Lisenssipelien aatelia
Lisenssipelejä pidetään yleisesti rahastuksena, jotka ratsastavat vain esikuviensa nimellä. Välillä onneksi vastaan tulee myös positiivisia poikkeuksia, jotka tarjoavat laadukkaampaa pelattavaa kuin lajin muut edustajat. EA:n Taru Sormusten Herrasta pelit ovat kuuluneet tähän luokkaan jo Kaksi tornia -elokuvan peliversiosta lähtien, eikä Kuninkaan paluu tee poikkeusta. Kaikki on vain tehty tällä kertaa astetta paremmin kuin edeltäjän kohdalla.
Ei hempeilyä vaan lahtausta
Kuninkaan paluun peliversio keskittyy edeltäjänsä tapaan Taru Sormusten Herrasta -saagan taistelukohtauksiin. Pelaaja pääsee heiluttamaan miekkaansa kaikissa elokuvan tärkeimmissä yhteenotoissa ja mukaan on päässyt myös muutamia kohtauksia Kaksi tornia -elokuvasta. Esimerkiksi Helmin syvänteen loppuratkaisut ovat Kuninkaan paluussa pelattavissa.
Täydellisen pelifiiliksen saavuttamiseen mukaan on ympätty yli 20 minuuttia videomateriaalia trilogiasta. Pätkät elokuvista johdattavat jokaisen taistelun tunnelmaan ja antavat hyvän syyn örkkien lahtaukseen. Filmimateriaali ei paljasta liikoja elokuvan juonesta, vaan lähinnä kertoo syyt tulevaan kohtaukseen. Siispä niilläkään, jotka eivät ole vielä nähneet Kuninkaan paluuta, ei ole syytä huoleen.
Sivallustaidetta
Pelimekaniikaltaan Kuninkaan paluu on hyvin yksinkertainen: pelaajan tarkoituksena on lahdata eteen tulevat hirviöt käyttäen kolmea hyökkäysnappia, joista kaksi on siunattu miekan heilutteluun ja yksi taasen potkujen tekemiseen. Nappuloita peräkkäin painamalla saumattomien iskusarjojen tekeminen onnistuu, joista kovimmankin örkin pitäisi pehmetä. Hirviön kaatuessa maahan otukselle tehdään lopetusliike, jolla se saadaan lopullisesti toimitettua päiviltään. Mukana on myös tietenkin perinteinen torjuntanappi, jonka käyttäminen on erittäin suotavaa. Jopa vastahyökkäyksiä on mahdollista tehdä, mikäli osaa ajoittaa torjuntansa oikein.
Pelaaja voi hyödyntää miekan lisäksi toistakin asetta, joka on tarkoitettu kauempana olevia vihollisia vastaan. Esimerkiksi Legolas voi ampua legendaarisella jousipyssyllään ja Gimli osaa viskoa heittokirveitä. Tiukan paikan tullen myös ympäristöä voi hyödyntää, sillä silloin tällöin vastaan tulee muun muassa palavia keihäitä ja soihtuja, joita voi heitellä hirviöiden päälle.
Lisäksi yhtenä uutena ominaisuutena Kuninkaan paluussa on mahdollista käyttää niin sanottua erikoishyökkäystä, joka antaa hahmolle jonkin tietyn taidon. Esimerkiksi Aragorn saa sen avulla käyttöönsä supervoimat ja Gandalf voi taikoa ympärilleen suojakehän. Loputtomasti taitoa ei voi kuitenkaan käyttää, mutta se toimii mukavana lisänä taisteluihin.
Roolipelielementtejä Keskimaassa
Mielekkään pelikokemuksen saavuttamiseksi Kuninkaan paluuseen on lisätty Kahden tornin tapaan roolipelielementtejä. Pelin hahmot keräävät nimittäin kokemuspisteitä, joiden avulla heillä tapahtuu tasokehitystä. Lisäksi kyseisillä pisteillä voi ostaa kaupasta uusia iskusarjoja, jotka helpottavat hirviöiden lahtausta. Kombot voi hankkia joko pelkästään yhdelle hahmolle tai kerralla koko poppoolle. Jälkimmäinen tulee tietenkin pitkässä juoksussa halvemmaksi ja se on hyvä vaihtoehto, mikäli pelaaja on jäänyt jollain hahmolla jumiin vaikeaan tehtävään. Kyseessä ei olekaan mikään harvinainen tilanne, sillä jotkin pelin tasot ovat melko haastavia ja aiemmasta osasta poiketen Kuninkaan paluussa ei edetä vain yhtä reittiä pitkin kohti loppua vaan eri hahmoille on tarkoitettu eri tehtävät. Pelistä löytyy Aragornille, Legolasille ja Gimlille tarkoitettu Kuninkaan polku, jossa kolmikko taistelee muun muassa Gondorissa. Velhon tiellä seurataan taasen Gandalfin taistelua Rautapihalta Minas Tirithiin ja Hobittien polulla nähdään Samin ja Frodon matka Tuomiovuoren uumeniin.
Vaihtoehtoiset tiet eroavat tyyliltään toisistaan hieman ja ne tuovat hommaan kaivattua vaihtelua. Kenties suurin ero polkujen väillä on eri hahmot, sillä taisteleminen pienellä hobitilla eroaa hyvinkin paljon akrobaattisesti miekkaa ja keppiä heiluttavasta Gandalfista. Tosin välillä puutuminen iskee tässäkin suhteessa, sillä esimerkiksi Frodo on käytännössä kopio Samista. Vaikka sankareita onkin kokonaisuudessaan yhdeksän, niin kyseinen seikka haiskahtaa hieman huijaukselta ja keinotekoiselta hahmojen lisäykseltä.
Yhteistyön riemua
Yhtenä uutena ominaisuutena Kuninkaan paluussa on mahdollista pelata yhteistyönä pelattavaa moninpelimoodia, jonka avulla kaksi pelaajaa voi osallistua yhtä aikaa taisteluun. Systeemi toimii oikein hyvin ja ruudunpäivitysongelmia ilmenee vain harvoin. Parhaimmillaan ominaisuuden ansiosta pelaajien välille syntyy kamppailu siitä kumpi tappaa enemmän örkkejä Taru Sormusten Herrasta -elokuvien tyyliin. Harmittavasti vielä USA-versiossa mukana ollut verkkopelimahdollisuus on jätetty jostain syystä pois. Ärtymystä lisää vielä se, että Amerikassa pelin ympärille netissä on luvattu kilpailuja ja muuta mielenkiintoista toimintaa, eikä eurooppalaiset pelaajat pääse tämän kaltaisiin ominaisuuksiin käsiksi.
Toinen harmittava tekijä pelissä on sen lyhyt kesto. Vaikka kokonaisuudessaan Kuninkaan paluussa on 15 tehtävää, eivät ne yksin riitä kattamaan kuin suurin piirtein 9 tunnin pelisessiot, mikäli moninpeli lasketaan myös mukaan. Nettipeli olisi tietenkin lisännyt pelitunteja mukavasti, mutta sen perään on turha murehtia. Pituutta on tullut kuitenkin lisää Kahden tornin -peliversioon verrattuna ja muutenkin muutokset aiempaan tuotokseen nähden ovat kaikki olleet positiivisia.
Tunnelma katossa
Yhdeksi pelin vahvuudeksi on ehdottomasti laskettava sen tunnelma, joka parhaimmillaan vastaa jopa Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tuttuja fiiliksiä. Jo ennestään erinomaiset grafiikat ovat parantuneet, eikä filmipätkien vaihtumista pelikuvaksi huomaa samalla tavalla kuin aiemmassa tuotoksessa. Silloinhan pelaaja näki selkeästi, jos esimerkiksi Aragornin kasvot muuttuivat elävästä kuvasta pelitekstuuriksi.
Erinomaisen ulkoasun myötä pelaaja voi tunnistaa jokaisen vihollisen pelkän elokuvan katsottuaan ja sankaritkin näyttävät paremmilta edelliseen osaan verrattuna. Kuvan- ja äänenlaadun tasokkuuden takaamiseksi EA on hankkinut peliä varten vielä THX-sertifikaatin. Kyseinen hieno nimike ei anna peliin sinällään mitään ominaisuuksia, mutta ainakin se takaa sen, että kaikki on pyritty tekemään laadukkaasti, eikä jäljessä totisesti ole moittimista.
Grafiikan tavoin musiikki on korkealaatuista ja pelaaja voi tunnistaa elokuvasta tutut teemamusiikit pelistäkin. Samaten ääniefekteissä taikka dialogissa ei ole valittamista ja tuotosta varten nauhoitetut äänipätkät sopivat erinomaisesti tunnelmaan. Lyhyesti sanottuna Kuninkaan paluu tarjoaa silmän- ja korvanruokaa tuutin täydeltä Dolby Pro Logic II -tuen kera.
Erinomainen jatko-osa
Kaikessa lyhykäisyydessään Kuninkaan paluu on erittäin onnistunut lisenssipeli, joka tarjoaa tukun uusia ominaisuuksia edelliseen osaan verrattuna. Kaikki on tehty kunnioittaen Peter Jacksonin hienoa elokuvatrilogiaa ja tuotos tarjoaa Taru Sormusten Herrasta -filmien ystäville hienon kokemuksen pelkän elävän kuvan seuraksi. Edellisen osan tapaan mukana on myös kasa bonusmateriaalia, joka koostuu suhteellisen mielenkiintoisista päänäyttelijöiden haastatteluista.
Vaikka peli ei loista monimutkaisuudellaan, jaksaa tuotos silti kiinnostaa niin kauan kuin pelattavaa löytyy. Tosin ehkä pelimekaniikkaa voisi tehdä monipuolisemmaksi seuraavaan osaan, The Lord of the Rings: Trilogyyn, joka ilmestynee ensi jouluna samoihin aikoihin kuin Kuninkaan paluun DVD-versio. Siitäkin huolimatta The Lord of the Rings: The Return of the King on erinomainen valinta pelihyllyyn kaikille, jotka ovat kiinnostuneita erinomaisesta toimintapelistä Taru Sormusten Herrasta -elokuvien hengessä.
