Lapsen vilkas mielikuvitus luo usein asioita, joita ei ole olemassa. Sängyn alla saattaa lymyillä hirviö tai kaapissa pahansisuinen apina. Kuvitelmat haihtuvat kuitenkin useimmiten valojen syttyessä tai isän kurkistaessa komeroon. Ne katoavat yhtä nopeasti kuin ne ovat syntyneet, mutta Vitalle julkaistussa Monsterbagissa kaikenkokoiset hurjat oliot ovat totisinta totta.
Huonomuistisen Nian Monsterbag-laukku unohtuu kotiin, ja omistajaansa kaipaava hirviö lähtee pitkälle vaaroja sisältävälle reissulle. Matkan varrella syntyy mutkia matkaan, sillä ihmiset eivät pidä heitä uhkaavista asioista. Katseiden kohdatessa hirviö saa helposti kuonoonsa.
Humoristista pulmanratkontaa
Pelaaja ohjastaa viatonta ja hellyttävää, turkoosia tihulaiskassia läpi vaihtuvien maisemien. Matka alkaa linja-autopysäkiltä, josta riiviö päätyy muun muassa alkuasukkaiden kesteihin. Kentät ovat lyhyitä mutta vaativat tilannetajua ja taktikointia, sillä reitin varrella olevat ihmiset toimivat esteinä etenemiselle.
Seuraavalle pisteelle päästäkseen hirviön täytyy heilauttaa itsensä henkilöstä toiseen ja koettaa välttää katseita. Silloin tällöin kohdalle osuu tulistuneita yksilöitä, jotka ovat vihaisia aivan kaikelle. He ovat valppaita ja huomaavat hirviön nopeasti, jos etenemisessä sattuu virheitä.
Vihamieliset hahmot tekevät pulmista hauskoja ja antavat sopivasti haastetta. Ongelmat muuttuvat vaikeammiksi tapahtumien vaihtuessa mutta eivät kuitenkaan ylitsepääsemättömiksi. Etenemistä vaikeuttavat ihmisten lisäksi muutkin asiat, sillä kentältä löytyviä esineitä pitää hyödyntää tilanteen mukaan. Esimerkiksi nauravaa kalaa heitellään ihmiseltä toiselle, kunnes merihirviö Kraken on saanut ihmislihasta tarpeekseen.
Lähes kaikki tehtävät ovat helposti ratkottavissa, vaikka osa tuntuukin oudoilta. Ihmishahmot antavat pelaajalle vihjeitä puhekuplien muodossa, joista on usein helppo päätellä tapahtumien kulku. Välillä pallerot eivät kuitenkaan istu aivan samaan muottiin ja onnistuminen jää arvailun varaan.
Mörkölaukun ohjaaminen on onneksi yksinkertaista ja pikkukaveri liikkuu tarkasti. Sivuille siirrytään nuolinäppäinten avulla sekä kentällä olevat interaktiiviset objektit saa käyttöön kosketusnäyttöä napauttamalla.
Lastensatu aikuiseen makuun
Monsterbag vaikuttaa aluksi yleisilmeensä puolesta söpöltä ja viattomalta teokselta, mutta tarinan edetessä se ei todellakaan ole pelkästään sitä. Esimerkiksi suuttuneen ihmisen huomatessa pikkuhirviö kokee brutaalin kuoleman, jonka toteutustapa vaihtuu hahmoittain. Myös ihmisiin kohdistuva väkivalta on rajua, mutta harmittomalla tavalla. Useat tapahtumat aiheuttavatkin vakavaa ääneen hymyilyä.
Suunpieliä kääntää ylöspäin myös pelin omintakeinen audiovisuaalinen tyyli. Varsinkin sarjakuvamaiset hahmot ovat ihastuttavia ja ne ovat kuin suoraan lasten piirretystä. Ihmiset sekä monsterit ovat persoonallisia, mikä piristää muuten aika pelkistettyä maailmaa.
Graafinen ulkoasu tasapainoilee hienosti karkkimaisen värien sinfonian sekä synkän kieroutuneen maailman välillä. Tarinan edetessä tunnelma muuttuu välillä hetkessä, sillä Nia-tytön perässä juokseva monsterikassi päätyy erikoisiin paikkoihin. Söpöilyn ohella karut kuolemat tuovat mukavasti kontrastia tunnelmaan, ja tarinakin menee loppua kohden aika absurdeihin sfääreihin.
Myös ääniraita toimii loistavasti yhdessä muun toiminnan kanssa. Musiikki vaihtelee tilanteesta riippuen dramaattisesta hilpeään ja muuttuu tarinan mukana huomattavasti. Hahmojen välistä dialogia ei ole oikeastaan lainkaan, sillä kaikki hoituu elein ja äännähtelyin. Ratkaisu on toimiva, eikä varsinaista puhetta jää edes kaipaamaan.
Huhtikuun PlayStation Plus -tarjonnassa ollut Monsterbag on hauska pulmapeli, joka olisi luultavasti jäänyt huomiotta ilman kuukausittain vaihtuvaa valikoimaa. Sen läpäisee hetkessä, mutta viihdearvo on sitäkin korkeampi. Tämä yllättäjä ansaitsee vahvan suositusleiman ja ison peukun.
