Julkaisujärjestyksen logiikka edustaa korkeampaa matematiikkaa: pelit ilmestyvät täysin nurinkurisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä palataan kuudennen osan tunnelmiin, kun viides ja neljäs seikkailu nähdään vasta myöhemmin tänä vuonna. Ehkä päätöksen taustalla piilee ajatus tuupata teokset maailmalle paremmuusjärjestyksessä aloittaen häntäpäästä, sillä Resident Evil 6 edustaa pääsarjan osista eittämättä ristiriitaisimman vastaanoton saanutta tuotosta. Pohjalle kannattaa lukaista Esa Mäkijärven alkuperäinen arvio PlayStation 3 -versiosta.
Kaunisteltua kauhua
Varsinainen käännöstyö hoidetaan mallikaasti. 1080p-resoluutiolla ja 60 ruudun sekuntivauhdilla pyörivää lopputulosta on selkeästi miellyttävämpi pelata kuin edellisen sukupolven yskähdellyttä versiota. Sulavammin soljuvat tapahtumat vaikuttavat toiminnallisen pelin koko yleisfiilikseen, kun meno ei tunnu enää samanlaiselta tervassa tarpomiselta. Pääosumien napsiminen pistoolin lasertähtäimellä on jopa yllättävän tyydyttävää puuhaa. Toki hahmojen pökkelö liikkuminen, ontuva kameratyöskentely sekä muut sarjalle ominaiset ratkaisut kömpelöine inventaarioineen pitävät edelleen huolen, ettei räiskintägenren huippuja haasteta pelkällä pintaremontilla. Vaikka ulkoasusta huokuu edellisen sukupolven leima, täyttää kliini yleisilme nykypäivän standardit. Eniten resoluutionparannus vaikuttaa Resident Evil 6:n ehdottomaan valttikorttin, jaetun ruudun moninpeliin. Samalta sohvalta seikkaileminen on lisäpikseleiden turvin huomattavasti houkuttelevampaa, kun tapahtumista saa kunnolla selvää.
PC-käännöksessä esitelty Mercenaries No Mercy -tila saapuu ensimmäistä kertaa konsoliversioihin. Etenkin kahdestaan hulvattomaksi äityvä selviytymismoodi saa koitoksen pariminuuttisen keston tuntumaan todella pitkältä ajalta, kun erikokoista ja -näköistä tappajaa kirmaa pelaajien perässä ruuhkaksi asti. Pisteiden toivossa vekkariin voi lunastaa lisää aikaa, mutta samalla lahdatuksi joutumisen riski kasvaa eksponentiaalisesti. Lisukepuolelle ängetään mukaan myös muut moninpelivariaatiot, jotka täytyi alun perin ostaa erikseen. Neljän kampanjan ja ekstrojen valossa ei peliä tarvitse ainakaan sisällön puutteesta syyttää. Etenkin kun uusversiota kaupitellaan 20 euron budjettihintaan.
Sileämmät posket, tutut möröt
Ehostuksista huolimatta Resident Evil 6:lle on edelleen mahdotonta jakaa puhtaita papereita. Sen pelisuunnittelu on niin kaukana toiminnallisemman linjan aloittaneen nelososan loistavuudesta, että lopputulos suorastaan harmittaa. Rymistelyä viljellään ihan liikaa, eikä tunnelman luonnille jätetä lainkaan tilaa. Loputtomien räjähdysten, läheltä piti -tilanteiden ja toinen toistaan eeppisemmiksi tarkoitettujen kohtausten keskellä saattaisi kuvitella pelaavansa Call of Dutya. Pelimekaniikkaa ei kuitenkaan pystytä räätälöimään vastaamaan tempoa, joten räiskintäputkessa eteneminen taantuu vaivalloiseksi puurtamiseksi lisäpanoksia ja lääkintäyrttejä epätoivoisesti metsästäen. Raiteille istutetut elokuvamaisemmat kohtaukset aiheuttavat nekin kömpelyydellään lähinnä myötähäpeää toimintagenren jättiläisiin verrattuna.
Ongelmistaan huolimatta neljään osaan pilkottu kampanja jättää uusintakierroksellaan ensikertaa paremman fiiliksen. Idea tyyleiltään erilaisista seikkailuista on tavallaan ihailtavan kunnianhimoinen, vaikka osioissa omat puutteensa onkin. Resident Evilin suurempi juonijatkumo hylkäsi kaikki järkevyyden rajat jo aikoja sitten, joten keskenään risteävien kertomusten avulla hommaan saadaan toisenlaista puhtia. Kampanjan pilkkomisen ansiosta pelattavaa riittää runsaasti. Kukin luku sisältää viisi kappaletta, joista jokainen kestää noin reilun tunnin. Osioiden välillä voi vaihtaa sankariaan ja maisemaa, mikäli sen hetkisten mörköjen lahtaaminen alkaa maistua puulta.
Kokonaisuutena Resident Evil 6:n päivitetty versio on yhä keskivertoa kauhuilua mutta huomattavasti sujuvammin toimivissa kuorissa. Vaikka tekniset ehosteet eivät poista identiteettikriisistä kärsivän pelin ydinongelmia, on kuudetta osaa mukavampi pelailla kuin väistyvällä konsolisukupolvella. Osittain tunne saattaa johtua siitä, että turhat odotukset sarjan kurssin kääntävästä mestariteoksesta eivät enää kummittele takaraivossa. Kunhan kuudenteen Resident Eviliin suhtautuu vakavasti otettavan kauhueepoksen sijaan kevyen kömpelönä räiskintähömppänä, on se ainakin kaverin kanssa viihdyttävää. Moninpelipuolen ystäville kaikkien variaatioiden sisällyttäminen yksiin budjettikuoriin on niin ikään positiivista.
Nykyisten uusintakierrosten päätyttyä toiveissa siintää kuitenkin jo selkeämmin vahvuutensa kartoittava ja niihin keskittyvä seitsemäs osa. Nähtäväksi jää, kääntyykö kurssi vielä.
