Hohokum

Hohokumista ja pelistä ei voi puhua samassa lauseessa. Hohokum on teos, joka muistuttaa lähinnä värikkäitä ja kalliita retrolastenvaatteita. Ohjattavana hahmona on pitkä mato, joka loistaa sateenkaaren väreissä. Pelin ideana on liikkua sulavasti pitkin kenttiä ja ratkaista ongelmia sekä etsiä sitä jotakin. Kaikki maailmat ovat alusta alkaen avoinna, joten tehtäviä ei tarvitse suorittaa avatakseen uusia alueita.

Hohokum tuntuu aluksi lapsille suunnatulta värityskirjalta. Se muistuttaa vanhoja Nokian matkapuhelimelle tehtyjä matopelejä, jotka on tuotu 2010-luvulle. Erojakin on, sillä mustavalkoinen ruutu on muuttunut Tikkurilan värikartastoksi.

Hohokum on mielenkiintoinen, koska se ei kerro miten edetä. Ohjeita on turha odotella. Maailmasta toiseen luikerteleminen on hoidettava kokeilemalla ja tuurilla. Seikkailumieltä tarvitaan, mutta tylsyys iskee nopeasti. Takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että suorittiko kaikki tarvittavat tehtävät. Varsinaista pistejärjestelmää Hohokumissa ei ole, mutta väripalluroiden sekaan on piilotettu silmiä, jotka aukeavat madon osuessa niihin. Päävalikkoon palatessa ponnahtaa ruutuun ilmoitus, joka kertoo montako silmää on kerätty.
 
Sateenkaarimadon ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti liikuttelemalla vasenta tattia. O-näppäimellä madon liike hidastuu, kun taas X:llä luikertelija saa hetkellisen vauhtispurtin. Matoa voi ohjata myös muillakin näppäimillä oman mielenkiintonsa mukaan. Ohjaus on päämäärätöntä harhailua ja seinään tai muihin esineisiin osumista. Maailmoihin on piilotettu eläimiä, kukkasia, palloja sekä monia muita vilkkuvia ja välkkyviä muotoja. Niihin törmäys aiheuttaa välittömän värisäteilyn. Pelialueissa ei ole rajoja, mikä takaa liikkumisen vapauden. Mato jatkaa menemistä, kunnes se ohjataan takaisin näkyville. Vaikka luikero poistuisi näkyvistä ruudun ulkopuolelle, jatkaa kamera maailman näyttämistä.

Pelaaminen ei ole helppoa. Aina ei ota selvää, mikä on tehtävän suorittamista ja mikä pelkkää maailman kiertelyä. Poikkeuksia löytyy, ja muutamassa kentässä suoritettavat asiat ovat selkeähköjä tai sisältävät pienet ohjeet. Esimerkiksi yhdessä kentässä täytyy saada elefantti hermostumaan, jotta sen hännässä roikkuva apina vapautuu häkistään. Valitettavan usein näin ei kuitenkaan ole.

Hohokumissa on havaittavissa Child Of Light -pelin äänimaailman rauhallisuutta. Nämä sielunmaisemaa mukailevat kappaleet saavat pelaajan rauhoittumaan. Teos tuntuu muuttuvan saduksi, jopa melkein äänikirjaksi ilman kertojaa. Pelin edetessä kappaleet mukautuvat värikkyyden kanssa vauhdikkaiksi. Musiikista ei kuitenkaan tule missään vaiheessa liian hallitsevaa, vaan se pysyy sopivana tahdittajana.

Vaikka pelin juonessa ei ole kehumista, on äänimaailmaan panostettu sitäkin enemmän. Esimerkiksi osassa kentistä erivärisistä ja -kokoisista palloista kuuluu jokaisesta oma sävelensä madon osuessa niihin. Tämä saa pelin musiikin kuulostamaan monipuoliselta ja auttaa pitämään mielenkiintoa yllä.

Vaikka Hohokum kompastuu hetkittäiseen tylsyyteen, paljastuu matkalta myös riemua aiheuttavia yllätyksiä. Söpöt eläimet kuten apinat saavat hymyn nousemaan huulille, ja mielikuvitus kiihtyy huimaan kiitolaukkaan. Huomasin kirjoittavani päässäni pelille omaa tarinaa. Mitähän pelastettavat apinat sanoisivat tai mitä metsurin näköiset miehet huutavat päästessään vuoristorataan.

Hohokumia pelatessa pitäisi olla kainalossa yöunille tuuditettava vauva. Se voisi olla videomuotoinen satu, johon jokainen kertoisi päälle oman, mielikuvituksensa tuottaman tarinan. Hohokum sopisi minua paremmin 3-vuotiaalle kummipojalleni, koska hän arvostaa värikkyyttä ja omien tarinoiden luomista huomattavasti minua enemmän. Peli kävisi hyvin väriterapian työkaluksi. En kuitenkaan usko palaavani Hohokumiin pariin enää uudestaan.

Hohokum on ladattavissa PlayStation Storesta hintaan 12,95 euroa. Plusjäsenille peli on tarjolla toukokuun ilmaispelien joukossa.