Hogwarts Legacyn ensifiilistelyissä ihastelin kovasti upean kaunista ja yksityiskohtaista maailmaa sekä tyydyttävää taistelua, eivätkä moittimisen aihetta herättäneet oikeastaan kuin muutamat bugit, yhdentekevä juoni ja pääosin puisevat hahmot. Nyt kun seikkailu on ohi, on aika suorittaa Potter-termiä lainatakseni vitosluokan lopuksi tehtävät V.I.P.-tutkinnot (englanniksi O.W.L.). Maittoiko lukuvuosi alusta loppuun?
Opinnot eivät ole velhoilun suola?
Tupa-asioista täytynee aluksi mainita pari asiaa, jotka jäivät sanomatta ensifiilistelyissä. Harmittavasti Lajitteluhatun valinnalla ei ole juuri väliä, sillä pelaajan tekemä avatar kohtaa tarinan varrella samat hahmot tuvasta riippumatta, joskin hiukan eri järjestyksessä. Sivutehtävät ovat nekin käytännössä tismalleen samat, joten ainoat konkreettisemmat eroavaisuudet löytyvät oleskeluhuoneen ulkoasusta. Niin, ja tietysti olkkarissa ja käytävillä häröilevän tupakummituksen henkilöllisyys on eri.
Koulunkäynnillä on muutenkin yllättävän pieni rooli Hogwarts Legacyssa, sillä ensimmäisten tuntien jälkeen opetellaan enää astrologian, luudalla lentelyn ja ihmeotusten salat. Kaikkiaan jokaisesta aineesta on vain 2–3 oppituntia, joten ne ovat rytmityksen kannalta varsin harvassa. Opiskelijan arkea pelissä ei siis eletä ainakaan täysillä, vaan pääpaino on ihmissuhteissa sekä pää- ja sivujuonien tutkimisessa.
Yllätyin siis aidosti monessakin mielessä, miten iso rooli keskusteluilla on Hogwarts Legacyssa ottaen huomioon kanssakäymisen vähäisen vaikutuksen. Väittäisin, että teoksessa on ollut jossain vaiheessa kehityskaarta jonkin sortin moraalijärjestelmä mukana, sillä avatar voi jokaisessa keskustelussa vastata joko kannustavasti tai itsekkäästi. Nyt valinnoilla ei käytännössä ole seurauksia suuntaan tai toiseen, eikä edes kuolinloitsujen opettelu saa maikkoja tai kavereita heristelemään sormiaan, mikä on jo vähän outoa.
Koska mun mentori sanoi niin
Tarina ottaa alkuhetkien jälkeen jonkin verran lisää kierroksia, ja erityisesti viimeiset hetket ovat varsin mieleenpainuvia. Seikkailun aikana kohdataan paljon erilaisia ihmisiä ja olioita, mutta harmittavasti juuri kukaan heistä ei jää oikein mieleen. Ainoastaan avatarin mentori eli professori Fig, taikajuomamestari Aesop Sharp ja Luihuis-kaveri Sebastian Sallow ovat vähän persoonallisempia tapauksia, ja Sallow’n perheen edesottamukset ovat muutenkin heittämällä sivutehtävien mielenkiintoisinta antia. Simon Peggin näyttelemä rehtori Black vilahtaa hänkin vain muutamaan kertaan ruudulla, mikä on vähän pettymys.
Pieni miinus napsahtaa myös järjettömästä loottimäärästä, jota saa olla jatkuvasti myymässä lähiseudun kauppiaille sekä paikoin kankeasta käyttöliittymästä. Karttanäkymässä on välillä vaikeaa osua oikeaan ikoniin, sillä pikamatkustuksen ja tehtävien hotspotit ovat joskus kummallisesti päällekkäin kuin muurahaiset konsanaan, minkä lisäksi loitsujen pikanäppäimien kanssa saa olla jonkun verran sorminäppäryyttä. Hahmon kykypuu sen sijaan on hyvinkin looginen, joten roolipelielementeissä ei ole valittamista. Kauneusvirheet eivät siis onneksi ole kovin suuria.
Ohuesta juonesta ja pienestä kitinästä huolimatta Hogwarts Legacyn pelaaminen on todella mielekästä, sillä varsinaisen seikkailun ohella ihmeotusten kanssa touhuaminen, luudalla lentely ja taikasauvataistelu ovat jokainen äärimmäisen mukavaa puuhaa. Sivutekemistäkin riittää yllin kyllin, joista hauskimpana esimerkkinä täytyy mainita Merlin’s Trial -pulmapähkinät, joissa saa välillä käyttää ihan tosissaan hoksottimia.
Vaikka Tylypahka ympäristöineen on jättimäinen paikka ja täynnä yksityiskohtia, itselläni ei tullut perinteistä avoimen maailman ähkyä, sillä kaikki tuntuu jotenkin uniikilta. Audiovisuaalinen toteutus on sekin vertaansa vailla, sillä niin ääniefektit kuin soundtrack mukailevat onnistuneesti elokuvien äänimaisemaa. Säveltäjätiimiin lukeutuvat Peter Murray, J. Scott Rakozy ja Chuck Myers ovat tehneet loistavaa työtä Alexander Horowitzin tukemana.
Velhoneuvosto kokoontuu
Hogwarts Legacy on siis kaiken kaikkiaan varsin mainio teos, ja oli hienoa nähdä, miten hyvin muun muassa Cars-videopelit ja Disney Infinityn kehittänyt Avalanche Software onnistui tuomaan ikonisen velhomaailman ruudulle. Valitettavasti tässä lopuksi täytyy kuitenkin nostaa se kuuluisa kissa pöydälle, sillä Hogwarts Legacysta ei voine puhua mainitsematta Harry Potterin ”äitiä” eli J.K. Rowlingia ja hänen taustallaan vellovaa kohinaa.
Monet ovat varmasti hyvin selvillä brittiläiskirjailijan sekoiluista. Menemättä liikaa yksityiskohtiin, myös KonsoliFINissä on tiedossa Hogwarts Legacyn taustalla pyörivä poliittisuuspyörre liittyen Rowlingin suoranaiseen transvihaan. Rouva on päästellyt suustaan vuosien saatossa paljon kyseenalaisia kommentteja, eikä viha ole rajoittunut pelkkään puheeseen. Esimerkiksi viime vuonna hän päätti rahoittaa Britanniassa henkilökohtaisesti ja vieläpä suurella ylpeydellä seksuaali- ja sukupuolivähemmistökielteistä poliittista toimintaa.
Julkaisija Warner Bros. ja kehittäjänä toiminut Avalanche Software ovatkin ihan ymmärrettävistä syistä halunneet tehdä selkeän pesäeron kirjailijaan, eikä Rowling ole täten osallistunut itse pelin tuotantoon millään tavalla. Hänen maineensa ja vaikuttamisensa kummittelevat kuitenkin ikuisesti Harry Potter -mytologian taustalla, eikä sitä faktaa voi kiistää, etteikö jokaisesta ostetusta kopiosta menisi jonkinlainen prosentti kahisevaa vihaisen kahelin taskuun.
Pitäisikö tätä tuotetta sitten boikotoida? Joidenkin mielestä vastaus on päivänselvä, omasta mielestäni ei niinkään. Jos jätät teoksen ostamatta, et anna tukeasi kehittäjille, jotka ovat raataneet projektin parissa vuosikausia. Jos taas ostat sen, rahoitat tavallaan tekoja ja toimintaa, jolla ei pitäisi olla minkäänlaista jalansijaa nyky-yhteiskunnassa. Toisaalta, sikarikkaan Rowlingin kukkarossa ei taatusti olisi väljää, vaikkei hän saisi latin latia rojalteja Tylypahkan Perinnöstä. Pohtimisen arvoisia pointteja, joita ei voi väheksyä, joten tässä tapauksessa ostopäätöstä on mietittävä huomattavasti normaalia enemmän.
Se on kuitenkin todettava, ettei päätös jää ainakaan tuotteen laadusta kiinni. Hogwarts Legacy on nimittäin taatusti paras Tylypahka-seikkailu, mitä on koskaan kauppoihin asti saatu.
Kommentit
On kyllä kun nykyään kun
On kyllä kun nykyään kun tehdään arvosteluita, otetaan ihan muita asioita huomioon kun itse peli. JK Rowlingin twitter "skandaalit" tai politiikka muutenkaan ei kyllä kuulu mitenkään Hogwarts Legacyyn. Ja toiseksi missä teidän lähteet näihin väitteisiin? Pistäkää oikeita lainauksia henkilöltä älkääkä keksikö omia mitä mukamas on toinen sanonut. Sen lisäksi puhutte, että transviha ei ole rajautunut pelkkään puheeseen, lähteet tällekin olisi hyvä. Te itse nyt syyllistytte kunnianloukkaukseen, jos tälläisiä menette pölpöttelemään avoimesti. Teidän pitäisi myös ymmärtää, että netissä ei kannata uskoa kaikkea mitä lukee.
"eikä edes kuolinloitsujen
"eikä edes kuolinloitsujen opettelu saa maikkoja tai kavereita heristelemään sormiaan"
Ominis: Am I joke to you?
Kartan ikoneiden päällekkäisyydestä sen verran, että kursoria kun pitää päällekkäisten ikoneiden kohdalla hetken aikaa niin ne jakautuvat erilleen.
Kiitos palautteesta, hyvä
Kiitos palautteesta, hyvä huomio. Toki pidemmän päälle kuolinloitsujen opettelu ei vaikuta ympäröivän maailman reagointiin, kun varsinaista moraalijärjestelmää ei ole.
Ja juu, huomasin kyllä saman, että ne parin sekunnin kuluttua menevät erilleen, mutta oma pointtini oli ehkä se, että systeemi voisi olla toimivampikin. Mutta kuten sanottua, nämä ovat aika pikkujuttuja muuten varsin pätevässä pelissä. =)
En ymmärrä mikä ihmeen median
En ymmärrä mikä ihmeen median kilven kiilloitusmarssi on menossa tällä hetkellä kun jokainen haukkuu Rowlingia ja hänen transfobiaa kilpaa keskenään. Btw olisiko seuraavaksi kristinuskon vastustaminen mitään? Ei sielläkään hyvällä katsella mitään muuta kuin heterosuhteita ja kyllä siinä kylkiäisenä menee muutamat kansanmurhat ja perimän pyhkimiset :)
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi