Nimettömän itä-Euroopan maan kaupungeissa ja kukkuloilla kuohuu: pahan tasavallan tyly johtaja, Rautarouva, kurmoottaa kansaa, jonka vapautta janoavat katseet ovat kääntyneet ystävällisen palkkasoturi Addon suuntaan. Addo, demokratian, vapauden ja tilipussin puolesta taisteleva veijari saapuu kavereineen pelastamaan päivää ja siinä sivussa pistämään tolkuttoman kasan rajojen yli vyörytettyä rautaa romuttamokuntoon.
London Studion PSP:lle kehittämässä Fired Up -pelissä pelaaja heitetään milloin kenenkin pelastuspartion jäsenen ominaisuudessa ratin taakse istuttamaan lyijypuun siementä jeeppeihin, tankkeihin, kuorma-autoihin ja maisemallisiin elementteihin. Kuulostaako hyvältä? Niin pitäisikin, sillä mikäänhän ei voita pikku tuhoa ja hävitystä aamutuimaan. Iltapäivään mennessä savotta onkin jo ohi.
Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee
Fired Up on idealtaan yksinkertainen peli: erilaisilla kulkuvälineillä ajellaan ympäri kaupunkia tai maaseutua kentän mukaan. Jokaisesta kentästä löytyy erilaisia aseita, alussa vain yhtä tyyppiä. Lisäksi ympäristöön on ripoteltu "keräilymerkkejä", eli keltaisia tähtiä, ja kun pelaaja on kerännyt aina tietyn määrän näitä merkkejä, ilmestyy kentälle tukku uusia aseita.
Hyökkäystähän väitetään parhaaksi puolustukseksi, mutta suojaamaton hyökkääjä löytää itsensä äkkiä autuaammilta taistelutantereilta. Uutta kenttää aloitettaessa ainoa keino pysyä hengissä on väistellä luoteja, ohjuksia ja magneettilineaarikiihdyttimen projektiileja. Onneksi joka tasolla ajelee myös kolme pahaa-aavistamatonta kuorma-autoa, jollaisen räjäyttämällä pääsee yrittämään Fired Uppia: kuormurin tuhottuaan pelaajan täytyy tehdä selvää jälkeä määrätystä määrästä vihollisen ajoneuvoja tietyssä ajassa. Onnistuminen palkitaan kentälle ilmestyvillä haarniska- ja terveysmerkeillä.
Niin hauskaa kuin silmitön räiskintä ja tuhoaminen onkin, siihenkin kyllästyy ennen pitkää (ihan totta!). Tarkoituksen tunteen luomiseksi jokaisesta kentästä löytyy kourallinen tehtäviä, joita suorittamalla kerätään mainetta ja kunniaa jotta päästään seuraaviin kenttiin keräämään lisää mainetta ja kunniaa. Suoritetuista tehtävistä saa myös arvosanan kulta-, hopea- tai pronssimitalin muodossa. Kentän kaikkien tehtävien läpäisyn jälkeen yksittäisiä tehtäviä voi yrittää kiillotella kultamitalisuorituksiksi.
Päätähuimaavan neljän kentän suorittamiseen menee yksi kiireetön puolipäiväinen, joten pelkän yksinpelin takia ei kannata puoltasataa euroa pelikaupan tiskille latoa. Mutta onneksi on moninpeli.
Hän tuhoaa ja tappaa, silti aina hymyilee
Yksi PSP:n piristävimpiä ominaisuuksia on niin sanottu Game Sharing, eli mahdollisuus jakaa peli lähiverkon yli yhdeltä levyltä useampaan laitteeseen. Tämä mahdollistaa kahdeksan hengen WLAN-partyt kohtuullisilla kustannuksilla, kun kaveriporukasta yksi investoi peliin ja seitsemän loisii siivellä. Tietysti peliä voi pelata vain, kunnes konsolin pistää seuraavan kerran pois päältä, ja siihenkin asti pelkkää moninpeliä, mutta hauskaa on yhtä kaikki.
Moninpelistä löytyy erilaisia mahdollisuuksia. Kukkulan kuninkaassa pyritään pääsemään merkitylle alueelle, jolla yritetään pysyä (hengissä) mahdollisimman pitkään. Kilpa-ajossa kaahaillaan määrättyä reittiä, ja matkan varrella räimitään kavereita sinne tänne ripotelluilla aseilla. Ja tietysti pelistä löytyy myös deathmatch.
Moninpelaaminen käsikonsolilla on hillittömän hauskaa, koska onnistuneen raskasohjus-tuote-esittelyn tuottaman vilpittömän vahingonilon lisäksi vastapäätä seisovalle kaveri-vainaalle voi heitellä ilmeikkäitä kommentteja ilman teknisten apuvälineiden suodatusta. Laitteen helpon liikuteltavuuden ansiosta sessioiden perustaminen on vaivatonta ilman jaetun ruudun aiheuttamaa peli-ilon kaventumista. Fired Upin kohdalla moninpeli pelastaa muuten hiukan vaisuksi jääneen esityksen.
Ei tunne rauhaa rakkautta lain
Teknisesti peli on ihan okei. Grafiikka on suurimmaksi osaksi nykimätöntä, välillä jopa ihan nättiä, ja aseiden äänet ja räjähdykset ovat mukavan jykeviä. Ääninäyttelyä tässä pelissä ei ole: kaikki välispiikit on hoidettu pelkillä tekstilaatikoilla.
Fysiikka pelissä on vähintäänkin mielikuvituksellista. Ilmeisesti tässä itä-Euroopan maassa ollaan niin köyhiä, että painovoimaakin on ollut varaa ostaa juuri ja juuri sen verran, että raskaampi kalusto ei lentele tiehensä. Hyppyreistä auto kuin auto ottaa puolen stadionin loikan, ja joskus seinän toiselle puolelle pääsemiseksi toimiva keino on täräyttää pahki ja toivoa, että biili ottaa kimmokkeen ja lentää yli.
Aseet vaihtelevat käyttökelvottomasta hassunhauskaan: on kaikentuhoavaa laseria, isoja ja pieniä ohjuksia, kranaatteja, rakettipattereita ja omituinen hyperpommi nimeltään hydra. Lievästi ärsyttävänä piirteenä pelissä voi olla kerrallaan hallussa vain yhdenlaista asetta aina mukana kulkevan konekiväärin lisäksi. Ammuksia keräillään ajelemalla aina samannäköisen merkin läpi, mutta auta armias, jos hipaiset vahingossa väärännäköistä merkkiä; tuolloin koko huolella kokoamasi ammusvarasto katoaa taivaan tuuliin ja on korvautunut jollain kälyisellä käsikranaatilla.
Lisäarvoa peliin tuo ekstrojen joukkoon levylle heitetty Wipeout Puren demo, jonka parin yksin pelattavan kentän lisäksi tarjolla on myös moninpeli, joka sekin tukee game sharingia.
Näin ei saada sotaa koskaan loppumaan
Fired Up on siis yksinpelinä liian lyhyt autoräiskintä, jonka köykäinen tarina jaksaa juuri ja juuri kiinnostaa sen neljä-viisi tuntia, joka läpipelaamiseen tarvitaan. Mitalien kirkastamisessa voi saada kulumaan pari lisätuntia, mutta todennäköisesti harvemmalla on tähän energiaa.
Moninpeli sen sijaan on hubaa. Paketissa mukana tulevien moninpelikenttien lisäksi netistä voi ladata lisää maa-alueita vihollisen verellä tahrittavaksi, yourpsp.comissa puhutaan suunnitelmissa olevan jopa kaksikymmentä lisäkenttää. Gamesharingin avulla moninpelisessioita ei tarvitse rajoittaa vain siihen porvarilliseen joukkoon, joilla on varaa ostaa oma peli, vaan kaikki PSP:n hankkineet saavat osallistua. Täytyy vain toivoa, että ominaisuus otetaan PSP-peleissä laajalti käyttöön.
Fired Up ei tule jäämään pelien historiaan omaperäisyydellään tai mullistavalla tekniikallaan, mutta loppuvuoden 2005 aikana sen voi hyvinkin kuvitella tuottavan monia riemuntäyteisiä hetkiä mielellään toisiaan kurittavien kaveriporukoiden hurmehipoissa.
