Ei kai taas?
Jonkun pitäisi joskus tutkia, millä todennäköisyydellä huono supersankarielokuva kääntyy hyväksi videopeliksi. Fantastic 4 eli suomeksi Ihmeneloset ei ainakaan parantaisi tilastoa; jälleen kerran yllätyksetön toimintaleffa on saanut kaverikseen vielä yllätyksettömämmän videopelin.
Fantastic 4 -elokuva ja -peli läpikäyvät samat tapahtumat, jotka juontavat juurensa Stan Leen ja Jack Kirbyn luomasta Marvel-sarjakuvasta. Pelin pääosassa ovat Herra Fantastinen, Näkymätön nainen, Liekki ja Möykky, jotka saavat supervoimansa avaruuslennolla kosmisesta säteilystä. Herra Fantastinen pystyy venyttämään ruumistaan, Näkymättömän naisen erikoiskykyjä ovat näkymättömyys ja suojakenttien luonti, Liekki leikkii tulella turvallisesti ja Möykky on äärimmäisen fyysinen ja kestävä hahmo. Sankarinelikkoa vastassa ovat muun muassa Myyrämies ja Tohtori Doom.
Sankarinelikko on mallinnettu elokuvan näyttelijöiden pohjalta, mutta kovin lähelle esikuviaan virtuaaliset trikoopellet eivät pääse. Esimerkiksi tosimaailmassa hemaisevan näköinen Jessica Alba näyttää pelissä lähinnä huonolta stuntilta, joka on mätkähtänyt pärställeen kuraiseen katuojaan. Lisäksi hahmojen dialogi on tylsää ja one-linerit mitäänsanomattomia. Vaisu musiikki, puuroutuvat efektit ja jotkin puuttuvat äänitehosteet jatkavat audiovisuaalisen toteutuksen kehnoa linjaa.
Supersankaripelin onnistumisen kannalta olisi hyvin tärkeää saada pelaaja tuntemaan yli-inhimilliset erikoiskykynsä ja pitämään hauskaa niiden avulla. Fantastic 4:n kehittänyt 7 Studios on kuitenkin hypännyt aidan yli siitä matalimmasta kohdasta: Herra Fantastisen kumimaisuutta ei voi kunnolla hyödyntää kuin ennalta osoitetuissa paikoissa, Liekin kyky lentää on typistetty typerän näköiseksi liitelyksi rahtusen maanpinnan yläpuolella, eikä Möykyn fyysisyydestä saa kaikkea irti staattisissa putkikentissä. Ainoastaan Näkymätön nainen toimii kutakuinkin odotetulla tavalla.
Tehtävä: peukalo ruvelle
Pelimekaniikaltaan Fantastic 4 on kevyttä beat'em'uppia. Pari iskunappia ja lyhyet, hidastempoiset liikeyhdistelmät pitävät toiminnan melko yksinkertaisena ja helppona oppia. Kaupungissa liikuttaessa iskujaan voi vahvistaa paiskomalla pahiksia autoilla ja lyhtypylväillä, sisätiloissa kättä pidemmäksi voi poimia vaikka roskapyttyjä. Satunnaista helpotusta yksitoikkoisen taisteluun tuovat loppupomot sekä näpyttely- ja palikanyhdistelyminipelit, joita pelataan esimerkiksi lukittuja ovia hakkeroidessa tai sillalta putoavaa autoa ylös kiskoessa.
Tehtävissä on usein tarkoitus yksinkertaisesti vain tuhota viholliset ja päästä määränpäähän. Läheskään aina peli ei pidä ryhmää koossa, vaan pelaaja joutuu monesti raivaamaan tiensä yksin ennalta määrätyllä hahmolla. Vaikka tämä lisää pelin haastavuutta, Fantastic 4 on silti varsin helppo peli. Viholliset ovat suoraan sanottuna tyhmiä, ja pelaaja voi tehtävistä ansaituilla pisteillä entisestään vahvistaa supersankariensa lyöntejä. Yksinpeliin kyllästyykin jo muutaman tason jälkeen, ellei nauti ylenpalttisesta yksinkertaisuudesta ja itseääntoistavuudesta.
Fantastic 4:n parasta antia on yhteistyökaksinpeli, joka toimii tismalleen samalla tavalla kuin yksinpeli – tosin sillä erolla, että sankareita on joka tehtävässä ainakin kaksi. Toisen ihmisen kanssa tekoälyttömien ökkiäisten, muumioiden ja robottien läksyttäminen on moninkertaisesti hauskempaa kuin yksin. Pelimekaniikan yksinkertaisuuden ansiosta kaksinpeliin pääsee mukaan myös sellainen, joka ei ole taistelupelejä juurikaan pelannut.
Valitettavasti kameramies yrittää pilata sen vähänkin huvin, mitä tuotoksesta voisi irrota. Kaksinpelissä kameraongelmat ovat vielä yksinpeliä kiusallisempia, koska kummatkin pelaajat pelaavat samassa kuvassa ja pelaajien olisi pysyttävä melko lähellä toisiaan elleivät halua törmätä liikkuvuutta rajoittavaan näkymättömään seinään kuvan laidalla. Yhdessä pysyminen ei taistelun tuoksinnassa ole aina helppoa, koska peli nykii ja mahdollisimman ulos zoomatussa kuvassa poukkoilevat sankarit sulautuvat silmissä helposti vihollismassaan.
Anteeksiantamattomia ongelmia
Konsolipelin pitäisi olla loppuun asti viimeistelty ja varmatoiminen, sillä onhan kehittäjillä ollut tarkkaan tiedossa, minkälainen rauta peliä ajaa. Sanat viimeistely ja varmatoiminen eivät kuitenkaan kuvaa Ihmenelosten päättömiä seikkailuja Xboxilla. Heikkotasoinen, nykivä grafiikka tai ääniongelmat eivät ole vielä mitään verrattuna pelin räikeisiin bugeihin ja totaalisiin jumiutumisiin. Esimerkiksi maasta nostetut autot jäävät välillä ilmaan nököttämään tai hahmot uppoavat ympäristöjen geometriaan. Kaikkein ärsyttävimpiä ongelmia ovat kuitenkin ne, kun peli kaatuu mennessään tehtävän päätteeksi takaisin valikoihin, joissa pelitilanteen pääsisi tallentamaan. Arviolta vajaa kymmentuntisesta kampanjasta pelasin kaksi kolmannesta, kunnes tuskastuin neljännen juuri ennen tallennusta tapahtuneen jumiutumisen kohdalla ja jätin pelin kesken.
Kampanjan lisäksi Fantastic 4 ei juuri muuta sisältöä tarjoa. Mukana on eräänlainen arena-tila, jossa pelaaja pääsee moukuttamaan pahiksia ilman huolta tehtävistä, mutta taistelusysteemin yksinkertaisuuden huomioiden pelitilan tarjoama lisäarvo on lähes olematon. Avattavia bonuksia mukaan on tungettu kohtalaisesti sarjakuvakansista haastatteluihin ja kahteen lisätasoon. Mutta lisäävätkö nämäkään pelin kiinnostavuutta?
Fantastic 4:n epäonnistumisen syyt eivät ole niinkään sisällön määrässä, vaan laadussa. Puutteet ulottuvat aivan pohjatasolle. Peli on selkeästi kiireessä kasattu, mikä näkyy mahdollisimman yksinkertaisina suunnitteluratkaisuina – jopa pelaajan aliarviointina – ja sietämättömänä hiomattomuutena. Yhteistyömoninpeli ja hahmopäivitykset ovat vain pari himmeää tuikkua syvässä pimeydessä. Säästä rahasi ja aikasi johonkin parempaan.
