Ape Escape ilmestyi vuonna 1999 esittelemään uutta Dualshock-teknologiaa ja onnistui siinä sivussa nousemaan kriitikoiden ja pelaajien suosikiksi nopeatempoisella toiminnallaan. Vuosimallin 2011 Ape Escape kantaa lisänimeä Move. Toistaako historia itseään?
Kerää koko sarja
Move-ohjaus ei ole lyönyt läpi pelimarkkinoilla aivan odotetusti. Omaperäiset pelit uupuvat yhä Sonyn katalogista. Ironisesti kaikkein parhaimmat kapulaa hyödyntävät onnistujat ovat Wii-porttauksia vuosien takaa. Ape Escape ei tee sääntöön poikkeusta vaan liittyy studion lamaannuttavan ala-arvoisten Move-räpellysten sankkaan joukkoon.
Ape Escape kertoo juonen näyttävillä animepätkillä, mutta tähän pelin hienoudet jäävätkin. Yksinkertaisessa premississä apinat mäjähtävät avaruusaluksillaan Tellukselle, ja pelaajan tehtäväksi jää kurittomien karvakäsien kiinniotto. Käytännössä tämä tapahtuu raideräiskintänä, jossa pelaaja kulkee ennalta määrättyä reittiä huiskien viuhkalla tai ampuen ritsalla elämää kerryttäviä banaaneita sekä ympäristössä heiluvia hulivilejä. Välillä pysähdytään kokonaan, jolloin vuoronperään pelaajaa kohti tulevat apinat pitää haavia mukaansa. Kuvio toistuu aina kentän loppuun kohdattavaan hieman kestävämpään pomoon asti. Sen jälkeen homma käynnistetään alusta noin parikymmentä kertaa kunnes peli on läpäisty.
Kaava käy tylsäksi jo ensimmäisessä kentässä. Vaihtelua ei ole lainkaan. Viuhkan, haavin ja ritsan lisäksi pelaaja pystyy keräämään pillereitä, joiden avulla saa hetkellisesti käyttöön esimerkiksi kaikki ruudun karvaiset kädelliset imevän imurin. Osa apinoista saattaa ampua pelaajaa kohti tainnuttavia klimppejä tai kaatua ennen aikojaan pelaajan jalkojen ääreen. Joka tapauksessa heidät täytyy haavia matkaansa. Vaikeustaso on olematon, pelaaminen täyttä tuskaa. Kampanjaan kyllästyvät voivat kokeilla onneaan kolmessa minipelissä, joista yksi on kahdelle pelaajalle suunnattu. En tosin suosittele. Lohdutukseksi edes Move-ohjain rekisteröi liikkeet terävästi. Jee?
Pelaajaa koijataan
Pirteä visuaalinen ilme on selkeästi suunnattu lapsille, mutta pelin peluuttaminen polvenkorkuisilla voidaan luokitella jo lapsiin kohdistuvaksi henkiseksi väkivallaksi. Tappisilmäiset apinat kulmikkaissa kentissä ei synnytä minkäänlaista hekumaa. Pahimmillaan eri tasot pelataan täsmälleen samoissa maisemissa, mutta toiseen suuntaan. Sama tunteettomuus jatkuu pelin äänimaailmassa.
Ape Escape ansaitsee kolme kokonaista sanaa: vältä kuin ruttoa!
