Ankan tahtiin
Pelin tapahtumat sijoittuvat pääasiassa ankkojen asuttamaan kaupunkiin, joka on tullut tutuksi TV-sarjasta Ankan tahtiin. Sarja perustuu Michael Bedardin saman nimiseen tuotantoon. Kyse on ankkojen ja alligaattoreiden asuttaman seudun jokapäiväisistä ongelmista, jotka liittyvät yleensä jälkimmäisten taipumukseen valmistaa eväänsä ankkapohjaisten reseptien pohjalta.
Pelin ympäristö on mallinnettu tarkasti TV-sarjan tapahtumapaikkojen perusteella, ja tarjolla on mukavan vaihteleva ympäristö. TV-sarjan ja pelin välillä on kuitenkin erittäin suuri ero, kun asiaa tarkastellaan pintaa syvemmältä. Pelissä keskitytään enemmän toiminnan tasolle ohjaamalla pääasiassa Bill-ankkaa, jonka on selvittävä erilaisista haasteista. Toki tärkeää osaa näyttelee edelleenkin Aldon, alligaattorikäännynnäisen, suhde ankkoihin ja varsinkin niiden syömiseen. Tarinan edetessä tämä ongelma jää kuitenkin taka-alalle varsin pian, ja Aldo voi liikkua ankkojen kaupungissa täysin rauhallisesti ilman ankkanaamaria. TV-sarjalle ja pelille on yhteistä tapahtumapaikkojen lisäksi lukuisat hauskat hahmot, joiden sekoilua on hupaisa seurata kummassakin muodossa. Suurin ero on pelistä puuttuva filosofinen taso (esimerkiksi viettien tukahduttamisen suhteen), joka TV-sarjassa painottuu erittäin paljon, jos asiaan jaksaa yhtään vakavasti perehtyä. Tästä johtuen on aika vaikea sanoa, onko Ankan tahtiin oikeasti lasten vai aikuisten piirretty. Tätä luomusta ei pidä sekoittaa Tukholman lähiöihin sijoittuvaan Aarne Ankan ja Krille Krokotiilin seikkailuihin. Niillä pojilla on aivan muut päämäärät elämässään.
Graafinen olemus on lainattu TV-sarjasta paikkoja ja hahmoja myöten. Pelissä tapahtumat tosin sijoittuvat enemmän ulkoilmaan. Kuvakulmien lisäksi valitettavaa löytyy huonosta piirtoetäisyydestä, sillä yksityiskohdat pomppaavat silmille, kun riittävä etäisyys saavutetaan. Muuten peli on siistin näköinen, ja varsinkin vesialueet ovat mukavan näköisiä. Äänet ovat myös TV-sarjasta tuttuja musiikkeja myöden, ja ne ovat yleensä hauskasti tapahtumia alleviivaavia.
Lasten Driver
Peli koostuu tarinamoodista (jonka tehtäviä voi tahkota halutessaan pikapelinä) ja kaksinpelistä. Kaksinpelissä on käytettävissä tarinamoodissa hankitut välineet, joten siitä ei aluksi riitä juurikaan hupia. Tarinamoodissa riittää pelattavaa viikon päivät, jos jaksaa painaa laikka punaisena, ja huomaa käyttää pelin tarjoamat apuvälineet. Pelimuodon alussa pelaajaa opastetaan alkuun pääsemisen helpottamiseksi, ja käytössä ovat tutut välineet malliin tutka ja oikeaa suuntaa osoittava nuoli. Muutenkaan pelimuodot eivät tee tästä tuotoksesta missään mielessä uranuurtajaa. Tehtävistä osa on kaahailupeleistä tuttuja, sillä nopeutta mitataan skootterin, rullalaudan, jääpaloilla luistelun ja räpylöillä etenemisen muodossa. Myöhemmin mukaan tulevat myös ilmailuliiton hyväksymät välineet, kuten pienoislennokit ja korppi. Mukana on tuttuja pelimuotoja, joissa kierretään rataa kilpaa, pyritään noutamaan kavereita jätskibaariin mahdollisimman nopeasti ja suoritetaan varjostustehtäviä. Tämä kaikki on toteutettu lapsekkaan mukavasti ja hauskalla huumorilla höystettynä. Kaahailun tekee vaikeaksi kuvakulman läheisyys ja lyhyt piirtoetäisyys. Päättömästi kaahailevia ankkoja kun tuntuu ilmestyvän tyhjästä turhankin lähelle. Bill joutuu suorittamaan skootteriajokokeen, joka on varmasti jäänyt suorittamatta kaikilta muilta kaupungin asukeilta. Meininki maanteillä on aivan kahjoa, mutta siihen on onneksi apu löydettävissä: niskaansa voi vetää sellaiset varusteet, että ankat juoksevat säikkyinä pitkin seiniä -alligaattoreista puhumattakaan.
Toinen osa peliä on kevyeksi tasoloikinnaksi luokiteltavaa puuhastelua. Tämä osio on varsin mielikuvituksettomasti toteutettu, ja jos haluaa läpäistä pelin, on loppuun saatu vielä kohtuuttoman vaikeakin pätkä tarvottavaksi. Tehtävän läpäisemisestä saa kultaisen, hopeisen tai pronssisen sulan, ja peli on 100 prosenttisesti suoritettu vasta, kun jokaisesta urakasta on kultainen merkki rinnassa. Tämä vaatiikin sitten jo varsin täydellisiä suorituksia ja ratojen ulkoa osaamista. Käytännössä kukin tehtävä toistetaan kolme tai neljä kertaan hieman varioiden. Palkintosulan lisäksi tehtävän suorittamisesta saa palkinnoksi myös ankkojen riihikuivaa elikkäs sulkia. TV-sarjassa tosin maksetaan rahalla, mikä olisi pelinkin osalta ollut suositeltavaa. Pelin raivostuttavin yksityiskohta on sulkien kerääminen maasta, jos Bill sattuu törmäämään johonkin. Tuolloin hänen käteisvarannoistaan tipahtaa kolme sulkaa, jotka on syytä kerätä talteen varsinkin alussa, kun pennosista on tiukkaa. ”Rahalla” voi ostaa skootterin käyttöoikeuksia, karttoja, lentokoneita, tekohampaat ja paljon muuta roinaa, josta on sitten hyötyä pelin edetessä. Varsinkin kartat auttavat suunnistamista erittäin paljon.
Kaksinpelissä taitoja voi mitata kilvanajon ja hippailun tahtiin, joista on saatu kehitettyä neljä pelimuotoa. Näissä on käytettävissä yksinpelissä hankitut varusteet, kuten skootterit. Periaatteena on aina kaahata mahdollisimman kovaa ja päihittää kaveri. Homma on saatu mielenkiintoisemmaksi kunnon kuminauhaefektillä, joka tekee väännöistä tasaisia. Kaksinpeliä ei jaksa paria tuntia pidempään vääntää, sillä sen verran keskinkertaisesta huvista on kyse.
Leppoisaa ja hyväntahtoista
Pelin vaikeustaso on aikuiselle leppoisa, mutta lapsille tulee varmasti ongelmia joidenkin tehtävien ymmärtämisen suhteen, koska peliä ei ole käännetty suomeksi. Olisikin ollut suotavaa, että pelissä olisi määriteltävissä vaikeustaso, jotta varsinainen kohderyhmäkin pääsisi pelin läpi siedettävällä vaivalla. Kontrollit ovat yksinkertaisia, mutta sekavasta liikenteestä johtuen refleksit joutuvat koetukselle. Ohjaus toimii riittävän mukavasti, ja ongelmia aiheuttaakin enemmänkin kuvakulmien vajavaisuudet.
Paras puoli Ankan tahtiin taaplaamisessa on pelin hyväntahtoisuus ja leppoisuus yhdistettynä kelvollisesti toteutettuihin tehtäviin. Pelin tarina on mielenkiintoinen ja hauska. Välianimaatiot ovat hyvin toteutettuja ja humoristisia ja niiden avulla seikkailun tapahtumat aukeavat paremmin. On erittäin mukava pelata välillä pelejä, joissa päätarkoituksena on pelastaa ankkakaverit ja edistää kaikkien välistä ystävyyttä. Lapsille tämä peli olisi muuten loistava paketti, mutta vaikeustason säätömahdollisuuden ja suomenkielisen toteutuksen puute tekevät hommasta liiankin haastavan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ankan tahtiin voi tepastella hieman varttuneemmatkin yksilöt.
