii toimintaan vähintään Controller S:n veroisesti, ja vaikka kyseessä on jo kolmas raapaisu likipitäen samasta Ninja Gaidenista, ei sen taika ole hälventynyt. Puolustuksen ja hyökkäyksen vuorotteluun sekä monipuolisiin liikkeisiin luottava kuoleman baletti on yksinkertaisesti hauskaa ja haastavaa vielä tänäkin päivänä.
Ninja Gaiden Sigman lopullinen arvostelu julkaistaan KonsoliFINissä pelin valmistuttua myyntiin.
