Final Fantasy The 4 Heroes Of Light

Vuodesta ja alustasta toiseen etenevä Final Fantasy on jälleen kerran kutistettu taskukokoon. Tämä ei onneksi tarkoita, että sisällöstä tai laadusta tingittäisi. Sarja on nähnyt yhden jos toisenlaista muutosta niin pääpeleissä kuin syrjähypyissä. Tällä kertaa vaikutteita on ammennettu menneistä ajoista: kädestä ei juuri pidellä, eikä päätä silitellä. Yleisestä söpöilystä huolimatta turpaan tulee, mikäli ei pidä varaansa.

Olipa vielä viimeisen kerran

Final Fantasy The 4 Heroes Of Light tekee pelin selväksi jo heti alkumetreillä. Tarina alkaa kliseisesti. Kun pientä kyläyhteisöä uhkaa ilkeän noidan kirous, neljän stereotyyppisen teinin kohtalo on saattaa asiat takaisin järjestykseen. Pelastusoperaatiosta kehkeytyy eeppinen seikkailu täynnä jännistystä, turhautumista ja juonenkäänteitä. Vaikka tarina ei omaperäisyydellään loista, dialogi toimii ja hahmot osoittautuvat melko sympaattisiksi.

Pelisuunnittelu pitää tiukasti kiinni perinteistä, mutta soppaan on lisätty jokunen uusi mauste. Kaupungeissa ostetaan uusia varusteita, kerätään voimia ja etsitään vihjeitä seuraavan luolaston sijainnista. Viholliset hyppivät silmille tyhjästä, mutta niitä ei sentään tarvitse kohdata joka toisella askeleella. Taistelut käydään vuoropohjaisesti, joten jokainen hyökkäys ja loitsu kuluttavat eri määrän rajallisia toimintapisteitä. Tehokkainta arsenaaliaan joutuu toisinaan säästelemään, sillä pisteet palautuvat vain yksi kerrallaan.

Onks mun kruunu hyvin?

Roolipeli ei olisi roolipeli ilman hahmojen tai tavaroiden kustomointia. Tasoja noustaan vihollisista saatavilla kokemuspisteillä siinä missä monissa muissakin lajityypin edustajissa. Kaiken perinteisyyden keskellä The 4 Heroes Of Lightin uusi oivallus on pelimaailmasta löytyvät kruunut. Ne antavat kantajalleen erikoiskykyjä, joilla vaikuttaa taistelujen kulkuun. Erilaisia kruunuja löytyy kaiken kaikkiaan parisen kymmentä, ja niitä voi parannella vihollisilta saatavilla jalokivillä. Kireän vaikeustason vuoksi varusteet on syytä pitää ajantasalla.

Final Fantasyt ovat aina loistaneet ulkoisilta puitteiltaan, eikä tämäkään osa tee poikkeusta kaavaan. Grafiikan värikkyys ja hahmojen söpöys voivat toki aiheuttaa silmien sulamista, mutta teknisesti visuaalinen puoli on hallinnassa laitteen tehot huomioiden. Musiikki istuu vaihteleviin maisemiin, vaikka mitään klassikkosävellyksiä esiin ei nousekaan.

Valon sankarit

Final Fantasy The 4 Heroes Of Light ei millään muotoa ole epätasaisen sarjan paras peli mutta kaukana huonoimmasta. Koluttavaa riittää, ja tarjolla on lisäksi kevyttä moninpeliä lähiverkossa. Riippuu omista mieltymyksistä, pitääkö tiukkaa vaikeustasoa, kädestä pitelyn puuttumista ja perinteisyyttä miinuksina. Vanhan koulukunnan japskiropettajat löytävät varmasti tästä syytä innostua, mikäli värikkyys ei aiheuta pahoinvointia. Ensikertalaisille kynnys voi olla hivenen korkea, mutta toisaalta yrittämällä oppii.